Näyttelykärpänen puraisi ja Mauri ilmoitettiin Lahti KV:hen. Saas nähdä mitä siitäkin sirkuksesta tulee. Vai tuleeko mitään. Pitää varmaan viedä koiraa vähän ihmisten ilmoille ennen kuin traumatisoin sen melkein puolen vuoden metsässä asumisen jälkeen viemällä täyteen tupattuun messuhalliin.

Lahden Seudun Mäyräkoirakerhon toko-/agitreenit jatkuvat taas ensi kuussa. Suuntaamme taas Roopen kanssa sinne. Varmaan raahaan myös tuon oikearotuisenkin sinne mukaan. Maurin kanssa voitaisiin keskittyä ihan puhtaasti käytöstapoihin, kuten siihen ettei vieruskaveria saa syödä. Jos Roope osoittautuu päteväksi eläimeksi taas noissa hallitreeneissä, voin harkita osallistuvani huhtikuun loppupuolella järjestettävään möllitokoon. Pitäisi vaan opetella ensin jättöliikkeet kuntoon ja saada paikkamakuuseen varmuutta. No big deal, huh?

Roopen kanssa ollaan viime viikkojen aikana väännettu kättä arkielämän pelisäännöistä. Korvat ovat kuuroutuneet taas ja yhtenä päivänä meni totaalisesti hermot koiraan ja sen jälkeen myös kitarisat punoittivat. Kokeilen nyt jonkin aikaa pitää "mykkäkoulua" Roopelle. Kaveri on viime aikoina saanut vähän liian helpolla huomiota ja selkästi on alkanut kokeilemaan rajojaan ja meinaa esimerkiksi puskea syliin ilman lupaa. Husin sen pois, jos tulee viereen häsäämään. Huomiota saa vain silloin, kun mulle sopii ja kutsun koiran silloin itse luokseni. Tänään tosin piti mennä lattiatasoon rapsuttelemaan koiria ja kuiskaamaan niille kuinka tärkeitä otuksia ne onkaan.

Tänään töistä kotiin tullessani päästin koirat pihalle reippailemaan ja Maurin tonkiessa lumikasoja, otin Roopen kanssa vähän tottista lelupalkalla. Vire on kivalla mallilla, mutta mistä helvetistä tuo koira on oppinut poikittamaan niin paljon? Palkan paikka on vasemmassa kainalossa ja lelu lentää aina vasemmalle. Silti Roope tuntuu joskus seuraavan jopa 45 asteen kulmassa. Jos tehdään matalassa vireessä ns. tekniikkatreeniä, niin seuraa suorassa. Ehkä se edistää, enkä vaan tajua, kun olen niin onnellinen siitä kuinka se syttyy lelupalkasta? Pitäisikö palkata taaksepäin? En tiedä. Tarvitset toisen silmäparin avuksi.

Maurin "nukkumaanmenon" opettaminen on edennyt jo ihan kivasti. Myönnän, ei olla kovin aktiivisesti jaksettu harjoitella. Mauri ei meinaa millään päästä yli siitä, että kieriessä pitäisi muistaa pitää peitosta kiinni. Se meinaa päästää peitosta irti, kun kääntyy kyljelleen. Miehet, ei ne pysty keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti. Ollaan kuitenkin saatu jo täysin onnistuneista suorituksia, mutta toistaiseksi apuja on mukana niin paljon, ettei liikettä viitsi esitellä ihan vielä.

Joku hassu on iskenyt Mauriin, kun se on lenkeillä alkanut tekemään sitä, että tarjoaa oma-aloitteisesti seuraamista. Kun sitten sille erehtyy antamaan yhden nappulan palkaksi, niin se jatkaa seuraamista kahta intensiivisemmin. Höppänä ahnepaska. Mutta jos erehdyt käskyttämään sen seuraamiseen, niin kontakti tippuu, koira jätättää, edistää, you name it!

Roopen hakutreenit on olleet joulukuusta lähtien talvitauolla. Viime sunnuntaina Roope pääsi kuitenkin taas piiiitkästä aikaa töihin, kun pidettiin ilmaisutreenit. Ilmaisutreeneissä harjoitellaan siis hakukoirien käyttämää ilmaisutekniikkaa, jolla koira kertoo ohjaajalleen löytäneensä maastosta kadonneen henkilön. Palveluskoirien hakukokeessa hyväksytään kaksi ilmaisutapaa: haukku ja rullailmaisu. Roope kun on rullakoira, niin sen tehtävä on käydä hakemassa maalimieheltä ilmaisurulla, jonka kiiruhtaa tuomaan ohjaajalleen merkkinä siitä, että ihminen löytyi. Ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan, antaa käskyn näyttää maalimies ja koira sinkoaa maalimiehen luokse niin nopesti kuin kintuistaan pääsee. Roope on opetettu menemään maahan maalimiehen luona, missä se vielä näin alkuaikoina saa palkan hyvin nopeasti.



