Hukka & Nakki

Lenkkeilyä

2012-02-12T00:13:00.001+02:00

Eteenpäin kuin mummo lumessa
Naurakaa vaan... Saunan takana on tilaa!

Tänään pakkasta oli vain -11 astetta, mikä tuntui lähes kesäkeliltä viime viikkojen rapsakoihin yli 20 asteen pakkasiin. Pojat pääsivät pitkästä aikaa kunnon energiantappolenkille umpihankeen möyhimään. Roopestahan 50 cm syvä puuterilumi ei tunnu juuri missään, melkein vaan kivempaa kun on vähän vastusta. Mutta kun säkäkorkeus on 28 cm, tilanne on hieman hankalampi. Vaan Mauri fiksuna koirana delegoi Roopen auraamaan hänelle baanaa.

Kaarras vähän oikeelle! Eiku oikeelle! Toinen suunta! Eiku takasin! EI SINNE PRKL KU ETEENPÄIN!!

Hihihii! Mulla on niin kivaa täällä! Ähihihiii!! Voisin juosta maailman ääriin ja takaisin ja minne vaan!! Ahihihiii!!

Harmi vaan, ettei mäyräkoira ottanut delegoinnissaan huomioon sitä, että holskun on miltei mahdoton kulkea "suoraan eteenpäin", koska matkanvarrelta voi löytyä vaikka ja mitä mielenkiintoista. Holskunpolku onkin usein kuin ompelukoneen tekemä siksak-ommel. Maurilla riittää siis vielä työnsarkaa alaisensa kouluttamisessa, jotta saadaan minimoitua hukkajäljet ja fokusoitua energia eteenpäin kulkemiseen.

Kun päästiin auratulle tielle asti, Roopen alkoi tekemään mieli lumipesua. Piehtaroinnin lomassa tein jokseenkin epämieluisan huomion - kohta on taas aika nyppimiselle. Turkista nimittäin irtoili hankeen kypsäksi ehtineitä karvoja. Jonkinlaista osviittaa on kyllä antaneet myös kodin nurkkiin ennätysvauhtia kertyneet valevillakoirat. Imuria pitäisi näyttää lattioille parin päivän välein, että huusholli näyttäisi edes aavistuksen huolletulta. Eikä edellisestä nyppimiskerrasta ole kuin vasta neljä kuukautta! (Oikeasti olen kyllä todella helpottunut, että Roope vielä "pahimmassa" karvassaankin näyttää suht siistiltä, eikä turkki räjähdä käsiin karvojen kypsymistä odotellessa.)

Mauriin iski joku ihmeen tottelevaisuuskohtaus lenkillä ja päästiin harjoittelemaan luoksetuloja ja vähän ottamaan seuraamisharjoituksiakin. Luoksetuloa harjoiteltiin hieman päälaelleen käännettynä. Heitin namin muutaman metrin päähän aina, kun Mauri tuli luokse. Luotiin siis seuraavanlainen tapahtumaketju: Mauri on kaukana -> käsky: tule! -> Mauri juoksee luokse -> nami lentää eteenpäin -> Mauri juoksee syömään namin -> käsky: tule! jne... Voi kuinka Mauri oikein odotti aina uutta käskyä, että saa tulla luokse. Koiran aivopesua parhaimmillaan! ;)

Salakakas'

2012-02-04T22:51:00.002+02:00

Roope sai viime viikonloppuna ajantappamiseksi joululahjansa tarkempaan syyniin. Herran leukojen väliin pääsi siis porsaan reisiluu, jonka seurassa vierähti pari tuntia. Palanpainikkeeksi maistuikin sitten talouden kummankin vesikupin pohjat.

Fiksu koiranomistaja olisi tietenkin tässä vaiheessa tajunnut käyttää koiran varmuuden vuoksi pihalla nostamassa koipea ja vääntämässä jöötit. Mutta kun oltaisiin lähdössä ulos parin tunnin kuluttua, niin kyllä se sen aikaa saa jaksaa pidätellä.

Lopputulos?

Kakka saappaassa (ja vähän muuallakin)

Holskulle pisteet kakkapaikan kekseliäisyydestä. Kritiikkiä jälkien peittämiskyvyistä. Koko talo ehti haista kakalle jokusen tovin ennen kuin hajunlähde saatiin paikannettua.

Läskitreeniä ja epäsosiaalisuutta

2012-02-01T00:37:00.001+02:00

Roopen kanssa on liekö murkkuiästä vai mistä johtuen ollut pientä hankaluutta saada tottiksessa vire nousemaan riittävälle tasolle, ja etenkin sen saavutetun viretason säilyttäminen. Kun yhtälöön lasketaan mukaan ohjaajapehmeys ja ohjaajan kokemattomuus pehmeistä koirista, saadaan aikaiseksi paineistuminen ja sijaistoiminnot. Ei kuulosta hyvältä.

Turpa rullalle, niin päästään aloittamaan. Oikeasti kippaan nameja Roopen suuhun.

Aikaisemmin olen toitottanut kuinka meillä treenataan joka päivä ja olen julma koiranomistaja, kun Roope ei saa ruokaansa kuin töitä tekemällä. Ruokakuppi on ollut sille suhteellisen tuntematon käsite. No nyt on ruokakuppi tullut tutuksi, koska meillä ei treenata enää joka päivä. Koira oli selvästi kyllääntynyt koko hommaan ja plaah. Tein pari viikkoa sitten niin, että otettiin alkuviikosta ihan vain parina iltana lyhkäiset, n. 5 min pikkutreenit ja sitten vasta perjantaina seuraava tottistreeni. Treenattiin sitten kerralla tunti, kun oltiin taas saatu porukalla halli vuokrattua käyttöömme.

Kas kummaa, muutaman huilipäivän jälkeen koira toimi kuin unelma. Sekä ruoka että lelu upposivat kuin kuuma veitsi voihin ja sain kuin sainkin tehtyä parit hyvät seuruukaaviot (ja tietty se viimeinen seuruukaavio oli liikaa, kun koira oli jo antanut kaikkensa, mutta piti olla ahne ja tehdä "vielä kerran"). Lisäksi otettiin noutoa, paikkamakuuta ilman mainittavaa häiriötä (viereisellä kentällä ageiltiin, Roopella katse kentän suuntaan), jääviä, hyppyjä ja vähän agilyllertämistä. Roopen mielestä esteet tulee ylittää nenä kiinni mun kädessä. Nih. Paitsi putki, jonka läpi voi sukeltaa monta kertaa peräkkäin, koska se on vaan niiin kivaa.

Pientä edistämistä, mutta tuon koiran kontakti <3

Käyttöön on otettu myös vähän järeämmät palkat. Mummon lihapullia sekä spekkiä eli sian silavaa. En voinut vastustaa kiusausta ostaa läskisiivua, kun kaupassa semmoieen törmäsin. Eikä maksanut kuin reilu puoli euroa. Roope on muutenkin lihotuskuurilla, niin sain yhdistettyä hyödyn ja huvin. Huvista tosin voidaan olla montaa eri mieltä, sillä silava haisee kuvottavalle. Ei hirveästi hymyilyttänyt pilkkoa läskisiivua, kun koko ajan meinasi nousta hissi yläkertaan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiransa eteen.

Läskikuutioita. Nam!

Sain Miähen nakitettua kuvaamaan meidän tottiksia, mutta oma lyllerrys on niin karmeaa katseltavaa, että en kehtaa laittaa niitä videoita julkisesti esille. Omasta mielestäni kävelin ryhdikkäästi selkä suorana, mutta videolle tallentui Notre Damen kellonsoittaja. Ilmeisesti minä olen meistä se epävarma, kun koko ajan kyttäsin pysyyköhän se koira vieressä vai ei. Ja auta armias jos koira hieman väistää, niin itse sitten reagoin väistöön paikkaamalla itse raon. Juuri näin. Ei todellakaan! Pitää pistää apuohjaaja tilaukseen.

Noutokapulan luovutus. Kummassa kädessä mahtaa olla palkka odottamassa? :D

Käytiin viikko sitten epäpromoamassa mäykkyjä ja holskuja mätsärissä, joka järjestettiin yhden isomman eläintapahtuman yhteydessä. Mätsäri pidettiin muuten maneesissa, huisia! Oli virhe ottaa tuo kaksikko mukaan, mutta jonkin aivopierun saattelemana ajateltiin, että kai ne nyt voi ottaa molemmat. No ei näemmä voi. Räyh räyh, wöy wöy wöy! Nyt tapetaan noi kaikki muut koirat stna prkl!! Päätettiin erottaa duo ja me jäätiin Roopen kanssa maneesiin odottelemaan oman kehän alkamista, kun Miäs lähti Maurin kanssa syömään lettuja ja flirttailemaan mäykkytytöille (mistä se aina löytää niitä?). Kaksikon erkaannuttua, tunnelma rauhoittui heti ja Roope oli suuren osan ajasta ihan rauhallinen, tai ainakin rauhallisempi. Joku pahaa-aavistamaton nainen tuli jututtumaan meitä ja siitäkös holsku innostui. Ihan kuin se ei olisi ikinä saanut keneltäkään huomiota. Sitten se pässi rupesi hyppimään tätiä päin ja haukkumaan. "Ihan kiltti tää on. Tää on vaan vähän tämmönen, heh.. heh.." Ostetaan koiralle impulssikontrolli. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä. Jostain syystä täti lähti aika nopeasti toivottaen onnea... Kiitos, sitä tarvitaan!

Kehässä meni ihan ok. Roope tallusti ihan nätisti ja jaksoi seisoakin paikallaan. Tuomari sai kopeloida rauhassa jne. Sininen nauha napsahti. Heti perään olikin sitten sinisten koontikehä, johon osallistui reilu kymmenen koirakkoa. Kehä ei meinannut riittää lainkaan niin suurelle määrälle koiria, joten kehän ympäri juokseminen aiheutti pienen kaaoksenpoikasen ja kuulin joidenkin perässä juoksevien räjähtävän toisilleen. Onneksi Roope ei ehtinyt yhtyä rähinään, kun tungin sille salamannopeasti lihapullan naamaan.

Yllätyksenä saavutettiinkin 4. sija, johon olin supertyytyväinen, koska kehän ulkopuolella käytös oli täysin perseestä. Kehässä onneksi meni ihan hyvin. Tuomari jopa kommentoi, että esitin Roopen hienosti. Palkinnoksi saatiin puruluu, metallinen ruokakuppi ja omistajalle hyvin tarpeellinen heijastinliivi. Roope päätti ilmaista oman mielipiteensä mätsäristä kusaisemalla mun reppuun, kun tultiin pois kehästä. Ehkä se ajatteli, ettei enää tarvitse käyttäytyä sitä vähääkään, kun pokkasi jo palkinnonkin.

Tämmössen se tunki suuhun ja käski pitää kovasti kiinni

Pakkaspäivien kunniaksi olen päättänyt opettaa Maurille jonkin uuden sirkustempun. Arpajaisissa voitti "nukkumaan meneminen", eli Maurin pitäisi opetella kääriytymään peittoon. Hommaa aloitettiin viime viikolla, mutta emme päässeet vielä yhteisymmärrykseen tempun suoritustavasta. Kunhan temppu on hallussa, laitan siitä videotodisteen tännekin. :)

Treenikuvat tammikuun alusta, kun pakkanen oli vielä inhimillisellä tasolla. Mur. Aurinkoisista päivistä ei ole mitään hyötyä, jos ulkona ei tarkene treenaamaan.

Vierastelua

2012-01-25T19:51:00.001+02:00

Poikien iltaa kävi eilen villittämässä Maurin rakkain panoka... ystävä. Pojat pääsivät aluksi kumpikin pihalle vaihtamaan pyllyntuoksuja neitokaisen kanssa, mutta sisätiloihin siirtyessä pojat saivat leikittää tyttöä vuorotellen.

Roope ei ole pitkään aikaan päässyt leikittämään muita koiria kuin Mauria, joten teinipetteri ei meinannut pysyä pöksyissään, vaan haastoi Ainoa leikkiin ja mielisteli tätä jatkuvasti. Tosin siinä vaiheessa, kun Aino yritti laittaa pään Roopen päälle, teki Roope ninjaloikan taaksepäin ja yritti tehdä itsensä mahdollisimman ison ja totisen näköiseksi. Ja sitten hetken kuluttua koira makoili maassa niin pienenä ja viattomana. :D

Leikkiiks mun kaa?

