2011/2012

Listataas vähän vuoden 2011 saavutuksia ja tavoitteita vuodelle 2012.

Maurin saavutukset:

-Terveystarkastukset. Muuten kaikki hyvin, paitsi se distichiasis. Onneksi kuitenkin sekin on lievä. Jos olisi "tuuri" käynyt, Mauri olisi voitu ihan hyvin todeta terveeksikin, kun silmäluomista löytyi pari hassua haiventa.

-Hihnakäytöksen paraneminen. Mauri enää harvemmin rähjäilee muille koirille. Häntä saattaa nousta sapeliksi, mutta annettakoon se anteeksi. Muutoin mennään linjalla "Koira? Ei täällä ole mitään koiria, mutta mikäs se tuolla haiseekaan?"

-Näyttelykäynti. Tuomarina pelottavaakin pelottavampi (:D) Markku Lampero. Tuloksena EH, johon olosuhteet huomioonottaen (+30 astetta, eikä varjosta tai tuulesta tietoakaan. Kentän materiaali oli soraa!) olen tyytyväinen.

-MEJÄ:ssä ollaan menty ihan kivasti eteenpäin, vaikka treenikerrat jäikin yhden käden sormilla laskettavaksi. Ei se määrä, vaan se laatu. ;)

-Terveys ylipäätään. Pari ripulia jouduttiin kokemaan, sekä pari lihasvenähdystä, mutta muuten koira on ollut kunnossa!

Maurin tavoitteet vuodelle 2012:

-Pysyä terveenä. Siitä on hyvä lähteä... :D

-Luoksetulokäskyn oppiminen, ehdoitta.

-Opetella tokon ALO- ja AVO -luokan liikkeet. Ehkä vielä joskus pääsemme kokeeseen asti. Ehkä.

-MEJÄ -kokeeseen osallistuminen. Tästä ei tingitä.

-Luonnetestiin osallistuminen. Kun vaan hihnan pää muistaisi joskus varata paikan testiin...

Roopen saavutukset:

-Roopesta on kasvanut suht. hyvä palveluskoiran alku. Murkkuikä ei nyt ihan hirveä ole ollut, joten kai sitäkin voi pitää saavutuksena. :D

-Holskuerkkarissa pentuluokan ROP KP:n kera ja lopulta BIS-2. Sen kummemmin ei näyttelyissä tarvitse käydäkään. Mätsärimenestystäkin on tullut. Kokonaiset kaksi osallistumista, joista tuloksina pentujen PUN2 ja pentujen SIN2.

-Terveenä pysyminen. Hiiva sairastettiin pentuna, mutta muuten holskua ei ole tarvinnut eläinlääkärissä käyttää. Silmäluomista löytyi rakkuloita, mutta niihin ei lääkärin mielestä tarvinnut mitään lääkekuuria, kun rakkuloita oli niin vähän.

-Hakuryhmään päästyämme olemme viimeinkin päässeet harrastelun makuun. Roope tykkää juosta metsässä ja on edennyt jo ihan kivasti, ohjaajastaan huolimatta. ;)

Roopen tavoitteet vuodelle 2012:

-Terveenä pysymyinen jatkossakin. Terveydentilan kartoittamiseksi Roopelle tehdään kattavat terveystarkastukset. Syyniin pääsee silmät sekä luusto (lonkat, kyynärät ja selkä). Pääkopan terveyttä yritetään päästä arvioimaan MH -testiin.

-Lihaskunnon kehittäminen. Säännöllisesti hölkkälenkkejä, pyöräilyä, sekä uimista. Tietenkään vapaana metsässä kirmaamista unohtamatta.

-Tottis siihen malliin, että päästään osallistumaan tokon ALO -luokkaan. Tämä edellyttää etenkin ohjaajalta hermojen hallintaa. Roope ottaa aika herkästi nokkiinsa jos itse alan hermoilemaan, joten saa nähdä miten käy.

-Motivaation ja sitä kautta viretason nostaminen tottiksessa. Roope tarvitsee lisää itsetuntoa ja onnistumisen hetkiä. Tällä hetkellä meno on pikkusievää piipertelyä, koska ohjaaja pelkää rikkovan koiransa.