Treeneihin olin erittäin tyytyväinen ja Roopen työskentelyä oli ilo seurata. Motivaatio oli kohdillaan. Sen huomasi etenkin noissa seuraamisissa. Ei ole varmaan koskaan tehnyt seuruuta noin aktiivisesti ja oikeasti keskittyen (vaikka en edes sitä siltä vaatinut). Oma työskentelyni oli puolestaan tosi puolivillaista. En rauhoittanut koiraa lähetyksissä, vaan räiskäisin vaan menemään. Onneksi Roope kuitenkin tiesi mitä on tekemässä, joten oma paska ohjaamiseni ei vaikuttanut koiraan. Nyt odotellaan lumien sulamista, että päästään tositoimiin, eli takaisin metsään.

Onneksi ilmat on taas lämmenneet, niin pystyy taas nauttimaan ulkoilusta. Koirat ovat tykänneet, kun ovat päässeet taas purkamaan energiaansa pitkillä lenkeillä. Mauriakin on voinut pitää huoletta vapaana, kun ei se pääse tuolla syvässä lumihangessa kovinkaan lujaa eteenpäin. Jos se löytääkin jonkun mielenkiintoisen hajun seurattavaksi, voi sen melkeinpä kävellä kiinni. :P

Varoitus!

Olipa kerran tylsä ilta ja vähän ylimääräistä aikaa...

Lenkkeilyä

Eteenpäin kuin mummo lumessa
Naurakaa vaan... Saunan takana on tilaa!

Tänään pakkasta oli vain -11 astetta, mikä tuntui lähes kesäkeliltä viime viikkojen rapsakoihin yli 20 asteen pakkasiin. Pojat pääsivät pitkästä aikaa kunnon energiantappolenkille umpihankeen möyhimään. Roopestahan 50 cm syvä puuterilumi ei tunnu juuri missään, melkein vaan kivempaa kun on vähän vastusta. Mutta kun säkäkorkeus on 28 cm, tilanne on hieman hankalampi. Vaan Mauri fiksuna koirana delegoi Roopen auraamaan hänelle baanaa.

Kaarras vähän oikeelle! Eiku oikeelle! Toinen suunta! Eiku takasin! EI SINNE PRKL KU ETEENPÄIN!!

Hihihii! Mulla on niin kivaa täällä! Ähihihiii!! Voisin juosta maailman ääriin ja takaisin ja minne vaan!! Ahihihiii!! 

Harmi vaan, ettei mäyräkoira ottanut delegoinnissaan huomioon sitä, että holskun on miltei mahdoton kulkea "suoraan eteenpäin", koska matkanvarrelta voi löytyä vaikka ja mitä mielenkiintoista. Holskunpolku onkin usein kuin ompelukoneen tekemä siksak-ommel. Maurilla riittää siis vielä työnsarkaa alaisensa kouluttamisessa, jotta saadaan minimoitua hukkajäljet ja fokusoitua energia eteenpäin kulkemiseen.





Kun päästiin auratulle tielle asti, Roopen alkoi tekemään mieli lumipesua. Piehtaroinnin lomassa tein jokseenkin epämieluisan huomion - kohta on taas aika nyppimiselle. Turkista nimittäin irtoili hankeen kypsäksi ehtineitä karvoja. Jonkinlaista osviittaa on kyllä antaneet myös kodin nurkkiin ennätysvauhtia kertyneet valevillakoirat. Imuria pitäisi näyttää lattioille parin päivän välein, että huusholli näyttäisi edes aavistuksen huolletulta. Eikä edellisestä nyppimiskerrasta ole kuin vasta neljä kuukautta! (Oikeasti olen kyllä todella helpottunut, että Roope vielä "pahimmassa" karvassaankin näyttää suht siistiltä, eikä turkki räjähdä käsiin karvojen kypsymistä odotellessa.)