Kaulailua (ja Roopen tuunaama lipasto)

Olen hyvin hyvin pieni koira

Kuuma päiväuni

Mauri käyttäytyi tapojensa vastaisesti yllättävän hyvin. Eli Ainon perberi sai olla suurimman osan ajasta rauhassa. Vaikka muutama muistutus Casanovalle pitikin antaa. Mauri raukka oli taas niin tohkeissaan, että ei tiennyt miten päin olla, vaan ravaili tytön ympärillä ja piipitti.

Seuraavaks muiskautan kunnon pusun tolle tyttöselle!

Pusipusi

Painiottelemisia

Ihanaa miten päivä on alkanut pidentymään ja töistä kotiin tullessa on vielä valoisaa. Tänään tehtiin Roopen kanssa motivaatiotreeniä lelupalkalla heti, kun tulin kotiin. Holskullakin oli havaittavissa pientä mopon keulimista, mikä on siis vain ja ainoastaan hyvä asia, koska viime aikoina ollaan kärsitty pienestä paineistumisen aiheuttamasta jäätymisestä. Pikkuhiljaa alkaa vire nousta, jee! Tehtiin seuruupätkää ja muutama liikkeestä seis. Roope meinaa vaan alkaa poikittamaan vireen noustessa. Pitäisi keksiä siihen joku hyvä kikkakakkonen.

Roopen kanssa on nyt hinkutettu tokon alo-luokan liikkeitä ja kaikki alkaa pikkuhiljaa hitsautua kasaan. Kesäksi koekuntoon? Hyvältä näyttää, mutta koputetaan nyt kuitenkin puuta.

DIY

2012-01-10T19:37:00.000+02:00

Törmäsin netin ihmemaailmassa erittäin nerokkaaseen keksintöön, jonka törkeästi varastin omaan käyttööni. Sarjassamme: Käsityön ihmeellinen maailma osa yksi:

*Rumpujen pärinää*

Mikä se on? -No se on 60 cm korkea hyppyeste!

Mistä se on tehty? -Pahvilaatikoista!

Hinta? -0 euroa, ellei mukaan lasketa perinteistä parisuhderiitaa, jota ei voi välttää, kun teemana on asian X kasaaminen. prkl.

Koska pahvia tarvittiin paljon, syntyi tottakai matkalla jonnin verran ylijäämää, vaikka vaatteiden kaavoitusta opiskelleena tein tarkat leikkuuasetelmat, jotta silpun määrä saatiin minimoitua. Onneksi perheestä löytyy avulias siivousapulainen, joka mielellään osallistuu päivän askareisiin kantamalla tavaroita. Muita luottamustehtäviä apulaiselle ei ole vielä uskallettu myöntää.

2012-01-05T20:09:00.001+02:00

Tämä blogikirjoitus/uutinen liippaa hyvin läheltä, joten haluan jakaa sen kaikkien kanssa: Savu - koira, jonka koiranruoka tappoi.

Kyseessä on siis koira, joka menehtyi syötyään koiranruokaa, jonka sisälsi väärennettyä ravinto-ainetta. Lainaus Eviran sivuilta: "Analyysitulokset viittaavat siihen, että rehussa käytetty riisiproteiini sisältää poikkeuksellisen paljon typpeä, joka ei ole valkuaisperäistä ja kyseessä olisi väärennös."

Yhdellä Roopen sisaruksista diagnosoitiin 12 -viikkoisena perinnöllinen epilepsia, vaikka sairaus on karkkariholskuilla erittäin harvinainen. Epilepsia julistetaan perinnölliseksi myös tapauksissa, joissa sairastumisen syytä ei pystytä selvittämään. Pentujen sukupuusta löytyi penkomisen kautta nimittäin vain yksi koira (hyvin kaukaista sukua), jonka veljellä oli epilepsia. Oli siis hyvin epätodennäköistä, että sairastuminen johtuisi perintötekijöistä.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Huonoksi onneksemme Roope sisaruksineen söi kasvattajalla tuota "pilaantunutta" ruokaa, nimeltään Bento Kronen - Lamb & Rice.

Onneksi "sisko" vaihtoi ruokamerkkiä sattumalta ennen kuin oli (näin dramaattisesti ilmaistuna) liian myöhäistä, noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Epilepsiakohtaukset jäivät historiaan heti, kun ruoka vaihtui toiseen merkkiin. Sattumaako? Roopen sisko viettää tällä hetkellä tervettä ja villiä holskun elämää, ja mikä tärkeintä - lääkitys saatiin ajettua nopeasti alas, eikä sisko ole oirehtinut enää millään lailla.

Me ei olla syötetty Roopelle kuin yksi muutaman kilon säkki BK:n ruokaa, mutta kasvattajan luona pennut söivät nimenomaan tuota viallista nappulaa, joten altistumista on useamman viikon ajalta.

Omalla kohdalla olen koko ajan varuillani, mitä jos ruoka on tehnyt aivoihin pysyviä vaurioita, joiden vaikutukset tulevat esiin vielä myöhemmin? Roope oli pentulaatikolla sisariaan selvästi kömpelömpi, ja on edelleenkin hieman huonolla tasapainolla varustettu. Jotkut ovat ihmetelleet Roopen tapaa kävellä pää toisinaan hieman kallellaan. Korvatulehduksen mahdollisuus on poissuljettu, joten olen pitänyt sitä tähän asti vain Roopen omana tapana ilmaista itseään. Normaalistihan Roope tykkää kiipeillä ja spurttailla metsässä, mutta tarkkuutta vaativissa tilanteissa kömpelyys astuu kuvioihin. Esimerkiksi agility-esteistä puomilla kulkeminen on Roopelle hankalaa, kun jalat ei meinaa osua kapealle lankulle. Arvoitukseksi jää, onko kyseessä vain yksilöstä ja iästä johtuvaa kömpelyyttä, vai voiko pentuna syöty ruoka (tai joku muu) voinut vaikuttaa esimerkiksi tasapainoelimeen?

Harmittaa todella paljon kyseistä nappulaa koirilleen syöttäneiden puolesta, erityisesti niiden joiden koirat ovat saaneet epileptisiä kohtauksia tai muuten oirehtineet. Sairastuneita tapauksia on siis enemmänkin, ei pelkästään nämä kaksi!

Tapaus asettaa kyseenalaiseen asemaan väitteen siitä, että nappularuoka sisältäisi ”kaiken”, mitä koira elääkseen tarvitsee ja että nappulat ovat paljon turvallisempi ruokintatapa kuin ns. raakaruokinta. Toki täytyy muistaa, että kyseessä on harvinaislaatuinen tapaus, eikä suinkaan kaikki maailman nappulat ole tästä lähtien suoraan saatanasta. Toivottavasti Bento Kronenin ohella myös muut ruokavalmistajat ottaisivat onkeensa ja pitävät tarkemmin huolta, että nappulat ovat jatkossa turvallisia syödä.

Tässä vielä linkki Katiskasta löytyvään kirjoitukseen asian tiimoilta: Tappava typpilisä

Minkälaisia ajatuksia tällaiset uutiset lukijoissa herättää?

2011/2012

2011-12-31T16:46:00.003+02:00

Listataas vähän vuoden 2011 saavutuksia ja tavoitteita vuodelle 2012.

Maurin saavutukset:

-Terveystarkastukset. Muuten kaikki hyvin, paitsi se distichiasis. Onneksi kuitenkin sekin on lievä. Jos olisi "tuuri" käynyt, Mauri olisi voitu ihan hyvin todeta terveeksikin, kun silmäluomista löytyi pari hassua haiventa.

-Hihnakäytöksen paraneminen. Mauri enää harvemmin rähjäilee muille koirille. Häntä saattaa nousta sapeliksi, mutta annettakoon se anteeksi. Muutoin mennään linjalla "Koira? Ei täällä ole mitään koiria, mutta mikäs se tuolla haiseekaan?"

-Näyttelykäynti. Tuomarina pelottavaakin pelottavampi (:D) Markku Lampero. Tuloksena EH, johon olosuhteet huomioonottaen (+30 astetta, eikä varjosta tai tuulesta tietoakaan. Kentän materiaali oli soraa!) olen tyytyväinen.

-MEJÄ:ssä ollaan menty ihan kivasti eteenpäin, vaikka treenikerrat jäikin yhden käden sormilla laskettavaksi. Ei se määrä, vaan se laatu. ;)

-Terveys ylipäätään. Pari ripulia jouduttiin kokemaan, sekä pari lihasvenähdystä, mutta muuten koira on ollut kunnossa!

Maurin tavoitteet vuodelle 2012:

-Pysyä terveenä. Siitä on hyvä lähteä... :D

-Luoksetulokäskyn oppiminen, ehdoitta.

-Opetella tokon ALO- ja AVO -luokan liikkeet. Ehkä vielä joskus pääsemme kokeeseen asti. Ehkä.

-MEJÄ -kokeeseen osallistuminen. Tästä ei tingitä.

-Luonnetestiin osallistuminen. Kun vaan hihnan pää muistaisi joskus varata paikan testiin...

Roopen saavutukset:

-Roopesta on kasvanut suht. hyvä palveluskoiran alku. Murkkuikä ei nyt ihan hirveä ole ollut, joten kai sitäkin voi pitää saavutuksena. :D

-Holskuerkkarissa pentuluokan ROP KP:n kera ja lopulta BIS-2. Sen kummemmin ei näyttelyissä tarvitse käydäkään. Mätsärimenestystäkin on tullut. Kokonaiset kaksi osallistumista, joista tuloksina pentujen PUN2 ja pentujen SIN2.

-Terveenä pysyminen. Hiiva sairastettiin pentuna, mutta muuten holskua ei ole tarvinnut eläinlääkärissä käyttää. Silmäluomista löytyi rakkuloita, mutta niihin ei lääkärin mielestä tarvinnut mitään lääkekuuria, kun rakkuloita oli niin vähän.

-Hakuryhmään päästyämme olemme viimeinkin päässeet harrastelun makuun. Roope tykkää juosta metsässä ja on edennyt jo ihan kivasti, ohjaajastaan huolimatta. ;)

Roopen tavoitteet vuodelle 2012:

-Terveenä pysymyinen jatkossakin. Terveydentilan kartoittamiseksi Roopelle tehdään kattavat terveystarkastukset. Syyniin pääsee silmät sekä luusto (lonkat, kyynärät ja selkä). Pääkopan terveyttä yritetään päästä arvioimaan MH -testiin.

-Lihaskunnon kehittäminen. Säännöllisesti hölkkälenkkejä, pyöräilyä, sekä uimista. Tietenkään vapaana metsässä kirmaamista unohtamatta.

-Tottis siihen malliin, että päästään osallistumaan tokon ALO -luokkaan. Tämä edellyttää etenkin ohjaajalta hermojen hallintaa. Roope ottaa aika herkästi nokkiinsa jos itse alan hermoilemaan, joten saa nähdä miten käy.

-Motivaation ja sitä kautta viretason nostaminen tottiksessa. Roope tarvitsee lisää itsetuntoa ja onnistumisen hetkiä. Tällä hetkellä meno on pikkusievää piipertelyä, koska ohjaaja pelkää rikkovan koiransa.

-Hakujutut siihen kuntoon, että vuonna 2013 voidaan mennä kokeeseen ja lähteä sieltä HK1:stä rikkaampana kotiin.

Ovatko muut tehneet suunnitelmia tulevalle vuodelle, vai elättekö päivän kerrallaan?

Muistakaa muuten pitää koirillanne tänä iltana lenkillä vaikka sekä panta että valjaat, jotta kenenkään ei tarvitse aloittaa vuottaan etsimällä karkuun pelästynyttä koiraansa!

Hukka & Nakki toivottaa hyvää alkavaa vuotta lukijoilleen!

2011-12-21T14:15:00.002+02:00

Toivottaa koiralauma palvelusväkineen!

Roopen tokot

2011-12-21T13:43:00.002+02:00

Eiliselle saatiin varattua muutaman muun koiraihmisen kanssa halli tottistelua ja agia varten. Tunnin aikana ehdittiin kokeilla jos ja vaikka mitä, etupäässä keskityttiin kuitenkin seuraamiseen ja hyppyhommiin.

Saatiin kuin saatiinkin tehtyä BH:n seuruukaavio henkilöryhmän läpi kulkemista lukuunottamatta. En kylläkään laskenut lainkaan askelia, joten todennäköisesti edettiin vain n. 40 askelta 50 sijaan. Mutta väliäkö tuolla. Roopen vahvistetiheyttä on saatu pidennettyä jo ihan mukavasti. Ei se kyllä vieläkään ollut mikään täysien pisteiden suoritus, mutta kyllä sillä olisi läpi päässyt ihan kirkkaasti. Tokoa ajatellen "ihan kiva" vire.