-Hakujutut siihen kuntoon, että vuonna 2013 voidaan mennä kokeeseen ja lähteä sieltä HK1:stä rikkaampana kotiin.

Ovatko muut tehneet suunnitelmia tulevalle vuodelle, vai elättekö päivän kerrallaan?

Muistakaa muuten pitää koirillanne tänä iltana lenkillä vaikka sekä panta että valjaat, jotta kenenkään ei tarvitse aloittaa vuottaan etsimällä karkuun pelästynyttä koiraansa!

Hukka & Nakki toivottaa hyvää alkavaa vuotta lukijoilleen!

Toivottaa koiralauma palvelusväkineen!

Roopen tokot

Eiliselle saatiin varattua muutaman muun koiraihmisen kanssa halli tottistelua ja agia varten. Tunnin aikana ehdittiin kokeilla jos ja vaikka mitä, etupäässä keskityttiin kuitenkin seuraamiseen ja hyppyhommiin.

Saatiin kuin saatiinkin tehtyä BH:n seuruukaavio henkilöryhmän läpi kulkemista lukuunottamatta. En kylläkään laskenut lainkaan askelia, joten todennäköisesti edettiin vain n. 40 askelta 50 sijaan. Mutta väliäkö tuolla. Roopen vahvistetiheyttä on saatu pidennettyä jo ihan mukavasti. Ei se kyllä vieläkään ollut mikään täysien pisteiden suoritus, mutta kyllä sillä olisi läpi päässyt ihan kirkkaasti. Tokoa ajatellen "ihan kiva" vire.

Tyhmänä olin jättänyt naksuttimen kotiin, joten käännöksiä ja hyppyjä treenatessa piti mennä houkuttelulinjalla. Hyppy onnistui ja sitten ei onnistunut. Osa hypyistä meni oikein mukavasti, mutta sitten jossain vaiheessa holskulla alkoi lyömään tyhjää (n. 5 onnistunutta hyppyä takana) ja Roope kiersi esteen tai vaihtoehtoisesti hyppäsi kyllä ok, mutta kipitteli samantien takaisin mun luo. Korjailitiin joku tovi ja kun alkoi taas ymmärtävän mitä ollaan tekemässä, niin päästiin lopettamaan onnistumiseen.

A-estettäkin oli ihan pakko käydä testaamassa. Alkuun Roope ei oikein tajunnut, mutta kerran kun houkuttelin sen kiipeämään sen ylös, niin vauhti alkoi löytymään. Putkikin käytiin juoksemassa muutaman kerran ja ai kuinka se olikin taas niin hupia!

Otin Roopelle myös paikkamakuun pari kertaa. Ensimmäisen kerran otin "häiriöttä", eli mentiin hieman syrjään muista tottistelijoista, mitä nyt yksi käveli koiran kanssa Roopen ohi pari kertaa. Kerran se pirulainen nousi, kun olin juuri lähdössä palkkaamaan. Sen jälkeen kököttikin nätisti, kun annoin olla n. 1,5 minuuttia. Aina pitäisi lähteä sen 5 s aiemmin palkkaamaan kuin mitä ajattelee. :D

Loppuun otettiin vielä paikkamakuu ryhmässä, eli meitä oli kolme koirakkoa, joista me oltiin keskimmäisenä rivissä (jes!). Vähän epäröiden jätin Roopen, sillä hetkeä aiemmin se oli möykännyt ja äijännyt vierustoverille. Hyvin kuitenkin jäi käskyn alle, eikä näyttänyt siltä että olisi edes tehnyt mieli lähteä perseilemään. 2 minuuttia tuntui puolelta tunnilta. Yhden kerran alkoi näyttämään siltä, että Roope nousee, mutta joku ihme liima sen piti paikkoillaan kuitenkin. Hieno hauva! Olo oli vähintäänkin huojentunut, kun saatiin palata koirien luokse. Hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Ihanaa, kaksi päivää lomaa keskellä viikkoa. Kyllähän tyhmempikin tietää mitä silloin tehdään. Aamusta puolen tunnin lenkki poikain kanssa, Maurikin sai vaihteeksi olla vapaana. Kotiin tullessa päätin vielä tehdä Roopelle pari esineruutua.