Mauriin iski joku ihmeen tottelevaisuuskohtaus lenkillä ja päästiin harjoittelemaan luoksetuloja ja vähän ottamaan seuraamisharjoituksiakin. Luoksetuloa harjoiteltiin hieman päälaelleen käännettynä. Heitin namin muutaman metrin päähän aina, kun Mauri tuli luokse. Luotiin siis seuraavanlainen tapahtumaketju: Mauri on kaukana  -> käsky: tule! -> Mauri juoksee luokse -> nami lentää eteenpäin -> Mauri juoksee syömään namin -> käsky: tule! jne... Voi kuinka Mauri oikein odotti aina uutta käskyä, että saa tulla luokse. Koiran aivopesua parhaimmillaan! ;)

Salakakas'

Roope sai viime viikonloppuna ajantappamiseksi joululahjansa tarkempaan syyniin. Herran leukojen väliin pääsi siis porsaan reisiluu, jonka seurassa vierähti pari tuntia. Palanpainikkeeksi maistuikin sitten talouden kummankin vesikupin pohjat.

Fiksu koiranomistaja olisi tietenkin tässä vaiheessa tajunnut käyttää koiran varmuuden vuoksi pihalla nostamassa koipea ja vääntämässä jöötit. Mutta kun oltaisiin lähdössä ulos parin tunnin kuluttua, niin kyllä se sen aikaa saa jaksaa pidätellä.

Lopputulos?

Kakka saappaassa (ja vähän muuallakin)

Holskulle pisteet kakkapaikan kekseliäisyydestä. Kritiikkiä jälkien peittämiskyvyistä. Koko talo ehti haista kakalle jokusen tovin ennen kuin hajunlähde saatiin paikannettua.

Läskitreeniä ja epäsosiaalisuutta

Roopen kanssa on liekö murkkuiästä vai mistä johtuen ollut pientä hankaluutta saada tottiksessa vire nousemaan riittävälle tasolle, ja etenkin sen saavutetun viretason säilyttäminen. Kun yhtälöön lasketaan mukaan ohjaajapehmeys ja ohjaajan kokemattomuus pehmeistä koirista, saadaan aikaiseksi paineistuminen ja sijaistoiminnot. Ei kuulosta hyvältä.

Turpa rullalle, niin päästään aloittamaan. Oikeasti kippaan nameja Roopen suuhun.

Aikaisemmin olen toitottanut kuinka meillä treenataan joka päivä ja olen julma koiranomistaja, kun Roope ei saa ruokaansa kuin töitä tekemällä. Ruokakuppi on ollut sille suhteellisen tuntematon käsite. No nyt on ruokakuppi tullut tutuksi, koska meillä ei treenata enää joka päivä. Koira oli selvästi kyllääntynyt koko hommaan ja plaah. Tein pari viikkoa sitten niin, että otettiin alkuviikosta ihan vain parina iltana lyhkäiset, n. 5 min pikkutreenit ja sitten vasta perjantaina seuraava tottistreeni. Treenattiin sitten kerralla tunti, kun oltiin taas saatu porukalla halli vuokrattua käyttöömme.

Kas kummaa, muutaman huilipäivän jälkeen koira toimi kuin unelma. Sekä ruoka että lelu upposivat kuin kuuma veitsi voihin ja sain kuin sainkin tehtyä parit hyvät seuruukaaviot (ja tietty se viimeinen seuruukaavio oli liikaa, kun koira oli jo antanut kaikkensa, mutta piti olla ahne ja tehdä "vielä kerran"). Lisäksi otettiin noutoa, paikkamakuuta ilman mainittavaa häiriötä (viereisellä kentällä ageiltiin, Roopella katse kentän suuntaan), jääviä, hyppyjä ja vähän agilyllertämistä. Roopen mielestä esteet tulee ylittää nenä kiinni mun kädessä. Nih. Paitsi putki, jonka läpi voi sukeltaa monta kertaa peräkkäin, koska se on vaan niiin kivaa.

Pientä edistämistä, mutta tuon koiran kontakti <3

Käyttöön on otettu myös vähän järeämmät palkat. Mummon lihapullia sekä spekkiä eli sian silavaa. En voinut vastustaa kiusausta ostaa läskisiivua, kun kaupassa semmoieen törmäsin. Eikä maksanut kuin reilu puoli euroa. Roope on muutenkin lihotuskuurilla, niin sain yhdistettyä hyödyn ja huvin. Huvista tosin voidaan olla montaa eri mieltä, sillä silava haisee kuvottavalle. Ei hirveästi hymyilyttänyt pilkkoa läskisiivua, kun koko ajan meinasi nousta hissi yläkertaan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiransa eteen.