Tyhmänä olin jättänyt naksuttimen kotiin, joten käännöksiä ja hyppyjä treenatessa piti mennä houkuttelulinjalla. Hyppy onnistui ja sitten ei onnistunut. Osa hypyistä meni oikein mukavasti, mutta sitten jossain vaiheessa holskulla alkoi lyömään tyhjää (n. 5 onnistunutta hyppyä takana) ja Roope kiersi esteen tai vaihtoehtoisesti hyppäsi kyllä ok, mutta kipitteli samantien takaisin mun luo. Korjailitiin joku tovi ja kun alkoi taas ymmärtävän mitä ollaan tekemässä, niin päästiin lopettamaan onnistumiseen.

A-estettäkin oli ihan pakko käydä testaamassa. Alkuun Roope ei oikein tajunnut, mutta kerran kun houkuttelin sen kiipeämään sen ylös, niin vauhti alkoi löytymään. Putkikin käytiin juoksemassa muutaman kerran ja ai kuinka se olikin taas niin hupia!

Otin Roopelle myös paikkamakuun pari kertaa. Ensimmäisen kerran otin "häiriöttä", eli mentiin hieman syrjään muista tottistelijoista, mitä nyt yksi käveli koiran kanssa Roopen ohi pari kertaa. Kerran se pirulainen nousi, kun olin juuri lähdössä palkkaamaan. Sen jälkeen kököttikin nätisti, kun annoin olla n. 1,5 minuuttia. Aina pitäisi lähteä sen 5 s aiemmin palkkaamaan kuin mitä ajattelee. :D

Loppuun otettiin vielä paikkamakuu ryhmässä, eli meitä oli kolme koirakkoa, joista me oltiin keskimmäisenä rivissä (jes!). Vähän epäröiden jätin Roopen, sillä hetkeä aiemmin se oli möykännyt ja äijännyt vierustoverille. Hyvin kuitenkin jäi käskyn alle, eikä näyttänyt siltä että olisi edes tehnyt mieli lähteä perseilemään. 2 minuuttia tuntui puolelta tunnilta. Yhden kerran alkoi näyttämään siltä, että Roope nousee, mutta joku ihme liima sen piti paikkoillaan kuitenkin. Hieno hauva! Olo oli vähintäänkin huojentunut, kun saatiin palata koirien luokse. Hyvä me, hyvä meidän joukkue!

2011-12-20T12:08:00.002+02:00

Ihanaa, kaksi päivää lomaa keskellä viikkoa. Kyllähän tyhmempikin tietää mitä silloin tehdään. Aamusta puolen tunnin lenkki poikain kanssa, Maurikin sai vaihteeksi olla vapaana. Kotiin tullessa päätin vielä tehdä Roopelle pari esineruutua.

Ensimmäinen ruutu oli kooltaan n. 5 x 10 metriä, enkä siihen hätään keksinyt sinne kuin yhden esineen, pyöreän heijastimen. Roope lähti ihan innoissaan kohti ruutua, mutta ei meinannut löytää esinettä, vaikka kovasti haisteli. Otin sen sitten uudelleen viereeni, käskin olla paikallaan ja kävelin ruutuun heiluttelemaan esinettä ja laitoin takaisin maahan. Tämän jälkeen meni jo sitten paremmin ja esineen löytyminen oli Roopen mielestä ihan sikasiistiä. Luovutuskin tuli niin kuin ollaan harjoiteltu, eli istui eteen eikä yrittänyt kiertää sivulle.

Toinen esineruutu oli kooltaan hieman isompi, 10 x 10 metriä. Sielläkään ei ollut kuin se yksi esine. Kun olin lähettämässä Roopea etsimään, pinkaisi vapaana ollut Mauri ruutuun ja suoraan esineen luokse. :D Kävi haistamassa sitä ja köpötteli tyytyväisenä takaisin selän taakse... Noh, lähetinpä kuitenkin holskun, joka pinkoi suoraan esineen luo ja palautti nätisti.

Ahneena otettiin vielä kolmas etsintä, joka tehtiin siinä samassa ruudussa kuin ensimmäinen. Tällä kertaa huomasin kädessäni olevien hanskojen olevan varmasti helpot esineet paikannettavaksi, joten nyt ruutuun saatiin kolme esinettä. Vaan mitä tekee näsäviisas mäyräkoira taas, kun olen lähettämäisilläni Roopea? Pinkoo suoraan lähimmän hanskan luokse, ottaa sen suuhun ja tuo meikälle. :D Ei kun hanska takaisin sinne missä olikin ja uusi yritys. Ja taas mäyräkoira karkaa hanskalle ja tuo sen mulle. Tällä kertaa Mauri ei saanut enää kehuja vaan tylsänä komensin sen pois.

Kun holskun vuoro viimein koitti, arvatenkin hanskat palautuivat nopeasti, mutta se heijastin... Sitä sitten etsittiin senkin edestä. Roope kävi etsimässä heijastinta pitkin pihaa, eikä millään meinannut uskoa, että se on siellä ruudussa. Otin holskun viereen, kävin heiluttelemassa esinettä ruudussa ja talloin oikein kunnolla siitä ympäriltä, jotta haju olisi mahdollisimman selvä. Tämä auttoi ja Roope toi esineen nätisti luokse, tosin sylki sen innoissaan pariin kertaan maahan.

Harjoitukset jatkuvat...

2011-12-11T19:10:00.005+02:00

Maurin kanssa yritettiin tosiaankin ottaa tuossa etupihalla vähän tokoiluja. Märkä maa ja hetkeä aiemmin nautittu aamupala veivät parhaimman terän koirasta, mutta ihan kivasti Maurikin välillä jaksoi. Tosin seuruussa kontaktin puute rassaa hyvin paljon. Ei se kuvissa näy, mutta videolla meno on aika tahmeaa.

Seuraa!

Liike seis

Täyskäännös

Luoksetulon valmistelu (yhtään ei huomaa, että maa on märkä)

Syöksyvaihe

Noutaminen (Uskallakin liikkua prkl)

Kiinni!

Kohteen saalistaminen

Rento ote

Perusasentoon kiepautus

Irti!

Seuraavassa sitten Roopen tokoamisia. Saatiin extempore häiriö, kun auto ajoi pihaan. Hyvin kuitenkin vahtikoira skarppasi ja jatkoi seuraamistaan. "Siis ihan kauheeta":han tuo vielä on, mutta pikkuhiljaa.

Roopen luoksetulo oli ihan jees. Palkkaa saa, vaikka vähän törmääkin. Nyt kun lähelle tuleminen ei ole enää mikään peikko, palkkaan vaikka tuleekin pläts. Maa oli sen verran märkä, että jarrutusta oli hankala kontrolloida. Seli seli... ;)

Tänään puolestaan käytiin Roopen kanssa etsimässä metsään eksyneitä tätejä.

Intoa riittää

Sinne män...

Hei mä kävin ettii koko alueen jo! Ei löytyny ketään!

Koikkaloikka lätäkön yli hop!

Tosiaan... Ei menny niin kuin Strömsössä, mutta niistäkin mokista saa syyttää tasan itseään. Hakuilut jäi joulu-/talvitauolle. Ensi vuonna katsellaan uudemman kerran mikä on meininki.

Vakavalla ilmeellä takaisin keskilinjalle

Villasukkapäivä on hyvä päivä tokoiluun

2011-12-09T23:47:00.006+02:00

Tänään ei käyty lenkillä. Ulkona jyllää luonnonvoimat, eli räntää tupruttaa minkä ehtii ja tuuli repii kasvoja. Aamulla onneksi oli parempi ilma, joten Roope sai tapansa mukaisesti juoksennella vapaana pitkin rantatietä puolisen tuntia. Mauri sai tyytyä olemaan fleksissä. Onneksi, sillä tieltä löytyi tuoreet hirven jäljet. Roope osoitti kiinnostusta niitä kohti ja olisi varmaan lähtenytkin mielellään jälelle, ellen olisi huikannut sitä takaisin. Totteli ensimmäisellä käskyllä (!), yllätyin hieman. Palkaksi kourallinen nappulaa.

Paimenen korvat ovat taas olleet kiitettävästi kuulolla, joten lenkkeily ei ole enää niin jännittävää puuhaa. Niin lenkittäjän kuin lenkitettävänkään taholla. Hihnalenkkeilyyn on otettu mukaan kuonopanta, jonka olisi voinut laittaa ostoslistalle jo aikoja sitten. Jotain taikapulveria varmaan Caniksen ompelijat siihen ripotelleet, sillä vetoyrityksetkin ovat vähentyneet huimasti. Ihanaa nauttia taas hihnalenkkeilystäkin!

Koska vietettiin ilta sisätiloissa, pidin koiralle kunnon tokosulkeiset. Kolmessa lyhyessä pätkässä treenattiin montaa eri osa-aluetta.

Ollaan hiottu Roopen kanssa noutamista jo kauan. Itseasiassa niin kauan kuin muistan, ollaan tehty pitoharjoituksia sheippaamalla. Noin puolen vuoden jälkeen luovutin naksuttimen suhteen, koska meiltä olisi loppunut harjoituskapulat kesken. Roopen mielestä noutokapula kuuluu jyrsiä poikki. *mums mums mums* Vaikea palkita koiraa hyvästä otteesta, jos mälvääminen aloitetaan heti kun kapula on suussa.

Aloitettiin harjoitukset uudelleen ihan vaan tyrkkäämällä kapula koiran suuhun ja pitämällä kitaa kiinni. Otteen ollessa rauhallinen, monotoninen kehu ja palkka. Nyt ollaan edetty siihen, että istutan koiran, isken kapulan maahan, pakitan pari metriä ja käskystä Roope kiikuttaa, useimmiten, kapulan eteeni. Joskus jopa unohtaa tökätä kuonolla. Mielelläänhän se toisi kapulan suoraan sivulle, mutta pk-tottiksessa säännöt määrää toisin. Saas kattoo miten tehdään sitten joskus tokossa, mikäli nyt päästään AVO-luokkaan asti.

Tänään myös harjoiteltiin yhtä kriittistä taitoa, sivulle tulemista. Osaahan Roope siis tulla perusasentoon, mutta se tekniikka ja vauhti onkin sitten eri juttu. Yritän rakentaa sille nyt lihasmuistiin vauhdikkaan kiepautuksen, mielellään ilman vasemmasta jalasta tukea ottamatta, tai takajaloille seisomaan nousemista pakenevan makupalan perässä. Oleellinen asia, joka kuitenkin on unohtunut miltei kokonaan treeneistä. Ups. Pitkä matka edessä...

Istu-maaha-istu-maaha-istu-maahan... En tiedä mikä on, mutta Roopen mielestä maahan meneminen on maailman kamalin asia. Tai ainakin se saa liikkeen näyttämään siltä kuin se olisi aina hakkaamalla avustettu maantasalle. Vauhtia yritin tänään nostaa suurilla vartaloavuilla, ja se tuntui auttavan, ainakin tällä kertaa. Kun keksisi sille oikean tavan vauhdin kasvattamiseksi. Tällä hetkellä koira meinaa olla kuin kovasti jyystetty purukumi.

Seuraaminen oli aikalailla nättiä. Tykkään siitä, miten ainakin suorilla pätkillä Roope oikeasti seuraa skarpisti, vaikka säilyttääkin rauhallisuutensa. Reagoi hyvin vauhdin muutoksiin, tarjoaa siis nopeasti istumista, kun alan hidastaa. Vastavuoroisesti nopeuden nostaminen saa Roopen vielä skarpimmaksi. Käännökset, nuo pirulaiset, meinaavat mennä vieläkin liian leveäksi, vaikka paikoillaan kääntyillessä koira on hyvin tiivis. Pitäs saada assistentti treeneihin naksauttamaan, kun käännös menee hyvin. Itsehän palkkaan toki aina liian myöhään. Tyypillistä.

Holskupainotteisista postauksista huolimatta mäykky ei ole unohtunut! Olen taas vaihteen vuoksi treenaillut Maurin kanssa kaikkea pientä kivaa. Etenkin noutaminen on Maurin mieleen. Kunhan saadaan piha aurattua lumesta, voitaisiin ottaa pientä videopätkää tokomäykystä. Nyt se hukkuisi tuonne kinoksiin.