Ensimmäinen ruutu oli kooltaan n. 5 x 10 metriä, enkä siihen hätään keksinyt sinne kuin yhden esineen, pyöreän heijastimen. Roope lähti ihan innoissaan kohti ruutua, mutta ei meinannut löytää esinettä, vaikka kovasti haisteli. Otin sen sitten uudelleen viereeni, käskin olla paikallaan ja kävelin ruutuun heiluttelemaan esinettä ja laitoin takaisin maahan. Tämän jälkeen meni jo sitten paremmin ja esineen löytyminen oli Roopen mielestä ihan sikasiistiä. Luovutuskin tuli niin kuin ollaan harjoiteltu, eli istui eteen eikä yrittänyt kiertää sivulle.

Toinen esineruutu oli kooltaan hieman isompi, 10 x 10 metriä. Sielläkään ei ollut kuin se yksi esine. Kun olin lähettämässä Roopea etsimään, pinkaisi vapaana ollut Mauri ruutuun ja suoraan esineen luokse. :D Kävi haistamassa sitä ja köpötteli tyytyväisenä takaisin selän taakse... Noh, lähetinpä kuitenkin holskun, joka pinkoi suoraan esineen luo ja palautti nätisti.

Ahneena otettiin vielä kolmas etsintä, joka tehtiin siinä samassa ruudussa kuin ensimmäinen. Tällä kertaa huomasin kädessäni olevien hanskojen olevan varmasti helpot esineet paikannettavaksi, joten nyt ruutuun saatiin kolme esinettä. Vaan mitä tekee näsäviisas mäyräkoira taas, kun olen lähettämäisilläni Roopea? Pinkoo suoraan lähimmän hanskan luokse, ottaa sen suuhun ja tuo meikälle. :D Ei kun hanska takaisin sinne missä olikin ja uusi yritys. Ja taas mäyräkoira karkaa hanskalle ja tuo sen mulle. Tällä kertaa Mauri ei saanut enää kehuja vaan tylsänä komensin sen pois.

Kun holskun vuoro viimein koitti, arvatenkin hanskat palautuivat nopeasti, mutta se heijastin... Sitä sitten etsittiin senkin edestä. Roope kävi etsimässä heijastinta pitkin pihaa, eikä millään meinannut uskoa, että se on siellä ruudussa. Otin holskun viereen, kävin heiluttelemassa esinettä ruudussa ja talloin oikein kunnolla siitä ympäriltä, jotta haju olisi mahdollisimman selvä. Tämä auttoi ja Roope toi esineen nätisti luokse, tosin sylki sen innoissaan pariin kertaan maahan.

Harjoitukset jatkuvat...

Maurin kanssa yritettiin tosiaankin ottaa tuossa etupihalla vähän tokoiluja. Märkä maa ja hetkeä aiemmin nautittu aamupala veivät parhaimman terän koirasta, mutta ihan kivasti Maurikin välillä jaksoi. Tosin seuruussa kontaktin puute rassaa hyvin paljon. Ei se kuvissa näy, mutta videolla meno on aika tahmeaa.

Seuraa!

Liike seis

Täyskäännös

Luoksetulon valmistelu (yhtään ei huomaa, että maa on märkä)

Syöksyvaihe

Noutaminen (Uskallakin liikkua prkl)

Kiinni!

Kohteen saalistaminen

Rento ote

Perusasentoon kiepautus

Irti!

Seuraavassa sitten Roopen tokoamisia. Saatiin extempore häiriö, kun auto ajoi pihaan. Hyvin kuitenkin vahtikoira skarppasi ja jatkoi seuraamistaan. "Siis ihan kauheeta":han tuo vielä on, mutta pikkuhiljaa.



Roopen luoksetulo oli ihan jees. Palkkaa saa, vaikka vähän törmääkin. Nyt kun lähelle tuleminen ei ole enää mikään peikko, palkkaan vaikka tuleekin pläts. Maa oli sen verran märkä, että jarrutusta oli hankala kontrolloida. Seli seli... ;)




Tänään puolestaan käytiin Roopen kanssa etsimässä metsään eksyneitä tätejä.

Intoa riittää

Sinne män...