Läskikuutioita. Nam!

Sain Miähen nakitettua kuvaamaan meidän tottiksia, mutta oma lyllerrys on niin karmeaa katseltavaa, että en kehtaa laittaa niitä videoita julkisesti esille. Omasta mielestäni kävelin ryhdikkäästi selkä suorana, mutta videolle tallentui Notre Damen kellonsoittaja. Ilmeisesti minä olen meistä se epävarma, kun koko ajan kyttäsin pysyyköhän se koira vieressä vai ei. Ja auta armias jos koira hieman väistää, niin itse sitten reagoin väistöön paikkaamalla itse raon. Juuri näin. Ei todellakaan! Pitää pistää apuohjaaja tilaukseen.

Noutokapulan luovutus. Kummassa kädessä mahtaa olla palkka odottamassa? :D

Käytiin viikko sitten epäpromoamassa mäykkyjä ja holskuja mätsärissä, joka järjestettiin yhden isomman eläintapahtuman yhteydessä. Mätsäri pidettiin muuten maneesissa, huisia! Oli virhe ottaa tuo kaksikko mukaan, mutta jonkin aivopierun saattelemana ajateltiin, että kai ne nyt voi ottaa molemmat. No ei näemmä voi. Räyh räyh, wöy wöy wöy! Nyt tapetaan noi kaikki muut koirat stna prkl!! Päätettiin erottaa duo ja me jäätiin Roopen kanssa maneesiin odottelemaan oman kehän alkamista, kun Miäs lähti Maurin kanssa syömään lettuja ja flirttailemaan mäykkytytöille (mistä se aina löytää niitä?). Kaksikon erkaannuttua, tunnelma rauhoittui heti ja Roope oli suuren osan ajasta ihan rauhallinen, tai ainakin rauhallisempi. Joku pahaa-aavistamaton nainen tuli jututtumaan meitä ja siitäkös holsku innostui. Ihan kuin se ei olisi ikinä saanut keneltäkään huomiota. Sitten se pässi rupesi hyppimään tätiä päin ja haukkumaan. "Ihan kiltti tää on. Tää on vaan vähän tämmönen, heh.. heh.." Ostetaan koiralle impulssikontrolli. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä. Jostain syystä täti lähti aika nopeasti toivottaen onnea... Kiitos, sitä tarvitaan!

Kehässä meni ihan ok. Roope tallusti ihan nätisti ja jaksoi seisoakin paikallaan. Tuomari sai kopeloida rauhassa jne. Sininen nauha napsahti. Heti perään olikin sitten sinisten koontikehä, johon osallistui reilu kymmenen koirakkoa. Kehä ei meinannut riittää lainkaan niin suurelle määrälle koiria, joten kehän ympäri juokseminen aiheutti pienen kaaoksenpoikasen ja kuulin joidenkin perässä juoksevien räjähtävän toisilleen. Onneksi Roope ei ehtinyt yhtyä rähinään, kun tungin sille salamannopeasti lihapullan naamaan.

Yllätyksenä saavutettiinkin 4. sija, johon olin supertyytyväinen, koska kehän ulkopuolella käytös oli täysin perseestä. Kehässä onneksi meni ihan hyvin. Tuomari jopa kommentoi, että esitin Roopen hienosti. Palkinnoksi saatiin puruluu, metallinen ruokakuppi ja omistajalle hyvin tarpeellinen heijastinliivi. Roope päätti ilmaista oman mielipiteensä mätsäristä kusaisemalla mun reppuun, kun tultiin pois kehästä. Ehkä se ajatteli, ettei enää tarvitse käyttäytyä sitä vähääkään, kun pokkasi jo palkinnonkin.

Tämmössen se tunki suuhun ja käski pitää kovasti kiinni

Pakkaspäivien kunniaksi olen päättänyt opettaa Maurille jonkin uuden sirkustempun. Arpajaisissa voitti "nukkumaan meneminen", eli Maurin pitäisi opetella kääriytymään peittoon. Hommaa aloitettiin viime viikolla, mutta emme päässeet vielä yhteisymmärrykseen tempun suoritustavasta. Kunhan temppu on hallussa, laitan siitä videotodisteen tännekin. :)

Treenikuvat tammikuun alusta, kun pakkanen oli vielä inhimillisellä tasolla. Mur. Aurinkoisista päivistä ei ole mitään hyötyä, jos ulkona ei tarkene treenaamaan.