Harmittaa, kun Mauria en uskalla pitää vapaana koirallisissa tapahtumissa. Sen saisi varmasti muuten hyvinkin nopeasti koevalmiiksi Tokoon, mutta ne kehän laidalla ja lähettyvillä hengailevat karvakollegat tekisivät keskittymisestä hyvin hankalaa. Joko itse stressaisin koko ajan tai sitten Mauri syöksyisi kesken kaiken yleisön sekaan. :(

2011-12-07T20:47:00.006+02:00

Lumi satoi maahan maanantai-iltana. Tiistaina piti lähteä aamulta mätsäriin, mutta hihnan toinen pää vietti aamupäivän sängyn pohjalla päänsäryn kourissa, joten se siitä. Kun hihnan pää sai viimein kerättyä luunsa ja avattua verhot ikkunan edestä, näky ulkona oli sen verran hieno, että oli pakko päästä kokeilemaan uutta kameran objektiivia.

Mauri kiihdyttää!

Vakavaa puuhaa tuo juokseminen

Roopeakin kiinnosti lelun kanssa juokseminen...

...ja etenkin siinä roikkuminen

Miten osaakin olla niin viisaan näköinen?

Osasi se hollantilainenkin olla hetken paikallaan

Ei ihan niin fiksuna...

Roopen hakutreenit ovat menneet viime viikkoina ihan putkeen ja koira on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viimeisen parin treenikerran aikana. Itselläkin on taas treeni-into noussut, kun Roope on viimeinkin ymmärtänyt kupletin juonen. Melkein toivoisi lauhan kelin jatkuvan, niin saataisiin venytettyä treenejä vielä joulukuun loppuun. Lumen keskellä ei oikein voi treenailla muuta kuin ilmaisuja.

Pojat saivat eilen mieluisan vieraan, nimittäin blogissa aiemminkin vilahtaneen Aino-rotviinerin. Ainon vierailusta teki poikien mielestä erityisen mieluisan se, että neitosen juoksut loppuivat viikko sitten. Mauri meni aivan sekaisin Ainosta ja vierailu oli taas semmoista K18 -materiaalia, että mäykky piti välillä pistää jäähylle rauhoittumaan ettei se vaan saisi sydänkohtausta (2 kk ilman narttukontakteja pistää pään sekaisin). Roope puolestaan kävi Ainon kanssa mittailua herruudesta, joten holsku sai viettää vierailun eristyksessä. Lähinnä siis jäykistelyä puolin ja toisin. Holsku kokeili muutamaan otteeseen ratsaille nousua ja sai aika räväkän palautteen Ainolta, mutta ei ymmärtänyt ottaa onkeensa. Koira sai sitten tyytyä kiljumaan makuuhuoneessa.

Äly ja Väläys

Joulu tulla jolkottaa... Sukulaiset saavatkin tänä jouluna karvakorvien joulutervehdyksen. Siitä lisää myöhemmin.

Roope 1 wee

2011-11-20T16:11:00.005+02:00

Roope meni ja täytti eilen yksi vuotta. Saako sitä enää sanoa pennuksi? Minun mielestä kyllä saa.

Syntymäpäivää vietettiin leppoisissa tunnelmissa. Aamulla käytiin kahden tunnin lenkillä mökkitiellä. Vaihteeksi kumpikin koira sai juoksennella vapaana. Maurikin pysyi nätisti lähellä, eikä lähtenyt omille teilleen.

Kotiin tultuamme, mamma koristeli Roopelle synttärikakuksi riista-maksapatee-kakun, joka sai kuorrutuksen kermaviilistä. Koristeena oli koirankeksejä ja makupaloja. Kynttilän virkaa toimitti dentastick. Oh noms!

Syntymäpäiväkakku veti holskun ilmeen vakavaksi

Lenkin väsyttämät koirat nukkuivatkin sitten iltaan asti. Iltapala nautittiin kongin ja "ufon" sisältä. Mitäpä muuta sitä synttäreinään tekisikään?

Uhrilampaat

2011-11-14T19:45:00.023+02:00

No ei kai nyt sentäs! Lauantaina kello pirahti soimaan klo 4.30 ja auto starttasi klo 6.41. Määränpäänä tällä kertaa oli Somero ja siellä sijaitseva Paimennuskoulu. Kasvattajamme tarjosi mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä kokeilemaan paimennusta ja mehän tottakai ilmoittauduimme mukaan, vaikka pelkäsinkin kuollakseni, että Roope keksii lampaiden olevan ruokaa.

Mukana oli siis laskujeni mukaan 13 karkkariholskua, Roopen sisaruksista kolme oli päässyt mukaan. Vain Hollannissa asuva veli puuttui. Myös Roopen emä ja isä olivat mukana, joten päivä oli samalla pentuetaapaaminen.

Mitäs täältä löytyy?

Mitä nää on?!

Paimennuksesta en tiennyt ennen lauantaita juuri mitään, paitsi sen, että lampaat tai karja on tarkoitus siirtää koirien avulla pisteestä A pisteeseen B. Lauantain jälkeen tuntuu siltä, että tiedän asiasta vielä vähemmän.

Saavuttuamme paikalle, ohjattiin meidät mehevään aamupalapöytään ja mieltäni lämmitti erityisesti oikean kokoiset kahvimukit, joihin mahtui sen vajaa puoli litraa kahvia. Paimennus taas tapahtui sisähallissa ja jokainen koira sai kolme mahdollisuutta kokeilla miten sisäsyntyiset vaistot heräävät. Nähtiin kovin eritasoisia suorituksia, sekä myös selvää kehitystä joidnkin kohdalla päivän edetessä.

Aluksi lampaita oli 7 tai 8, mutta toisella ja kolmannella kierroksella määrä karsittiin neljään. Ei, kellekään ei käynyt köpelösti, vaan kouluttaja kertoi pienemmän määrän liikkuvan herkemmin ja näin tekisi paimentamisesta helpompaa. Kaikki koirat aloittivat paimentamisen kytkettynä, jotta vältettäisiin kinkkua hakemaan tulleiden koirien aiheuttama draama. Kukaan koirista ei tajunnut tätä mahdollisuutta, joten lampaat saivat pitää potkansa ja villansa, ainakin toistaiseksi. Ruokasalissa (oli muuten aivan mahtava lounaskin!) oli esillä lampaantaljoja ja ruokapöydässä oli tarjolla lampaanmakkaraa. Tämän tajusin ihan liian myöhään! Lampaantaljaakin teki mieli (ne näytti niin pehmoisilta, että en varmaan ikinä enää suostuisi nukkumaan poski mitään muuta kuin lampaantaljaa vasten), mutta sellaisen hankkiminen tuntui siinä tilanteessa hieman oudolta.

Roope on kerran tai kaksi nähnyt aiemmin lampaita. Silloin ne tosin olivat isossa ryppäässä 30 metrin päässä, joten Roopelle jäi vain suuri hämmennys "tapaamisesta". Kun hallin ovi avattiin Roopelle, jäykistyi se ovensuuhun tuijottamaan hämmästyttäviä möykkyjä keskellä aitausta. Ei muuta kuin aurauskeppi kouraan ja lampaita kohti. Vähän aikaa Roope tuijotti lampaita kauhuissaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen Roope ymmärsi roolinsa erittäin hyvin ja paimenteli lampaita kuin vanha tekijä. Nimenomaan siis paimenteli. Roopen, tai kenenkään muun koiran suoritus ei millään tapaa edes näyttänyt etäisesti samalta kuin kouluttajan oman bortsun työskentely, joka taisi saada aika monta leukaa loksahtamaan auki. Miten voi olla mahdollista, että koira työskentelee samalla korkeassa vietissä, mutta tottelee ohjaajan jokaista käskyä nöyränä. Käskyt joko puhallettiin pillillä tai lausuttiin normaalilla puheäänellä, ilman sen kummempia äänenpainoja. Ihan mieletöntä!

Harjoituksen tarkoituksena oli siis tarkoitus, että ohjaaja kävelee selin sikin sokin ympäriinsä ja lampaat kulkevat ryppäänä mukana. Koira kulkee letkan perässä ja pitää huolen, että lampaat pysyvät liikkeellä ja yhdessä kasassa. Ohjaaja tarpeen vaatiessä estää koiraa kiertämästä lampaita ympäri, eli tulemasta luokse. Koiran tehtävä on siis ohjata lampaita, ei kulkea ohjaajan vierellä. Hommassa ei käytetä nameja, vaan koira palkkaantuu kehuista sekä paimentamisesta. Aurauskepillä korjataan väärää käytöstä, eli kopautetaan lattiaan, jos koira meinaa tulla luokse tai jos se alkaa himoitsemaan lampaita liian läheisesti. Tarkoitus ei siis ole olla väkivaltainen, vaan blokata väärä käytös. Emme siis saaneet alkaa leikkimään Jedi-ritareita ja alkaa mäiskimään koiria silmien väliin (vaikka kerran keppi losahtikin vahingossa Roopea päähän, kun holsku oli jälleen kerran nopeampi ohjaajaansa).

Viimeisellä harjoituskerralla Roope oli ehtinyt ennen halliin astumista keräämään hieman kierroksia, kun pihalla olleet lampaat kolistelivat sarviaan yhteen ja Roope alkoi puhisemaan. Sisään mennessä kuumeneminen näkyi siten, että Roope teki valehyökkäyksiä lampaita kohti. Periaatteessa valehyökkäykset ovat ihan sallittuja, mutta Roopella meinasi välillä karata mopo tassuista. Meni sitten vähän karjumiseksi, vaikkakin kyllä se Roope ruotuun asettui! Lampaista näki, että niitä alkoi viimeiselle kierroksella väsyttämään, joten aika monta kertaa piti sumplia ja kikkailla, jotta saatiin ruokailemaan asettuneet lambit taas liikenteeseen. Se kun ei onnistu millään kutsuhuudoilla. Tuli nimittäin pariin kertaan hoettua "Noniin lampaat, tulkaas nyt!". Ohjaajan tehtäväksi jäikin sitten koiran sparraaminen, että sen saisi osoittaamaan lampaita kohti sen verran uhkaavia eleitä, ettei paikalleen kehtaa jäädä.

Vaikka Roopesta tuskin koskaan tulee yhtään minkäänlaista paimenninta, tuli päivän aikana opittua hurjasti uutta ja Roope yllätti emännän ja kasvattajankin positiivisesti. ;) Samalla muiden suoritukset saivat aikaan keskustelua ja koko päivä osoitti kuinka suuri variaatio saman rodun sisältä voi löytyä. Ei näistä kukaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan erot saman pentueenkin sisällä olivat suuret. Tällaisia puuhapäiviä ehdottomasti lisää!

Kun päästiin viimeinkin illalla kotiin, tuupertui koira melkein suorilta jaloilta lattialle nukkumaan. Taisi olla henkisesti holskulle aika raskas kokemus. Säälittävää sinällään, kun oikean paimenen pitäisi jaksaa vielä vaikeampaakin hommaa koko päivä aamusta iltaan. Meidän pikku paimentelut oli niin kärpäsen kakkaa siihen oikeaan työhön verrattuna.

Eilenaamulla väsymys oli tiessään ja käytiinkin tunnin aamulenkillä. Kumpikin koira sai juoksennella vapaana, kunnes Mauri bongasi jostain jonkun eläimen, jonka jälkeen Roope bongasi Maurin bonganneen jonkun eläimen. Yhdessä pojat lähtivät selvittämään mistä eläimestä oli kyse, eikä kumpikaan reagoinut luoksetulokäskyyn. Roope palasi hetken kuluttua takaisin, mutta Mauri piti käydä hakemassa niskaperseotteella takaisin lähtöpaikkaan ja ottaa hihnanjatkoksi. Mauri juoksi erään mökkiläisen vajaa ympäri, joten alle pujahti varmaankin kissa, tai lähistöllä pesäänsä pitävä supi.

Vauhtinakki

Jostain syystä nyt syksyn tullen meidän alueella on alkanut liikkumaan enenemissä määrin riistaa. Harmi, kun ennen Mauriakin pystyi lenkittämään huoletta vapaana. Jatkossa pitääkin olla tarkempi. Näin eräänä aamuna kolmannen kerran elämässäni hirven livenä. Itseasiassa kaksi. Tulivat vastaan aamulenkillä. Ja olen sentään asunut tällä seudulla elämästäni n. 15 vuotta. Noh, nämä hirvet ilmeisesti eivät tallusta enää meilläpäin, sillä pari tuntia kohtaamisen jälkeen lähistöllä kaadettiin kaksi hirveä.

