Varoitus!

Olipa kerran tylsä ilta ja vähän ylimääräistä aikaa...

Lenkkeilyä

Eteenpäin kuin mummo lumessa
Naurakaa vaan... Saunan takana on tilaa!

Tänään pakkasta oli vain -11 astetta, mikä tuntui lähes kesäkeliltä viime viikkojen rapsakoihin yli 20 asteen pakkasiin. Pojat pääsivät pitkästä aikaa kunnon energiantappolenkille umpihankeen möyhimään. Roopestahan 50 cm syvä puuterilumi ei tunnu juuri missään, melkein vaan kivempaa kun on vähän vastusta. Mutta kun säkäkorkeus on 28 cm, tilanne on hieman hankalampi. Vaan Mauri fiksuna koirana delegoi Roopen auraamaan hänelle baanaa.

Kaarras vähän oikeelle! Eiku oikeelle! Toinen suunta! Eiku takasin! EI SINNE PRKL KU ETEENPÄIN!!

Hihihii! Mulla on niin kivaa täällä! Ähihihiii!! Voisin juosta maailman ääriin ja takaisin ja minne vaan!! Ahihihiii!! 

Harmi vaan, ettei mäyräkoira ottanut delegoinnissaan huomioon sitä, että holskun on miltei mahdoton kulkea "suoraan eteenpäin", koska matkanvarrelta voi löytyä vaikka ja mitä mielenkiintoista. Holskunpolku onkin usein kuin ompelukoneen tekemä siksak-ommel. Maurilla riittää siis vielä työnsarkaa alaisensa kouluttamisessa, jotta saadaan minimoitua hukkajäljet ja fokusoitua energia eteenpäin kulkemiseen.





Kun päästiin auratulle tielle asti, Roopen alkoi tekemään mieli lumipesua. Piehtaroinnin lomassa tein jokseenkin epämieluisan huomion - kohta on taas aika nyppimiselle. Turkista nimittäin irtoili hankeen kypsäksi ehtineitä karvoja. Jonkinlaista osviittaa on kyllä antaneet myös kodin nurkkiin ennätysvauhtia kertyneet valevillakoirat. Imuria pitäisi näyttää lattioille parin päivän välein, että huusholli näyttäisi edes aavistuksen huolletulta. Eikä edellisestä nyppimiskerrasta ole kuin vasta neljä kuukautta! (Oikeasti olen kyllä todella helpottunut, että Roope vielä "pahimmassa" karvassaankin näyttää suht siistiltä, eikä turkki räjähdä käsiin karvojen kypsymistä odotellessa.)





Mauriin iski joku ihmeen tottelevaisuuskohtaus lenkillä ja päästiin harjoittelemaan luoksetuloja ja vähän ottamaan seuraamisharjoituksiakin. Luoksetuloa harjoiteltiin hieman päälaelleen käännettynä. Heitin namin muutaman metrin päähän aina, kun Mauri tuli luokse. Luotiin siis seuraavanlainen tapahtumaketju: Mauri on kaukana  -> käsky: tule! -> Mauri juoksee luokse -> nami lentää eteenpäin -> Mauri juoksee syömään namin -> käsky: tule! jne... Voi kuinka Mauri oikein odotti aina uutta käskyä, että saa tulla luokse. Koiran aivopesua parhaimmillaan! ;)

Salakakas'

Roope sai viime viikonloppuna ajantappamiseksi joululahjansa tarkempaan syyniin. Herran leukojen väliin pääsi siis porsaan reisiluu, jonka seurassa vierähti pari tuntia. Palanpainikkeeksi maistuikin sitten talouden kummankin vesikupin pohjat.

Fiksu koiranomistaja olisi tietenkin tässä vaiheessa tajunnut käyttää koiran varmuuden vuoksi pihalla nostamassa koipea ja vääntämässä jöötit. Mutta kun oltaisiin lähdössä ulos parin tunnin kuluttua, niin kyllä se sen aikaa saa jaksaa pidätellä.