Hei mä kävin ettii koko alueen jo! Ei löytyny ketään!

Koikkaloikka lätäkön yli hop!

Tosiaan... Ei menny niin kuin Strömsössä, mutta niistäkin mokista saa syyttää tasan itseään. Hakuilut jäi joulu-/talvitauolle. Ensi vuonna katsellaan uudemman kerran mikä on meininki.

Vakavalla ilmeellä takaisin keskilinjalle

Villasukkapäivä on hyvä päivä tokoiluun

Tänään ei käyty lenkillä. Ulkona jyllää luonnonvoimat, eli räntää tupruttaa minkä ehtii ja tuuli repii kasvoja. Aamulla onneksi oli parempi ilma, joten Roope sai tapansa mukaisesti juoksennella vapaana pitkin rantatietä puolisen tuntia. Mauri sai tyytyä olemaan fleksissä. Onneksi, sillä tieltä löytyi tuoreet hirven jäljet. Roope osoitti kiinnostusta niitä kohti ja olisi varmaan lähtenytkin mielellään jälelle, ellen olisi huikannut sitä takaisin. Totteli ensimmäisellä käskyllä (!), yllätyin hieman. Palkaksi kourallinen nappulaa.

Paimenen korvat ovat taas olleet kiitettävästi kuulolla, joten lenkkeily ei ole enää niin jännittävää puuhaa. Niin lenkittäjän kuin lenkitettävänkään taholla. Hihnalenkkeilyyn on otettu mukaan kuonopanta, jonka olisi voinut laittaa ostoslistalle jo aikoja sitten. Jotain taikapulveria varmaan Caniksen ompelijat siihen ripotelleet, sillä vetoyrityksetkin ovat vähentyneet huimasti. Ihanaa nauttia taas hihnalenkkeilystäkin!

Koska vietettiin ilta sisätiloissa, pidin koiralle kunnon tokosulkeiset. Kolmessa lyhyessä pätkässä treenattiin montaa eri osa-aluetta.

Ollaan hiottu Roopen kanssa noutamista jo kauan. Itseasiassa niin kauan kuin muistan, ollaan tehty pitoharjoituksia sheippaamalla. Noin puolen vuoden jälkeen luovutin naksuttimen suhteen, koska meiltä olisi loppunut harjoituskapulat kesken. Roopen mielestä noutokapula kuuluu jyrsiä poikki. *mums mums mums* Vaikea palkita koiraa hyvästä otteesta, jos mälvääminen aloitetaan heti kun kapula on suussa.

Aloitettiin harjoitukset uudelleen ihan vaan tyrkkäämällä kapula koiran suuhun ja pitämällä kitaa kiinni. Otteen ollessa rauhallinen, monotoninen kehu ja palkka. Nyt ollaan edetty siihen, että istutan koiran, isken kapulan maahan, pakitan pari metriä ja käskystä Roope kiikuttaa, useimmiten, kapulan eteeni. Joskus jopa unohtaa tökätä kuonolla. Mielelläänhän se toisi kapulan suoraan sivulle, mutta pk-tottiksessa säännöt määrää toisin. Saas kattoo miten tehdään sitten joskus tokossa, mikäli nyt päästään AVO-luokkaan asti.

Tänään myös harjoiteltiin yhtä kriittistä taitoa, sivulle tulemista. Osaahan Roope siis tulla perusasentoon, mutta se tekniikka ja vauhti onkin sitten eri juttu. Yritän rakentaa sille nyt lihasmuistiin vauhdikkaan kiepautuksen, mielellään ilman vasemmasta jalasta tukea ottamatta, tai takajaloille seisomaan nousemista pakenevan makupalan perässä. Oleellinen asia, joka kuitenkin on unohtunut miltei kokonaan treeneistä. Ups. Pitkä matka edessä...

Istu-maaha-istu-maaha-istu-maahan... En tiedä mikä on, mutta Roopen mielestä maahan meneminen on maailman kamalin asia. Tai ainakin se saa liikkeen näyttämään siltä kuin se olisi aina hakkaamalla avustettu maantasalle. Vauhtia yritin tänään nostaa suurilla vartaloavuilla, ja se tuntui auttavan, ainakin tällä kertaa. Kun keksisi sille oikean tavan vauhdin kasvattamiseksi. Tällä hetkellä koira meinaa olla kuin kovasti jyystetty purukumi.

