Näyttelykärpänen puraisi ja Mauri ilmoitettiin Lahti KV:hen. Saas nähdä mitä siitäkin sirkuksesta tulee. Vai tuleeko mitään. Pitää varmaan viedä koiraa vähän ihmisten ilmoille ennen kuin traumatisoin sen melkein puolen vuoden metsässä asumisen jälkeen viemällä täyteen tupattuun messuhalliin.

Lahden Seudun Mäyräkoirakerhon toko-/agitreenit jatkuvat taas ensi kuussa. Suuntaamme taas Roopen kanssa sinne. Varmaan raahaan myös tuon oikearotuisenkin sinne mukaan. Maurin kanssa voitaisiin keskittyä ihan puhtaasti käytöstapoihin, kuten siihen ettei vieruskaveria saa syödä. Jos Roope osoittautuu päteväksi eläimeksi taas noissa hallitreeneissä, voin harkita osallistuvani huhtikuun loppupuolella järjestettävään möllitokoon. Pitäisi vaan opetella ensin jättöliikkeet kuntoon ja saada paikkamakuuseen varmuutta. No big deal, huh?

Roopen kanssa ollaan viime viikkojen aikana väännettu kättä arkielämän pelisäännöistä. Korvat ovat kuuroutuneet taas ja yhtenä päivänä meni totaalisesti hermot koiraan ja sen jälkeen myös kitarisat punoittivat. Kokeilen nyt jonkin aikaa pitää "mykkäkoulua" Roopelle. Kaveri on viime aikoina saanut vähän liian helpolla huomiota ja selkästi on alkanut kokeilemaan rajojaan ja meinaa esimerkiksi puskea syliin ilman lupaa. Husin sen pois, jos tulee viereen häsäämään. Huomiota saa vain silloin, kun mulle sopii ja kutsun koiran silloin itse luokseni. Tänään tosin piti mennä lattiatasoon rapsuttelemaan koiria ja kuiskaamaan niille kuinka tärkeitä otuksia ne onkaan.

Tänään töistä kotiin tullessani päästin koirat pihalle reippailemaan ja Maurin tonkiessa lumikasoja, otin Roopen kanssa vähän tottista lelupalkalla. Vire on kivalla mallilla, mutta mistä helvetistä tuo koira on oppinut poikittamaan niin paljon? Palkan paikka on vasemmassa kainalossa ja lelu lentää aina vasemmalle. Silti Roope tuntuu joskus seuraavan jopa 45 asteen kulmassa. Jos tehdään matalassa vireessä ns. tekniikkatreeniä, niin seuraa suorassa. Ehkä se edistää, enkä vaan tajua, kun olen niin onnellinen siitä kuinka se syttyy lelupalkasta? Pitäisikö palkata taaksepäin? En tiedä. Tarvitset toisen silmäparin avuksi.

Maurin "nukkumaanmenon" opettaminen on edennyt jo ihan kivasti. Myönnän, ei olla kovin aktiivisesti jaksettu harjoitella. Mauri ei meinaa millään päästä yli siitä, että kieriessä pitäisi muistaa pitää peitosta kiinni. Se meinaa päästää peitosta irti, kun kääntyy kyljelleen. Miehet, ei ne pysty keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti. Ollaan kuitenkin saatu jo täysin onnistuneista suorituksia, mutta toistaiseksi apuja on mukana niin paljon, ettei liikettä viitsi esitellä ihan vielä.

Joku hassu on iskenyt Mauriin, kun se on lenkeillä alkanut tekemään sitä, että tarjoaa oma-aloitteisesti seuraamista. Kun sitten sille erehtyy antamaan yhden nappulan palkaksi, niin se jatkaa seuraamista kahta intensiivisemmin. Höppänä ahnepaska. Mutta jos erehdyt käskyttämään sen seuraamiseen, niin kontakti tippuu, koira jätättää, edistää, you name it!

Roopen hakutreenit on olleet joulukuusta lähtien talvitauolla. Viime sunnuntaina Roope pääsi kuitenkin taas piiiitkästä aikaa töihin, kun pidettiin ilmaisutreenit. Ilmaisutreeneissä harjoitellaan siis hakukoirien käyttämää ilmaisutekniikkaa, jolla koira kertoo ohjaajalleen löytäneensä maastosta kadonneen henkilön. Palveluskoirien hakukokeessa hyväksytään kaksi ilmaisutapaa: haukku ja rullailmaisu. Roope kun on rullakoira, niin sen tehtävä on käydä hakemassa maalimieheltä ilmaisurulla, jonka kiiruhtaa tuomaan ohjaajalleen merkkinä siitä, että ihminen löytyi. Ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan, antaa käskyn näyttää maalimies ja koira sinkoaa maalimiehen luokse niin nopesti kuin kintuistaan pääsee. Roope on opetettu menemään maahan maalimiehen luona, missä se vielä näin alkuaikoina saa palkan hyvin nopeasti.



Treeneihin olin erittäin tyytyväinen ja Roopen työskentelyä oli ilo seurata. Motivaatio oli kohdillaan. Sen huomasi etenkin noissa seuraamisissa. Ei ole varmaan koskaan tehnyt seuruuta noin aktiivisesti ja oikeasti keskittyen (vaikka en edes sitä siltä vaatinut). Oma työskentelyni oli puolestaan tosi puolivillaista. En rauhoittanut koiraa lähetyksissä, vaan räiskäisin vaan menemään. Onneksi Roope kuitenkin tiesi mitä on tekemässä, joten oma paska ohjaamiseni ei vaikuttanut koiraan. Nyt odotellaan lumien sulamista, että päästään tositoimiin, eli takaisin metsään.

Onneksi ilmat on taas lämmenneet, niin pystyy taas nauttimaan ulkoilusta. Koirat ovat tykänneet, kun ovat päässeet taas purkamaan energiaansa pitkillä lenkeillä. Mauriakin on voinut pitää huoletta vapaana, kun ei se pääse tuolla syvässä lumihangessa kovinkaan lujaa eteenpäin. Jos se löytääkin jonkun mielenkiintoisen hajun seurattavaksi, voi sen melkeinpä kävellä kiinni. :P