Lopputulos?

Kakka saappaassa (ja vähän muuallakin)

Holskulle pisteet kakkapaikan kekseliäisyydestä. Kritiikkiä jälkien peittämiskyvyistä. Koko talo ehti haista kakalle jokusen tovin ennen kuin hajunlähde saatiin paikannettua.

Läskitreeniä ja epäsosiaalisuutta

Roopen kanssa on liekö murkkuiästä vai mistä johtuen ollut pientä hankaluutta saada tottiksessa vire nousemaan riittävälle tasolle, ja etenkin sen saavutetun viretason säilyttäminen. Kun yhtälöön lasketaan mukaan ohjaajapehmeys ja ohjaajan kokemattomuus pehmeistä koirista, saadaan aikaiseksi paineistuminen ja sijaistoiminnot. Ei kuulosta hyvältä.

Turpa rullalle, niin päästään aloittamaan. Oikeasti kippaan nameja Roopen suuhun.

Aikaisemmin olen toitottanut kuinka meillä treenataan joka päivä ja olen julma koiranomistaja, kun Roope ei saa ruokaansa kuin töitä tekemällä. Ruokakuppi on ollut sille suhteellisen tuntematon käsite. No nyt on ruokakuppi tullut tutuksi, koska meillä ei treenata enää joka päivä. Koira oli selvästi kyllääntynyt koko hommaan ja plaah. Tein pari viikkoa sitten niin, että otettiin alkuviikosta ihan vain parina iltana lyhkäiset, n. 5 min pikkutreenit ja sitten vasta perjantaina seuraava tottistreeni. Treenattiin sitten kerralla tunti, kun oltiin taas saatu porukalla halli vuokrattua käyttöömme.

Kas kummaa, muutaman huilipäivän jälkeen koira toimi kuin unelma. Sekä ruoka että lelu upposivat kuin kuuma veitsi voihin ja sain kuin sainkin tehtyä parit hyvät seuruukaaviot (ja tietty se viimeinen seuruukaavio oli liikaa, kun koira oli jo antanut kaikkensa, mutta piti olla ahne ja tehdä "vielä kerran"). Lisäksi otettiin noutoa, paikkamakuuta ilman mainittavaa häiriötä (viereisellä kentällä ageiltiin, Roopella katse kentän suuntaan), jääviä, hyppyjä ja vähän agilyllertämistä. Roopen mielestä esteet tulee ylittää nenä kiinni mun kädessä. Nih. Paitsi putki, jonka läpi voi sukeltaa monta kertaa peräkkäin, koska se on vaan niiin kivaa.

Pientä edistämistä, mutta tuon koiran kontakti <3

Käyttöön on otettu myös vähän järeämmät palkat. Mummon lihapullia sekä spekkiä eli sian silavaa. En voinut vastustaa kiusausta ostaa läskisiivua, kun kaupassa semmoieen törmäsin. Eikä maksanut kuin reilu puoli euroa. Roope on muutenkin lihotuskuurilla, niin sain yhdistettyä hyödyn ja huvin. Huvista tosin voidaan olla montaa eri mieltä, sillä silava haisee kuvottavalle. Ei hirveästi hymyilyttänyt pilkkoa läskisiivua, kun koko ajan meinasi nousta hissi yläkertaan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiransa eteen.

Läskikuutioita. Nam!

Sain Miähen nakitettua kuvaamaan meidän tottiksia, mutta oma lyllerrys on niin karmeaa katseltavaa, että en kehtaa laittaa niitä videoita julkisesti esille. Omasta mielestäni kävelin ryhdikkäästi selkä suorana, mutta videolle tallentui Notre Damen kellonsoittaja. Ilmeisesti minä olen meistä se epävarma, kun koko ajan kyttäsin pysyyköhän se koira vieressä vai ei. Ja auta armias jos koira hieman väistää, niin itse sitten reagoin väistöön paikkaamalla itse raon. Juuri näin. Ei todellakaan! Pitää pistää apuohjaaja tilaukseen.