"Holsku juoksee onnellisena"-kuva

Illalla meillä oli vielä tokot, jotka menivät penkin alle. Holsku on yhtäkkiä kehittänyt ongelman sivulletuloon, ja nyt jankutettiin sitä, että sivulle on tultava, vaikka kädessä ei nakkia olekaan. Olen varmaankin tajuamattani ottanut palkan vasuriin odottamaan koiraa ja kun palkkaa ei näy, ei holskukaan ”osaa” tulla sivulle. Nyt sitten tein niin, että huijasin Roopea, että kädessä muka nami olisi, mutta koura olikin tyhjä ja palkka siirtyi oikeasta vasuriin, kun koira oli tiptop. Hieman tässä etenimmekin. Tyhmiä mokia, mitä ei pitäisi enää tässä vaiheessa olla... Otettiin myös seuruuta ja tässä sitten taas ohjaajalle semmoisia terveisiä, ettei se koira ainakaan itse jäykistelemällä mitenkään paremmin seuraa. Alkuun etenin rautakankikävelyä eteenpäin ja Roope vaan jäätyi, jäätyi, jäätyi... Sitten nopeutin tahdin rivakammaksi ja holskukin laittoi isomman vaihteen silmään.

Puolet ajasta vietettiin agilitypuolella ja opetettiin Roopelle putki ja kokeiltiin puomia ja renkaan läpi hyppäämistä. Roope rrrrakasti putkea ja meinasi karata sinne heti, kun silmä vältti. Puomi taas oli kauhujen paikka ja Roope hyppäsikin kesken kaiken alas ja rysähti suoraan alhaalla ollutta hyppyestettä päin. Ei muuta kuin uudelleen puomille ja tällä kertaa ei hypätä kesken kaiken alas.
Loppuun tehtiin vielä kouluttajan suunnitelema kymmenen esteen rata, joka eteni näin:

1. Muuri
2. Hyppy
3. Rengas
4. Puomi
5. Hyppy
6. Hyppy
7. Putki
8. Hyppy
9. A-este
10. Putki

Me tehtiin muuten tuo rata, mutta skipattiin kohta 4. ja 8. kohdan jälkeen tehtiin putki, A-este ja putki. :D Ei kyllä agi sovellu mun koordinaatiokyvylle, mutta hauskaa oli ja Roope oli ihan innoissaan, vaikka juoksikin hyppyesteitä päin. Mitäs eteni kuono mun kädessä kiinni.

Romppu Pomppufiilis

Taivas varjele mikä sieltä tulee?

Pahoittelut tekstin kehnosta asettelusta. Bloggerilla on jotain mua vastaan, enkä pääse muokkaamaan ulkoasua mitenkään. Kuvatkin lisättiin tällä kertaa epämääräisenä muodostelmana kirjaimia.

Syysterveiset, syysterveiset... Syysterveiset!

2011-10-30T14:31:00.009+02:00

Viime viikolla sain viimeinkin psyykattua itseäni Roopen nyppimiseksi. Siinä sitten menikin torstai-, perjantai-, keskiviikko- sekä torstai-illat. Viimeisen viikon aikana ollaankin imuroitua neljä kertaa ja SILTI nurkkiin kerääntyy edelleen Roopen päällikarvaa. Oikeastaan täällä voisi imuroida melkeinpä päivittäin, mutta ei olla jaksettu, koska mitä väliä kun seuraavana päivänä on kuitenkin pakko taas näyttää vakuumia lattioille...

Sen pidemmittä lätinöitä, tässä ennen ja jälkeen -kuvat. Kyllä, Roope on yhtä hakatun, alistetun ja muutenkin kaltoinkohdellun näköinen koira luonnossa kuin näissä kuvissa:

I see stripes! Holskun karvojen alta paljastui nälkäkurki, tai vinttikoira.

Eilen aamulla jaksoin ottaa pitkästä aikaa kameran mukaan aamulenkille. Syy, miksi Maurista ei ole kuin pari kuvaa, on se, että 30-50 metriä edelläsi juoksevasta koirasta ei saa kovin kaksisia kuvia.

Holskusyöksy!

Kiinnostuksenkohteet: juokseminen

...sekä levitoiminen juostessa

Holskulla oli jotain tärkeää asiaa

Ylväs maailman valtias

Maalla asuminen on saanut uusia käänteitä siitä, että ennen niin rauhallinen piha on yhtäkkiä muuttunutkin yleiseksi virkistysalueeksi lähialueiden koiraihmisten keskuudessa. Maanantaina pihan läpi meinasi kulkea kaksi naista, joilta löytyi kummaltakin hihnasta vähintään 3 koiraa, variaatiota löytyi corgista bullmastiffiin. Onneksi oltiin juuri tultu itse pihalta sisälle, tosin Mauri huomasi tunkeutujat ikkunasta tuijotellessaan ja nostatti aivan hirveän metelin. Holsku, joka ei tietenkään tajunnut tilanteesta mitään, aloitti myös oman huutokonserttinsa. Ilmeisesti lenkittäjät huomasivat tulleensa jonkun pihaan, joten he kääntyivät onneksi ympäri (tuskin tulevat enää uudelleen pistäytymään).

Torstaina olin tulossa töistä ja kotitielle käännyttyäni, huomasin naapurin bernin (se sama koira, josta olen avautunut ennenkin) olevan matkalla meille. Meidän talojen etäisyys on n. 300 metriä ja koira oli meidän pihasta noin 50 metrin päässä olevassa mutkassa. Kun koira huomasi auton lähestyvän, kääntyi se muina koirina jolkottelemaan takaisin kotiaan kohti. Jos olisin tullut vaikka minuutin myöhemmin, olisi koira ehtinyt meille asti ja kun meidän pojat sattuivat samaan aikaan olemaan ulkona, niin siitähän olisi mukava metakka syntynyt. Nyt vaan pitäisi keksiä kohtelias tapa ilmaista naapurille, että nyt jumalauta se koira hihnaan tai rakennatte aidan, että muut saa elää elämäänsä rauhassa.

Berniepisodin jälkeen torstaina kulki vielä toinen perhe koirineen meidän pihan läpi, kun olin tekemässä Roopen kanssa tottista. Siihen meni tottikset, kun itsekin säikähdin miehen huudahdusta "Ota koira kiinni!" ja yhtäkkiä selän takaa kulkeekin perhe iltalenkillään. Roopea nopeasti kaulapannasta kiinni ja yritin hivuttaa sitä lähemmäs ulko-ovea, että saan tuupattua sen sisälle ennen kuin se tajuaa mitään. Tyhmä idea... Roopehan ajatteli, että nyt tarttee puolustautua ja nostatti hirveän metelin, että "Jumalautsi, nää on mun maita prkule!".

Hetken aikaa pitelin nuorta herraa poskista kiinni ja luulin tilanneen rauhoittuneen, kun lenkkeilijät olivat tallustaneet jo jonkin matkaa tietä pitkin. Päästin pannasta irti ja ajattelin jatkaa tottistelua. Virhe nro. 2. Roopehan lähti perheen perään ja minä kirosanojen saattelemana juoksin mukana. Onneksi mitään sen kummempaa draamaa ei koirien välille syttynyt, vaan Roope haisteli "kaveria" jännityneen kiinnostuneena. Kun haistelu oli saatu alta pois, otin Roopea pannasta ja lähdettiin kotia päin. Roope ei hangoitellut vastaan, vaan lähti ihan suosiolla ja tarjosi niin hienoa kontaktia: "Enksmä vois mennä takasin?!". Onni onnettomuudessa, mutta toki itse olin syyllinen karkaamiseen. Ei näköjään pitäisi suhtautua noin luottavaisesti Roopeen.

Näköjään siis se että asut maalla ja "metsän keskellä", ei takaa sitä, että saisit elellä rauhassa. Nyt pitääkin tarkistaa aina, ettei vaan ole ketään pihalla, kun päästää koirat ovesta.

Joulupukki, pystytä meille se aitaus jouluun mennessä, jooko?

Eilisen hakuilut

2011-10-24T20:06:00.002+03:00

Havahduin vasta lauantai-iltana siihen, että seuraavana aamuna pitäisi olla hakutreenit. Noh, äkkiä kyselemään toiselta treenikaverilta ja treenien vetäjältä onko meillä ylipäätään treenejä. Hieman kryptisten vastauksien perusteella huristelin klo 11 treenipaikalle todetakseni, että ketään muuta ei ole paikalla. No hitto, olisin kernaasti voinut nukkua pidempään aamulla. Koira kuitenkin odotti duuniin pääsyä, joten palattiin kotiin ja nakitettiin Miäs maalimieheksi takapihan metsikköön.

Varmasti vaikutti se, että maalimiehenä oli hyvinkin tuttu ihminen, mutta voi että kuinka hienosti Roope työskenteli! Miäs sai siis olla kolme kertaa ukkona. Ensimmäinen "ukko" toimi herättelynä, eli Miäs haamuili n. 30 metrin päässä ja siitä sitten meni n. 40 metriin piiloon. Roope lähti kuin tykin suusta Miähen perään ja eteni päämäärätietoisesti hyvin vaikeakulkuisessa maastossa. Itse etenin n. 15 metriä keskilinjalla, mutta Roope meinasikin palata rullan kanssa lähetyskohtaan. Vasta viime metreillä sain sen hirveän hihkumisen ja huutelun jälkeen oikaisemaan mun luokse. Ai ai ai...

Näytölle lähetys onnistui myös nappiin, mutta kyllä hirvitti yrittää juosta maalimiehen luokse holskun perässä. Maa oli hyvin märkä, joten piti katsoa hyvin tarkkaan mihin astui, ettei jalat lähteneet alta risujen ja sammaleen peittämien kivien päällä kipitellessä.

Toinen ukko tehtiin pelkän ääniavun kanssa. Miäs ei lähtenyt meidän mukaamme keskilinjalle, vaan jäi metsään ja eteni siellä n. 15 metriä. Ääniapuna meillä oli muutama kuuluva taputus. Roope oli hyvin tarkkaavainen lähetyksessä ja taas sinkosi niin nätisti takalinjaa kohti. Roope palautti rullan todella nätisti ilman kutsumista (en kuullut äänimerkkiä, jonka Miäs antoi kun Roope kävi hakemassa rullan).

Näytölle lähettäminen oli taas tosi jees, paitsi itse meinasin eksyä matkalla maalimiehelle. En ole yleensä pitänyt näyttöliinaa kädessä, jotta Roope saisi juosta mahd. nopeaa vauhtia maalimiehen tykö. Nyt sitten oli sen verran tiheää ja hankalaa maastoa, jotta ei meinannut ohjaaja löytää laisinkaan perille, kun seurasin niin hitaasti, että holsku ehti häviämään näköpiiristä ennen kuin ehti "näytä" -käskyä sanoa loppuun . :D

Kolmas maalimies tehtiin samalla tavalla muuten kuin toinen, mutta tällä kertaa maalimies seisoi, eli rulla ei tullutkaan kädestä, vaan nyt täytyi holskun käyttää älynystyröitään (niin mitä?) rullan suhteen. Aika kauan Roope etsi maalimiestä, taisin lähettää sen liian pitkältä, joten joutui työskentelemään taaksepäin. Koira meinasi palauttaa rullan taas lähetyspaikkaan, vaikka kuinka rymistelin ja tömistin ilmoittaakseni etenemisestä. Mur.

Kolmannelle maalimiehelle lähettäessa otin liinasta kiinni, ettei se jäisi mihinkään risuun kiinni (ja että itsekin löytäisin maalimiehelle). Eipä juuri holskun intoa laskenut perässä hinattava ohjaaja. On mulla hieno koira, kun oikein haluaa olla.

Illalla oli myös mäykkyjen tokotreenit, jossa me käydään siis Roopen kanssa. Sain viimeinkin harjoitella paikkamakuuta häiriössä. Erityismaininta Roopelle, joka tunnin alussa pörhisteli karvojaan, mutta paikkamakuussa tapitti mammaa niin nätisti. Etäisyys kaveriin oli max. 2 metriä, joten aika läheisissä tunnelmissa oltiin. Saatiin vielä ekstrahyvää häiriötä paikkamakuilijoista, jotka karkailivat omistajansa luokse. Kävin palkkaamassa Roopea noin 15 sekuntin välein, että sillä pysyisi a) mielenkiinto ja b) vahvistetiheys tarpeeksi hyvänä.