Seuraaminen oli aikalailla nättiä. Tykkään siitä, miten ainakin suorilla pätkillä Roope oikeasti seuraa skarpisti, vaikka säilyttääkin rauhallisuutensa. Reagoi hyvin vauhdin muutoksiin, tarjoaa siis nopeasti istumista, kun alan hidastaa. Vastavuoroisesti nopeuden nostaminen saa Roopen vielä skarpimmaksi. Käännökset, nuo pirulaiset, meinaavat mennä vieläkin liian leveäksi, vaikka paikoillaan kääntyillessä koira on hyvin tiivis. Pitäs saada assistentti treeneihin naksauttamaan, kun käännös menee hyvin. Itsehän palkkaan toki aina liian myöhään. Tyypillistä.

Holskupainotteisista postauksista huolimatta mäykky ei ole unohtunut! Olen taas vaihteen vuoksi treenaillut Maurin kanssa kaikkea pientä kivaa. Etenkin noutaminen on Maurin mieleen. Kunhan saadaan piha aurattua lumesta, voitaisiin ottaa pientä videopätkää tokomäykystä. Nyt se hukkuisi tuonne kinoksiin.

Harmittaa, kun Mauria en uskalla pitää vapaana koirallisissa tapahtumissa. Sen saisi varmasti muuten hyvinkin nopeasti koevalmiiksi Tokoon, mutta ne kehän laidalla ja lähettyvillä hengailevat karvakollegat tekisivät keskittymisestä hyvin hankalaa. Joko itse stressaisin koko ajan tai sitten Mauri syöksyisi kesken kaiken yleisön sekaan. :(

Lumi satoi maahan maanantai-iltana. Tiistaina piti lähteä aamulta mätsäriin, mutta hihnan toinen pää vietti aamupäivän sängyn pohjalla päänsäryn kourissa, joten se siitä. Kun hihnan pää sai viimein kerättyä luunsa ja avattua verhot ikkunan edestä, näky ulkona oli sen verran hieno, että oli pakko päästä kokeilemaan uutta kameran objektiivia.

Mauri kiihdyttää!


Vakavaa puuhaa tuo juokseminen


Roopeakin kiinnosti lelun kanssa juokseminen...

...ja etenkin siinä roikkuminen

Miten osaakin olla niin viisaan näköinen?

Osasi se hollantilainenkin olla hetken paikallaan

Ei ihan niin fiksuna...

Roopen hakutreenit ovat menneet viime viikkoina ihan putkeen ja koira on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viimeisen parin treenikerran aikana. Itselläkin on taas treeni-into noussut, kun Roope on viimeinkin ymmärtänyt kupletin juonen. Melkein toivoisi lauhan kelin jatkuvan, niin saataisiin venytettyä treenejä vielä joulukuun loppuun. Lumen keskellä ei oikein voi treenailla muuta kuin ilmaisuja.

Pojat saivat eilen mieluisan vieraan, nimittäin blogissa aiemminkin vilahtaneen Aino-rotviinerin. Ainon vierailusta teki poikien mielestä erityisen mieluisan se, että neitosen juoksut loppuivat viikko sitten. Mauri meni aivan sekaisin Ainosta ja vierailu oli taas semmoista K18 -materiaalia, että mäykky piti välillä pistää jäähylle rauhoittumaan ettei se vaan saisi sydänkohtausta (2 kk ilman narttukontakteja pistää pään sekaisin). Roope puolestaan kävi Ainon kanssa mittailua herruudesta, joten holsku sai viettää vierailun eristyksessä. Lähinnä siis jäykistelyä puolin ja toisin. Holsku kokeili muutamaan otteeseen ratsaille nousua ja sai aika räväkän palautteen Ainolta, mutta ei ymmärtänyt ottaa onkeensa. Koira sai sitten tyytyä kiljumaan makuuhuoneessa.

Äly ja Väläys

Joulu tulla jolkottaa... Sukulaiset saavatkin tänä jouluna karvakorvien joulutervehdyksen. Siitä lisää myöhemmin.