Noutokapulan luovutus. Kummassa kädessä mahtaa olla palkka odottamassa? :D

Käytiin viikko sitten epäpromoamassa mäykkyjä ja holskuja mätsärissä, joka järjestettiin yhden isomman eläintapahtuman yhteydessä. Mätsäri pidettiin muuten maneesissa, huisia! Oli virhe ottaa tuo kaksikko mukaan, mutta jonkin aivopierun saattelemana ajateltiin, että kai ne nyt voi ottaa molemmat. No ei näemmä voi. Räyh räyh, wöy wöy wöy! Nyt tapetaan noi kaikki muut koirat stna prkl!! Päätettiin erottaa duo ja me jäätiin Roopen kanssa maneesiin odottelemaan oman kehän alkamista, kun Miäs lähti Maurin kanssa syömään lettuja ja flirttailemaan mäykkytytöille (mistä se aina löytää niitä?). Kaksikon erkaannuttua, tunnelma rauhoittui heti ja Roope oli suuren osan ajasta ihan rauhallinen, tai ainakin rauhallisempi. Joku pahaa-aavistamaton nainen tuli jututtumaan meitä ja siitäkös holsku innostui. Ihan kuin se ei olisi ikinä saanut keneltäkään huomiota. Sitten se pässi rupesi hyppimään tätiä päin ja haukkumaan. "Ihan kiltti tää on. Tää on vaan vähän tämmönen, heh.. heh.." Ostetaan koiralle impulssikontrolli. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä. Jostain syystä täti lähti aika nopeasti toivottaen onnea... Kiitos, sitä tarvitaan!

Kehässä meni ihan ok. Roope tallusti ihan nätisti ja jaksoi seisoakin paikallaan. Tuomari sai kopeloida rauhassa jne. Sininen nauha napsahti. Heti perään olikin sitten sinisten koontikehä, johon osallistui reilu kymmenen koirakkoa. Kehä ei meinannut riittää lainkaan niin suurelle määrälle koiria, joten kehän ympäri juokseminen aiheutti pienen kaaoksenpoikasen ja kuulin joidenkin perässä juoksevien räjähtävän toisilleen. Onneksi Roope ei ehtinyt yhtyä rähinään, kun tungin sille salamannopeasti lihapullan naamaan.

Yllätyksenä saavutettiinkin 4. sija, johon olin supertyytyväinen, koska kehän ulkopuolella käytös oli täysin perseestä. Kehässä onneksi meni ihan hyvin. Tuomari jopa kommentoi, että esitin Roopen hienosti. Palkinnoksi saatiin puruluu, metallinen ruokakuppi ja omistajalle hyvin tarpeellinen heijastinliivi. Roope päätti ilmaista oman mielipiteensä mätsäristä kusaisemalla mun reppuun, kun tultiin pois kehästä. Ehkä se ajatteli, ettei enää tarvitse käyttäytyä sitä vähääkään, kun pokkasi jo palkinnonkin.

Tämmössen se tunki suuhun ja käski pitää kovasti kiinni

Pakkaspäivien kunniaksi olen päättänyt opettaa Maurille jonkin uuden sirkustempun. Arpajaisissa voitti "nukkumaan meneminen", eli Maurin pitäisi opetella kääriytymään peittoon. Hommaa aloitettiin viime viikolla, mutta emme päässeet vielä yhteisymmärrykseen tempun suoritustavasta. Kunhan temppu on hallussa, laitan siitä videotodisteen tännekin. :)

Treenikuvat tammikuun alusta, kun pakkanen oli vielä inhimillisellä tasolla. Mur. Aurinkoisista päivistä ei ole mitään hyötyä, jos ulkona ei tarkene treenaamaan.