Hallissa kaikui vaikka mitä käskyjä, mutta holsku pysyi lattiassa kiinni kuin liimattu... Kunnes! Olin juuri menossa palkkaamaan sitä vielä yhden kerran ennen viimeistä makuupätkää, mutta sen huomion kiinnitti joku ja komensin sitä nousemasta ensin kieltämällä ja sitten tyhmänä sanoin painokkaasti "Rrrroope!". Niih... Olisihan se varmaankin pysynyt maassa, mutta kun omistaja kutsuu, niin kai sitä silloin pitää nousta ylös ja tulla luokse. Nooh, koiralle palkka, henkinen raipanisku omaan selkään ja koira vielä kertaalleen maahan. Loppuun vielä huippupalkka eli vapautus riekkumaan talutushihnan kanssa.

Otettiin vielä seuruuta ja yritin sniikkailla muiden ryhmäläisten läheisyydessä, jotta saadaan sitä kirotun häiriötreeniä aikaiseksi. Vaikka eipä Roopea hirveästi muut koirat nyt kiinnostaneet. Ja miksi kiinnostaisi, kun mammalla on jauhelihapihviä nyrkit täynnä.

Lopuksi pyörähdettiin vielä agikentän puolella ja minähän sitten päätin, että nyt otetaan sitä perhanan tokohyppyä. Hieman piti holskua muistutella siitä, että sen riman yli olis tosiaan tarkoitus hypätä eikä harppoa yli, mutta nopeasti Roopen muisti virkistyi. Tajusin siinä samalla, että taas mennään perse edellä puuhun. Alkuun meinasin opettaa Roopelle hypyn targetin kanssa, mutta nyt sitten päätinkin että yritetään nyt aluksi siten että hypyn jälkeen pysäytän sen käsiavun kanssa. Kattoo nyt mitä tästä seuraa, vai seuraako mitään, hyvää ainakaan. :D

Loppuun vielä tehtiin jäniskevennys, eli ohjaaja pisti kaikki ryhmäläiset tekemään pienen temppuradan, johon kuului kolmen linjassa olevan esteen yli hyppääminen, putkesta meneminen/takaa kieräminen ja yksi este, jonka perään A-este. Jooh... Ei siitä sitten sen enempää. Voin sanoa, että kun ensin 10 minuuttia harjoitellaan hypyn jälkeen pysähtymistä, niin kolmen hypyn tekeminen peräjälkeen ei välttämättä luonnistu niin kauhean hyvin. Mutta ei sen mitään, A-este oli taas kaikessa jännittävyydessään holskun mieleen.

Treenipäiväkirja osa jotain

2011-10-17T08:32:00.011+03:00

Roopella oli eilen taas hakutreenit, sekä ohjatut tokotreenit. Ajattelin alkaa oikeasti pitää jotain päiväkirjan tyyppistä, niin pysyy paremmin perillä treenien kulusta ja etenemisestä (<-taantumisesta).

Hakuilussa on tullut pieni notkahdus, kun tauon jälkeen edettiin vähän turha suuri harppaus. Nyt sitten ollaan parin treenin verran korjailtu virheitä ja eilen alkoi holskukin pelittää taas vähän paremmin. Ehkä me vielä tämän vuoden puolella saadaan jotain hyvää aikaiseksi.

Otettiin viisi maalimiestä, joista 1. ja 2. otettiin mielikuvaharjoitehaamuina (emme osaa virallisia termejä as you can see). Eli: Maalimies 1 haamuilee (heiluttelee käsiä ja huojuu näkösällä) oikeassa etukulmassa ja sen jälkeen käännetään koiran nokka kohti vasenta etukulmaa, jossa mm 2 tekee samalla lailla, jonka aikana mm 1 menee piiloon. Haamuilun jälkeen koiran nokka käännetään keskilinjan suuntaisesti, jonka aikana mm 2 piiloutuu. Sitten lähetys kohti mm 2 (muistijälki tuoreempi).

Roopen heikkous on ollut mörköiän tuoma epävarmuus, joten teimme vähän helpomman version tästä ja päästimme sen haamuiluiden jälkeen suoraan mm 1 luokse, joka oli 50 metrin syvyydessä. Vaan holsku teki jotain ennennäkemätöntä eikä meinannut upota kuin 40 metriin. Roope ei tajunnut ollenkaan... Komento takaisin ja maalimies antoi ääniavun, jonka innoittamana holsku ampaisi maalimiehen luokse ja palautti rullan nätisti. Näyttö menikin jo ok, eikä siinä oikeastaan koskaan ole ollutkaan mitään sen suurempia ongelmia.

Lähetys mm 2:lle oli jo kohtuullinen, mutta otettiin mm uudestaan haamuilemaan ennen lähetystä, kun mm 1:llä meni niin kauan.

Maalimiehet 3 ja 4 otettiin haamuina, mutta täysin erikseen. Ne menivät ihan kohtuullisen hyvin, mutta vire olisi voinut olla parempi. Roope kyllä työskentelee ihan hyvin, mutta se semmoinen palo ja räjähtävä voima tekemisestä puuttuu. Ihan ensimmäisissä oikeissa treeneissä intoa oli vielä mukana paljon enemmän, joten nyt sitten pähkäillään mikä on motivoinnissa vikana.

Jotta treeneistä jäisi onnistunut mielikuva, otettiin mm 5 iisipiisinä, joten maalimies puun taakse n. 30 metriin, eli oli täysin näkösällä. Roopen mielestä tämä oli siis ihan liian helppo, joten meinasi sitten että "Eikai tätä nyt tarvi oikeesti niin tosissaan tehdä..?" Ärkeleen kakara! Nosti ukon kuitenkin hienosti ja teki työnsä, tosin vire, vire, vire...

Tällä kertaa panostettiin myös Roopen "pieneen" hahmotusongelmaan, eli kun se on ottanut rullan maalimieheltä, se on meinannut lähteä väärään suuntaan, eli se ei tajua kääntyä takaisin keskilinjan suuntaan. Nyt sitten maalimiehet huikkasivat "haki", kun Roope oli käynyt noutamassa rullan. Itse pidin sitten keskilinjalla kauheaa älämölöä "Tuo, tuo, tuo, tuo!! Hyvä, hyvä hyvä hyvä!" Tällä kertaa jopa muistin etenemisen keskilinjalla, joten Roopekin sai siitä hieman painetta pinkoa kiireen vilkkaa mamman luo. ;)

Hakutreeneissä hurahti matkoineen neljä tuntia ja taidettiin treenata 8 koiraa, jos oikein muistan. Ilma oli viileä, ja villakerrastosta huolimatta tuli vilu. Aikamoinen urakka muutenkin noin monen koiran treenaaminen, joten kotiintullessa painelin samantien 1,5 tunnin päikkäreille.

Illalla oli vielä mäykkykerhon tokotreenit, joissa harjoiteltiin katsekontaktia, vierellä olemista, paikalla oloa. Aika perussettiä siis, mutta nyt tapahtui kummia paikkallaolon suhteen. Roopea istumaan jättäessä, se meinasi lähteä seuraamaan, vaikka aiemmin se on ollut melkein pomminvarma liike. Hinkuti, hinkuti nyt sitten sitä! Niin ja käytiinhän me vähän agikentänkin puolella, tosin lähinnä ottamassa ensikontaktia A-esteeseen ja harjoittelemassa tokon vapaahyppyä.

A-este oli alkuun hyvin epäilyttävä, eikä lainkaan Roopen mieleen. Mutta kuinka ollakaan, kun pari kertaa Roope uskaltautui kiipeämään esteen, alkoi päässä pörrätä ja kauhistuksesta tulikin maailman kivoin juttu. Tehtiin A-este yhteensä ehkä 6 kertaa, kun holskulla alkoi lopulta karata mopo käsistä: "Jihuu! Olen maailman rohkein koira! Uudestaan!". Alkoi pelottaa koiran päätön meno, joten lopetettiin, kun koira oli vielä ehjä ja yhtenä kappaleena.

Tokon alo-hyppyä harjoiteltiin n. 35 cm korkean esteen kanssa. Hyppääminen oli kivaa, kunnes rima tippui ja Roope säikähti. Se on aika herkkä tassuistaan, joten oli kamalaa, kun joku koski sen tassuihin. :O Noh, ei muuta kuin muina miehinä nostin riman, käskin hyppäämään uudelleen ja kauheus olikin selätetty. Tämäkin oli superkivaa ja vähän pelkään, että agility voisi olla Roopen mielestä maailman paras harrastus. Itse en vaan luota omaan koordinaatiokykyyni, jotta jaksaisin lähteä agiliitämään. Joku alkeiskurssi olisi silti ihan hauska käydä. Vaikka ihan vaan siinä mielessä, että agilityä varten ei tarvitse suorittaa BH:ta ja olisi hyvä tapa saada holskun paineita purettua. Se kun tuppaa toisinaan olemaan aika energinen. :D

Roopessa olisi kyllä ongelmakoiran ainekset kasassa jos sen kauhistuksiin lähtisi aina mukaan voivotellen ja tehden asiasta ison numeron. Kuitenkin se onneksi palautuu nopeasti normaaliksi, eikä peikot jää elämään sen pään sisälle. Siinä sitä oltaisiinkin, jos se jäisi säikkytilaan. Paljon kyllä tällä hetkellä vaikuttaa mörköikä, jonka myötä Roope ylireagoi joihinkin ärsykkeisiin. Yllättävän hyvin sillä on kuitenkin pysynyt pää kasassa, vaikka ajattelin meidän elämän muuttuvan helvetiksi, kun 9 kk tuli mittariin. Onneksi olin väärässä, vaikka päivittäin meilläkin kuuluu kiroilua ja holskun manaamista sinne alimpaan helvettiin. Kiero se osaa olla ja kokeilla pääsiskö sitä välillä vähän helpommalla... Siinä sitten pitääkin osata lukea omaa koiraansa -mikä on pehmeyden aiheuttamaa paineistumista ja mikä pyllyilyä.

Tällä viikolla olisi edessä Roopen nyppiminen. Edelliskerrasta onkin jopa 4 kuukautta. Se siitä "Useammin kuin kerran, mutta harvemmin kuin kaksi kertaa vuodessa"-nyppimisvälistä. Noh, ehtiipähän kasvattamaan jouluun mennessä turkkinsa takaisin lämmikkeeksi. Loppusyksyn pärjää nakupellenä.

Tunnustuksia

2011-10-16T21:39:00.003+03:00

Me and the Mäyräkoira -blogi antoi meille pimeneviä syysiltoja piristävän tunnustuksen, kiitos paljon! :)

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustus tuntuu ehtineen kiertää jo niin monta blogia, että en laita sitä enää kenellekään tietylle eteenpäin. Sitäpaitsi, kaikki koiriin, etenkin mäyräkoiriin, liittyvät blogit ovat varmasti sisältörikkaita, joten lahjoitettakoon tämän viestin yhteydessä tunnustus jokaiselle, jolta mäyräkoira löytyy!

Kahdeksan satunnaista faktaa meidän pojista:

1.
Kumpikin poika on aivan heikkona kurkkuun. Puhun nyt siis siitä kasviksesta. Roopelle voisi aivan hyvin syöttää treeneissäkin kurkkua namipaloina, on se niiin hyvää herkkua.

2.
Mauri on viime aikoina oppinut nukkumaan sängyssä. Vaikka koiran häätäisikin illalla alas, hyppää se takaisin kun valot on sammutettu ja ihmiset näyttävät käyneen jo nukkumaan. Usein tulee aamulla herättyä sikiöasennosta, kun mäykky on asettunut nukkumaan sängyn puoliväliin, keskelle peittoa tietenkin. Roopekin on pariin kertaan löytynyt sängystä...

3.
Maurin remmirähjäys on jo lähes historiaa. Sitä ei uskoisi enää samaksi koiraksi kuin pahimpina aikoina pari vuotta sitten. Ikä tuo järjen ja välinpitämättömyyden. :)

4.
Kahden suhteellisen kovapäisen uroksen yhteiselo on luonnistunut todella hyvin (koputetaan puuta), vaikka aluksi epäilin yhdistelmän toimivuutta. Pojat jopa syövät toisinaan samaa puruluuta, kumpikin omaa päätään.

5.
Mauri on yksi harvoista mäyräkoirista, jolta löytyy Kennelliitossa lausutut lonkka- ja kyynärkuvat.

6.
Roope ei pääse osallistumaan virallisiin näyttelyihin, eikä siitä voi tulla valiota puuttuvan kiveksen vuoksi.

7.
Maurista on iän myötä tullut entistä itsepäisempi. Välillä itsepäisyys lähentelee jo koomisuuden rajoja, joten isäntäväellä on hankala pitää pokkaa, kun mäykky selkeäsi uhmaa käskyjä silkkaa itsepäisyyttään. Esimerkiksi sisälle mennessä rappusten nouseminen saattaa toisinaan kestää hyyyyvin kauan, koska mäykyn mielestä ulkona olisi paljon hauskempaa (ei, selkäkivuista hitaus ei johdu).

8.
Mauria on yritetty opettaa haukkumaan jo ennen Roopen saapumista, kuitenkaan siinä onnistumatta. Kun Roope tuli taloon ja Roopen kanssa aloitettiin haukkuharjoittelut, oppi Maurikin haukkumaan. Oppimisketju oli vain hieman koominen: Roopea yritettiin haukuttaa turhauman kautta, eli heiluteltiin lelua nenän edessä. Holsku ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin hosui ja häsläsi, jolloin mäykyn mielestä holskua piti komentaa olemaan kunnolla. Eli siis Mauri alkoi haukkua Roopea, jolloin haukku tarttui Roopeenkin. Nyt sitten kun Roopea komentaa haukkumaan, alkaa yleensä Mauri haukkumaan ensin ja Roope vasta Maurin rohkaisemana.

Terveisiä maalta!

2011-10-07T10:45:00.004+03:00

Pojat ovat sopeutuneet yllättävän hyvin maalaiselämään ja uuteen kotiinsa. Pientä stressinpoikasta on kuitenkin ilmaantunut yläkerrassa majailevan kissan vuoksi. Kissa, nimeltään Barbie, jäi meille asumaan ainakin toistaiseksi, mutta saa nähdä tulevatko entiset omistajat sen kuitenkin hakemaan mukaansa. Sekä koirat että kissa ovat olleet hieman kireänä toistensa olemassaolosta, joten lienee parasta kumpienkin psyykkeitä ajatellen, että Barbie muuttaa. Elukat ovat muutaman kerran nähneet toisensa ja joka kerta siitä on syntynyt vaan hirmuinen meteli, joten koirat miehittävät alakertaa ja kissa yläkertaa.

Lenkki pirtsakassa syysaamussa

Roope on pari kertaa kussut lattialle, vaikka se on ollut käytännössä kohta 4 kuukautta sisäsiisti. Pissat ovat olleet ihan kunnon lätäköitä, joten merkkailusta tuskin on kyse, varsinkaan kun pissat ovat löytyneet keskeltä lattiaa. Kummallakin kertaa Roope on lirauttanut juuri ennen lenkille lähtöä, joten hieman ihmetyttää mistä on ollut kyse. Jos sillä olisi pissatulehdus, luulisi pissaa tulevan useammin ja se olisi mahdollisesti veristä tai haisisi oudolle, vaan ei. Pistän siis stressin ja yleisen urpoilun piikkiin.

Omakotitalokyttääjä

Koirat osaavat ottaa sisällä lunkisti, ovat yleensä jopa rennompia kuin edellisessä asunnossa (jossei sitä kissaa lasketa). Muuton aikanakin ne vaan vetivät zetaa minkä ehtivät. Nyt tosin Roope on alkanut vahtimaan hanakammin ulko-ovea, joten täytyy hankkia oveen varoituskyltti hurjasta holskusta. Vahtiaukku tosin muuttuu yleiseksi innostukseksi, kun holsku huomaa vieraan tulleen katsomaan häntä! Vaikka holskun mielestä hyppiminen ja kohkaaminen ovat täysin hyväksyttäviä tapoja ottaa vieraat vastaan, tunne ei yleensä ole samanpuoleinen. Eikä vieressä holskua komentava mäyräkoira ole yhtään avuksi itsensä hillitsemiseksi. Kylttiin tullee teksti "Ulko-oven avaaminen omalla vastuulla. Emme vastaa tassun jäljistä rinnuksilla."

Peitto korville ja takaisin nukkumaan!

Yleensä toki pyritään siihen, että koira ei olisi ovella ensimmäisenä vastaanottamassa vierailijoita, mutta välillä käy niin, että omat vanhemmat paukkaa sisälle omine lupineen, joten koiraa ei ehdi ottaa handuun ennen kuin sirkus on pystyssä.

Roopen hampaiden putsaus aamutuimaan

Roopen kanssa käytiin pitkän tauon jälkeen hakuilemassa viime sunnuntaina. Olin pakannut palkat viidelle maalimiehelle, mutta päätettiin jättää ukot neljään.

Otettiin kaksi ensimmäistä ukkoa etukulmiin piiloon menevinä haamuina. Ensin ukko oli n. 15 metrissä, huikkasi Roopelle pariin kertaan heilutellen rullaa ja sitten upposi 40-50 metriin piiloon ennen kuin päästin Roopen perään. Ensimmäisen ukon kohdalla Roope oli vähän hoopona, mutta lähti kuitenkin ihan ok:sti suorittamaan tehtäväänsä. Luulin ukon olleen lähempänä, joten aloin huhuilemaan Roopea takaisin, vaikka se ei varmaan ollut vielä edes ehtinyt maalimiehelle asti. Hetken päästä Roope kuitenkin ilmaantui rulla suussaan. Näytölle lähettäessä piti antaa sille kaksi käskyä. Ensimmäinen käsky meni täysin ohi, mutta toisen käskyn jälkeen meni vaihde silmään ja koira kiiti nopeinta reittiä maalimiehen tykö. Hyvä hyvä!

Toiselle maalimiehelle lähetys onnistui paremmin, tosin rullan palautus oli ihan hirveä. Roope juoksi rulla suussa mun ohi ja sylkäisi sen pari metriä mun selän taakse. Siinä sitten käytiin pientä keskustelua siitä, että mihin se rulla kuuluukaan palauttaa ja lopulta se tuli kuin tulikin käteen asti. Siitä sitten näyttöhihnaa kiinni ja näytölle lähetys meni ihan nappiin.

Kolmas maalimies otettiin ihan täysin piilossa ja noin 20 metrin syvyyteen. Tämä ei mennyt laisinkaan hyvin. Roope on näköjään vähän turhan hyvin tottunut näkölähtöihin, joten se ei tajunnut yhtään, että siellä metsässä voisi olla joku. Lähetys meni ihan reisille, kun ohjaaja ei ollut tietoinen maalimiehen sijainnista ja koira oli vielä enemmän ulapalla ja jäi pällistelemään parin metrin päähän että "Mitäs me niinku oltiin täällä tekemässä?". Ei muuta kuin itse mukaan koiraa saattamaan 5 metrin verran ja uusi lähetys. Pyydettiin maalimieheltä ääniapua tällä kertaa Roope upposi, juoksi maalimiehen ohi varmaan 50 metriin ja meinasi jäädä sinne etsintäpuuhiin. Kutsuin Roopea takaisin ja tulihan se, juosten suoraan maalimiehen vierestä. Sitten maalimies heilutteli rullaa ja viimeinkin holskun päässä välähti! Nyt vaan se ei meinannut tajuta ottaa rullaa suuhun ja koko homma lässähti kuin pannukakku. Homma vietiin kuitenkin loppuun asti, koska prkl ilmaisua ei jätetä puolitiehen.

Neljäs maalimies otettiin samalla tavalla kuin kaksi ensimmäistä ja se meni jo sitten taas paremmin. Siihen sitten loppuikin treeni, koska Roopestakin huomasi, ettei sen vire kestänyt enempää. Liekö kolmannen ukon epäonnistunut löytäminen syönyt sen intoa vai mitä, mutta ei tuo nyt muutenkaan mitään paras mahdollinen treeni Roopelle ollut.

Nyt täytyy alkaa panostaa siihen etsimiseen paljon enemmän. Tähän asti ollaan pelattu liikaa näköärsykkeillä. Epäonnistuneet treenitkin on siinä mielessä arvokkaita, että tietää ainakin, ettei olla menty liian helpolla tähän asti ja tietää mihin kannattaa jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Nyt täytyy kuitenkin iloita siitä, että yksi maalimiehenä olleista kertoi Roopen olleen hyvin määrätietoinen ja erittäin varma, "tietää mitä tuli tänne tekemään". Nämä kommentit tulivat siis ensimmäiseltä maalimieheltä. :D

Loppuun vielä videokuvaa poikien hippaleikeistä. Välillä tuo meno hirvittää, mutta toistaiseksi pojat ovat olleet sopuisia leikin tiimellyksessä. Normaalisti pojat painivat ihan nakupelleinä, mutta nyt oltiin juuri tultu aamulenkiltä, niin oli pojillakin takit niskassa.

Hyviä syyssäitä toivottaa Roope ja Mauri!

Tämän viestin kuvat on näpsitty viikon varrella, uudella Nokialaisella.

Muuttopuuhia

2011-09-25T21:25:00.006+03:00

Blogi elää tällä hetkellä syyshorrosta, sillä isäntäväkeä pitää kiireisenä muutto kaupungista omaan taloon mehtän keskelle. Viikon verran on pakkailtu tavaroita ja kärrätty laatikoita ja nyssyköitä uuteen osoitteeseen. Silti yhä tuntuu, ettei asunto ole juuri sen tyhjempi kuin aloittaessa muutto-operaatiota. Koirat tietenkin ovat kantaneet kortensa kekoon toimien tarmokkaina pakkauspoikina.

Mäyräkoira varmistelee, että pääsee varmasti mukaan uuteen kotiin

Ja niille, jotka epäilevät kuvien olevan manipulaation tuloksia, voineen todeta, että ne perustuvat tositapahtumiin. Roope nimittäin hyppäsi ominpäin tuon pahvilaatikon sisään, kun Miäs raahasi sen olohuoneeseen!

Blogiinkin on tulossa muutoksia, jahka opin toimimaan uuden blogipohjan kanssa. Toistaiseksi emme ole löytäneet yhteistä kieltä, joten hyppy tapahtuu päivänä X. Ja kun olen kiroillut bloggerin jäykkyyttä...

Treeneistä

2011-09-14T22:03:00.002+03:00

Roopen kanssa ollaan treenattu heinäkuusta lähtien hakuilua ja olen täysin unohtanut kirjata tänne treenien etenemisestä.

Ilmaisuna meillä on siis rulla. Vielä en ole päättänyt otetaanko käyttöön I- vai U-rullatamineet. Tällä hetkellä käytössä olevissa rullissa on lukot, jotka siis sopivat I-rullan pantaan. Kellään en ole tähän mennessä kuitenkaan nähnyt käytössä olevan I-rullaa, joten ehkä "vaihdetaan" vielä U-rullaan, who knows (minä en ainakaan).

Tähän mennessä treenit ovat painottuneet lähinnä ilmaisuun. Roope irtoaa maalimiehelle hyvin ja rullan palauttaminen käteen paranee koko ajan. Alkuun holskulla riitti enemmän virtaa kuin keskittymiskykyä, joten rullan luovutus ei oikein luonnistunut, kun holsku (sekä ohjaaja) sähläsi minkä ehti. Nyt on alettu panostamaan siihen, että rulla tuodaan käteen asti ja palkkaa heruu vasta "irti"-käskyn jälkeen. Holsku tosin palkkautuu jo pelkän rullan kanssa juoksemisesta, joten...

Näytölle lähettäminenkin on tosi jees, eikä Roope ole juurikaan osoittanut epävarmuuden merkkejä, vaikka pari kertaa ohjaaja (se kaiken pahan alku, juuri ja hidaste) onkin saanut itsensä solmuun näyttöliinan kanssa -> Roope on saanut aika reilun pakotteen liinan kiristyessä. Holskun matkantekoon yhtäkkinen stoppi ei kuitenkaan ole vaikuttanut, vaan hienon itsenäisesti koira jatkaa matkaansa maalimiehen luokse ilman erillistä käskyä.

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottaa mukaan jo ihan rehellistä hajuaistin käyttöä, eli siirtyä "haamuista" pelkkään ääniapuun. Eilen kokeiltiin Miähen kanssa metsälenkillä extemporee ukon hakemista. Miäs meni noin 60-70 metriin ja lähetin Roopen ääniavun jälkeen ukolle. Pienehköä epävarmuutta ja emännän suuntaan kuikuilua ilmaantui 40 metrin kohdalla, mutta tunnollisesti Roope jatkoi etsimistään ja sieltähän se ukkokin löytyi. Miähellä ei ollut mukanaan rullaa, joten holsku sai ilmaisuvälineekseen Maurin hihnan. :D Kävelin hihnan kanssa pinkovaa Roopea vastaan, vaikka hyvin sillä olisi vauhti riittänyt tulla alkupisteellekin asti. Näytölle lähettäminen ei mennyt ihan putkeen, mutta parin käskyn jälkeen holskun pään päällä syttyi hehkulamppu. Ihan hyvin siis meni, vaikka tällä harjoituksella nyt varmaan vietiin pohja kaikelta aiemmalta koulutukselta. :D

Tänään käytiin pitkästä aikaa tekemässä porukalla tottista. Roopen alkanut murkkuikä näkyi selvästi keskittymiskyvyn puutteena ja yleisenä häsläyksenä. Otettiin sitten ihan perusasentoa, "purkinkansikäännöksiä" ja lyhyehköjä seuruupätkiä. Pari paikallaoloa yhdistettynä luoksetuloon tehtiin myös ja ne onnistuivat ihan odotetulla tavalla. Yritin hetsailla Roopea patukan kanssa, mutta ei se oikein jaksanut kiinnostaa, ellen itse tehnyt patukan kanssa riehumisesta kauheata sirkusta. Kipeä tarve on siis häiriötreenille, me kun ollaan yleensä tottisteltu vain takapihalla. Koirakoulujen kurssitarjonta on vaan jostain sieltä ja syvältä, eikä sopivia kursseja oikein tunnu löytyvän.