Vierastelua

Poikien iltaa kävi eilen villittämässä Maurin rakkain panoka... ystävä. Pojat pääsivät aluksi kumpikin pihalle vaihtamaan pyllyntuoksuja neitokaisen kanssa, mutta sisätiloihin siirtyessä pojat saivat leikittää tyttöä vuorotellen.

Roope ei ole pitkään aikaan päässyt leikittämään muita koiria kuin Mauria, joten teinipetteri ei meinannut pysyä pöksyissään, vaan haastoi Ainoa leikkiin ja mielisteli tätä jatkuvasti. Tosin siinä vaiheessa, kun Aino yritti laittaa pään Roopen päälle, teki Roope ninjaloikan taaksepäin ja yritti tehdä itsensä mahdollisimman ison ja totisen näköiseksi. Ja sitten hetken kuluttua koira makoili maassa niin pienenä ja viattomana. :D

Leikkiiks mun kaa?

Kaulailua (ja Roopen tuunaama lipasto)

Olen hyvin hyvin pieni koira

Kuuma päiväuni

Mauri käyttäytyi tapojensa vastaisesti yllättävän hyvin. Eli Ainon perberi sai olla suurimman osan ajasta rauhassa. Vaikka muutama muistutus Casanovalle pitikin antaa. Mauri raukka oli taas niin tohkeissaan, että ei tiennyt miten päin olla, vaan ravaili tytön ympärillä ja piipitti.

Seuraavaks muiskautan kunnon pusun tolle tyttöselle!

Pusipusi

Painiottelemisia

Ihanaa miten päivä on alkanut pidentymään ja töistä kotiin tullessa on vielä valoisaa. Tänään tehtiin Roopen kanssa motivaatiotreeniä lelupalkalla heti, kun tulin kotiin. Holskullakin oli havaittavissa pientä mopon keulimista, mikä on siis vain ja ainoastaan hyvä asia, koska viime aikoina ollaan kärsitty pienestä paineistumisen aiheuttamasta jäätymisestä. Pikkuhiljaa alkaa vire nousta, jee! Tehtiin seuruupätkää ja muutama liikkeestä seis. Roope meinaa vaan alkaa poikittamaan vireen noustessa. Pitäisi keksiä siihen joku hyvä kikkakakkonen.

Roopen kanssa on nyt hinkutettu tokon alo-luokan liikkeitä ja kaikki alkaa pikkuhiljaa hitsautua kasaan. Kesäksi koekuntoon? Hyvältä näyttää, mutta koputetaan nyt kuitenkin puuta.

DIY

Törmäsin netin ihmemaailmassa erittäin nerokkaaseen keksintöön, jonka törkeästi varastin omaan käyttööni. Sarjassamme: Käsityön ihmeellinen maailma osa yksi:

*Rumpujen pärinää*

Mikä se on? -No se on 60 cm korkea hyppyeste!

Mistä se on tehty? -Pahvilaatikoista!

Hinta? -0 euroa, ellei mukaan lasketa perinteistä parisuhderiitaa, jota ei voi välttää, kun teemana on asian X kasaaminen. prkl.

Koska pahvia tarvittiin paljon, syntyi tottakai matkalla jonnin verran ylijäämää, vaikka vaatteiden kaavoitusta opiskelleena tein tarkat leikkuuasetelmat, jotta silpun määrä saatiin minimoitua. Onneksi perheestä löytyy avulias siivousapulainen, joka mielellään osallistuu päivän askareisiin kantamalla tavaroita. Muita luottamustehtäviä apulaiselle ei ole vielä uskallettu myöntää.

Tämä blogikirjoitus/uutinen liippaa hyvin läheltä, joten haluan jakaa sen kaikkien kanssa: Savu - koira, jonka koiranruoka tappoi.

Kyseessä on siis koira, joka menehtyi syötyään koiranruokaa, jonka sisälsi väärennettyä ravinto-ainetta. Lainaus Eviran sivuilta: "Analyysitulokset viittaavat siihen, että rehussa käytetty riisiproteiini sisältää poikkeuksellisen paljon typpeä, joka ei ole valkuaisperäistä ja kyseessä olisi väärennös."

Yhdellä Roopen sisaruksista diagnosoitiin 12 -viikkoisena perinnöllinen epilepsia, vaikka sairaus on karkkariholskuilla erittäin harvinainen. Epilepsia julistetaan perinnölliseksi myös tapauksissa, joissa sairastumisen syytä ei pystytä selvittämään. Pentujen sukupuusta löytyi penkomisen kautta nimittäin vain yksi koira (hyvin kaukaista sukua), jonka veljellä oli epilepsia. Oli siis hyvin epätodennäköistä, että sairastuminen johtuisi perintötekijöistä.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Huonoksi onneksemme Roope sisaruksineen söi kasvattajalla tuota "pilaantunutta" ruokaa, nimeltään Bento Kronen - Lamb & Rice.

Onneksi "sisko" vaihtoi ruokamerkkiä sattumalta ennen kuin oli (näin dramaattisesti ilmaistuna) liian myöhäistä, noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Epilepsiakohtaukset jäivät historiaan heti, kun ruoka vaihtui toiseen merkkiin. Sattumaako? Roopen sisko viettää tällä hetkellä tervettä ja villiä holskun elämää, ja mikä tärkeintä - lääkitys saatiin ajettua nopeasti alas, eikä sisko ole oirehtinut enää millään lailla.

Me ei olla syötetty Roopelle kuin yksi muutaman kilon säkki BK:n ruokaa, mutta kasvattajan luona pennut söivät nimenomaan tuota viallista nappulaa, joten altistumista on useamman viikon ajalta.

Omalla kohdalla olen koko ajan varuillani, mitä jos ruoka on tehnyt aivoihin pysyviä vaurioita, joiden vaikutukset tulevat esiin vielä myöhemmin? Roope oli pentulaatikolla sisariaan selvästi kömpelömpi, ja on edelleenkin hieman huonolla tasapainolla varustettu. Jotkut ovat ihmetelleet Roopen tapaa kävellä pää toisinaan hieman kallellaan. Korvatulehduksen mahdollisuus on poissuljettu, joten olen pitänyt sitä tähän asti vain Roopen omana tapana ilmaista itseään. Normaalistihan Roope tykkää kiipeillä ja spurttailla metsässä, mutta tarkkuutta vaativissa tilanteissa kömpelyys astuu kuvioihin. Esimerkiksi agility-esteistä puomilla kulkeminen on Roopelle hankalaa, kun jalat ei meinaa osua kapealle lankulle. Arvoitukseksi jää, onko kyseessä vain yksilöstä ja iästä johtuvaa kömpelyyttä, vai voiko pentuna syöty ruoka (tai joku muu) voinut vaikuttaa esimerkiksi tasapainoelimeen?

Harmittaa todella paljon kyseistä nappulaa koirilleen syöttäneiden puolesta, erityisesti niiden joiden koirat ovat saaneet epileptisiä kohtauksia tai muuten oirehtineet. Sairastuneita tapauksia on siis enemmänkin, ei pelkästään nämä kaksi!

Tapaus asettaa kyseenalaiseen asemaan väitteen siitä, että nappularuoka sisältäisi ”kaiken”, mitä koira elääkseen tarvitsee ja että nappulat ovat paljon turvallisempi ruokintatapa kuin ns. raakaruokinta. Toki täytyy muistaa, että kyseessä on harvinaislaatuinen tapaus, eikä suinkaan kaikki maailman nappulat ole tästä lähtien suoraan saatanasta. Toivottavasti Bento Kronenin ohella myös muut ruokavalmistajat ottaisivat onkeensa ja pitävät tarkemmin huolta, että nappulat ovat jatkossa turvallisia syödä.

Tässä vielä linkki Katiskasta löytyvään kirjoitukseen asian tiimoilta: Tappava typpilisä

Minkälaisia ajatuksia tällaiset uutiset lukijoissa herättää?