Tämä päivä veti kyllä mielen matalaksi. Kai se murkkuikä vaan vaikuttaa niin hirveästi tuon koiran toimintaan. Kesällä loppuneen pentukurssin aikaan pikkuholskua ei voinut vähempää kiinnostaa peppukarvoja haistelemaan tulleet koirat, mutta nyt 5 metrin päässä hengaillut staffi taas meinasi saada kupin nurin. Ärrgh!!! Pitää muistaa antaa tuolle koiralle aikaa. Ehkä parempi hinkutella niitä perusasentoja ja keskittyä positiiviseen kuin ottaa paineita minkään BH -kokeiden tai tokon suhteen. Ehtiihän ne myöhemminkin.

Raivostuttavia uutisia mäykkymaailmasta

2011-09-11T10:24:00.002+03:00

Nyt kyllä ottaa hermoon ja kovasti. Kaksi, voi jopa sanoa menestyneen, mäykkykennelin omistajista on tuomittu eläinsuojelurikoksesta eläintenpito ja rekisteröintikieltoon. Uusimmassa Koiramme -lehdessä on aiheesta kirjoitus (en ole vielä itse päässyt käsiksi kyseiseen lehteen, joten tarkempia yksityiskohtia ei ole vielä tiedossa).

Kerran olen toisen näistä kasvattajista tavannut näyttelytreeneissä ja tuli jo sillon pyöriteltyä silmiä hänen koiriensa käsittelemiselle. Jos koira kulkee jo valmiiksi häntä koipien välissä, ei nylon-hihnalla hirttäminen ja nyppiminen varmasti saa koiraa esiintymään paremmin? Mukana oli myös ihan pieni pentu, joka pelkäsi suunnilleen kaikkea ja kaikkia. Kyseinen henkilö jäi jotenkin mieleen käytöksensä vuoksi, ja nyt sitten saa lukea tällaisen uutisen.

Se mikä kannattaa nyt kaikkien koiraa hankkivien painaa mieleensä, on se että pentua hankkiessa tarkistakaa kasvattajien taustat tarkasti. Myöhemmin on ikävä saada selville tukeneensa epärehellistä kasvatustyötä.

Ensimmäisen luokan postia

2011-08-09T21:51:00.003+03:00

Roopen kanssa pitäisi harjoitella enemmän takapään käyttöä. Esimerkiksi tottisseuraamisessa tiukat kulmat ja käännökset vaativat myös takapään hallintaa, ettei pylly elä omaa elämäänsä takajalkojen jatkeensa. Seuruuharkoissa ollaan jonkin verran harjoiteltu oman akselin ympäri pyörimistä ja peruuttamista. Roope on paimeneksi hieman kömpelö, joten tähän seikkaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin mitä ollaan tähän mennessä tehty. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ihan pikkupennusta lähtien olisi ehkä kannattanut jo kiinnittää tähän huomiota, niin ei nyt kehityksen kömpelössä varsavaiheessa (jalkaa enemmän kuin koiraa) tarvitsisi niin paljon asian kanssa säätää.

Miäs kävi tänään täydentämässä koirien ruokavarastoja ja toi mukanaan paffilaatikon. Siitäkös syttyi emännän pään päällä lamppu... Laatikkoleikki! Olen opettanut Roopelle hyvin hatarasti targetin ja nopeasti koira alkoikin tarjoamaan etutassuilla laatikkoon astumista. Haasteeksi tulikin takajalkojen mukaan saaminen. Muutama oikea-aikainen palkkaaminen, kolme lyhyttä harjoittelukertaa, "lievää" houkuttelua ja tadaa! Holskun kaikki neljä tassua löysivät tiensä laatikon reunojen sisäpuolelle. Seuraavaksi olisikin tarkoitus häivyttää houkuttelu ja tehdä laatikkoleikistä takapään harjoittelutreeniä ja aivojumppaa naksuttimen kanssa. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että Roope hyörii ja pyörii milloin mikäkin tassu laatikon sisällä ja saa aina yhdestä sun toisesta toiminnosta palkan.

Jotenkin en hyvästä treenistä huolimatta malttanut vastustaa kiusausta, joten...

Kuinkahan ison postimerkin tuollainen paketti tarvitsisi?

Löytöjen äärellä

2011-08-05T19:20:00.010+03:00

Eksyinpäs vajaa neljä viikkoa sitten erään eläintarvikkeita myyvän nettikaupan sivuille. Ensimmäisenä eteeni lävähti teksti "Kaikki tuotteet -40 %!". Eipä siinä sitten mennytkään kuin puoli tuntia ja ostoskoriin oli lastattu tavaraa yli 200 euron edestä... Joku tolkku sentään, joten tavaroista karsittiin noin puolet. Vaikka olisihan semmoinen vesikuppi 3 litran säiliöllä toooodella tarpeellinen... Saatiin vielä kupongilla 20 % pois ja kanta-asiakasetuna vielä 5 % hinnasta. Maksettavaa jäi hikiset 80 euroa! Harmittamaan tosin jäi toimitusajan venähtäminen kolmeen viikkoon, vaikka lupauksissa oli toimittaa tavarat 1-2 viikon aikana. Noh, luulenpa etten ollut ainoa, joka niihin tarjoushintoihin haksahti, joten annettakoon anteeksi.

Pojat olivat oikein mielellään auttamassa, kun asettelin tavarat lattialle kuvaamista varten (tietenkin ne pitää blogissa esitellä). Mauri normaalisti loikoilee tassut kohti taivasta jossain sattumanvaraisessa paikassa, mutta huomattuaan dentasticksien huiman koon, hiippaili mäykky vaivihkaa viereen varmistamaan, ettei kuvauspaikalla käy roistoja, tai ettei ainakaan rosvo saa enemmän namia kuin hän itse. Pojat vaan eivät ymmärtäneet, että tavoista poiketen en tällä kertaa halunnut heitä kuviin. Jostain syystä aika monissa testikuvissa vilahti tassu, kuono, häntä yms. yms.

Miten voin olla ~~tuhoksi~~ avuksi?

Ai olenko muka tiellä vai?

Vaakapainia meidän koirien tyyliin

Ja mitä mukaan tarttui (huomatkaa tiukka rajaus ;) )?

Aqua Coolkeeper panta ja matto, kaksi purkkia Kongin täyttötahnaa, dentastickejä (saatiin hyvityksenä noita isompia 4 kpl, kun pienemmät ilmeisesti loppui varastosta. Täytyy sahata kahtia...), Jokkelta nahkainen puolikurra ja puuvillainen solkipanta, sekä Hurtan puolikurra ja 3 kpl hakurullia.

Palkaksi kuvasta poissapysymisestä pojat saivat maistiaiset ostoksista.

Maurille erikoismaininta, koska kun annoin tikun sille suuhun ja sanoin käskyn "kiinni", niin ukko jäi napottamaan silmiin, eikä lähtenyt heti lipettiin aarteensa kanssa. Vasta luvan saatuaan mäykky vetäytyi nauttimaan herkustaan. On siinä kuuliainen poika, kun sille päälle sattuu (panokset olivat tarpeeksi korkealla).

Tulipa muuten eilen testattua miten onnistuu lenkkeily kahden into piukassa olevan koiran kanssa, fleksissä. Ei onnistu. Käytiin tarpomassa kolmen tunnin lenkki ja suuntasin matkamme pururadalle ja metsäpoluille. Siellä olisi tarpeeksi turvallista kokeilla miten onnistuu tällainen hihnaratkaisu. Puoli tuntia koirien eteenpäin, sivulle ja taaksepäin vetämänä, kiroilin milloin minkin puun rungon ympärille kiertyneen fleksinauhan kanssa niin, että varmaan koko metsä raikasi. Tätä ei tulla testaamaan ihan heti uudelleen. Epäonnistuneen kokeilun jälkeen kytkin Roopen hihnaan ja Mauri sai jatkaa fleksissä. No eihän siitäkään nyt mitään tullut.

Siispä hakeuduin mahdollisimman syrjäiselle polulle ja annoin holskun kirmailla vapaana. Ah, viimeinkin saa kulkea rauhassa, eli vain Mauri kiskomassa ties mihinkin pusikkoon ja ryteikköön. Roope otti vapaudesta kaiken irti ja kävi yllättävän pitkällä yksinään. Palasi kuitenkin joka kerta, kun kutsuin. Kerran lähti puusta lentoon lähteneiden lintujen perään, mutta tuli vähintään yhtä kovaa vauhtia takaisin kuin lähtikin.

Joku ihme juttu tuossa metsässä liikkumisessa on. Kumpikaan pojista ei antanut metsässä muita väsymisen merkkejä kuin hirveän läähättämisen (+ 25 astetta), mutta kun lähdettiin kotia kohti puiston ja sataman poikki, niin vierellä käveli kaksi niin nuupahtanutta koiraa kuin vaan olla voi.

Kotiin päästyämme myhäilin tyytyväisenä, että nytpä päästään kokeilemaan sitä viilennysmattoa läkähtymäisillään olevien koirien oloa helpottamaan. Joopajoo... Roopen mielestä kyseessä on vähintäänkin hyvin epäilyttävä asia, sillä tietenkin tein sen virheen, että yritin alkuun houkutella Roopen maton päälle makaamaan -> "Siis apua! Nyt se varmasti putsaa mun silmät ja korvat ja tekee jotain tosi ikävää! En varmasti tule tuon harmittoman maton päälle seisomaan tai makaamaan tai mitään! Enenenenenenenenenn!!!!" Niih... Roope joka tunkee päänsä maa-ampiaispesään (ei saanut piston pistoa kuitenkaan), ei suostu astumaan maton päälle. No, olkoon sitten kuumissaan. Maurin nostin suoraan matolle, koska sitä nyt on ihan turha houkutella mihinkään, koska sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta totella. Hetken Mauri makoili matolla, kunnes totesi yksiönsä olevan mukavampi paikka powernapeille. Ei sit.

Tänään ajattelin viettää vapaailtaa, tosin Roope on käynyt sohvalla örisemässä luunsa kanssa pariin otteeseen kerjäämässä huomiota. Kai sitä pitää jotain keksiä ettei saa taas jalkalistat kyytiä... Ei tule tylsiä hetkiä tuon koiran kanssa ei. Mauri sen sijaan on tyytyväinen siihen, että saa ruokaa, lenkkiä ja rapsutuksia tarpeeksi usein ja sopivassa suhteessa.

Tuusula 2.7.

2011-07-18T19:47:00.007+03:00

Piipahdettiin Maurin kanssa Tuusula Open Showssa 2.7. Markku Lamperon kriittisten silmien alla. Parhaiten sen päivän ilmaa kuvaa sana paahtava. Onneksemme olimme hieman aikataulusta myöhässä, joten meidän ei tarvinnut odotella ihan niin pitkää aikaa vuoroamme kuin alkuun suunnittelin. Tosin vajaan tunnin aikana ehdimme tyhjentää 1,5 litran vesipullon ja todeta, että kuumuus on liikaa Maurille. Lämpötila heilui + 30 asteessa.

Maurille varattiin mukaan Roopelle ostettu kangashäkki (jonka Mauri valtasi heti, eikä holskulla ole sinne asiaa jos mäyräkoira on siellä nokosilla). Siellä olisi tilaa hengailla ja valmistautua suoritukseen. Kaveriksi laitettiin pari kylmäkallea ja läpimäräksi kasteltu pyyhe.

Maurin käyttäytyminen näyttelypaikalla oli oikein hienoa. Pari ärrimörrikohtausta saatiin, kun ohi käveli vanhaenglanninlammaskoiria, koska nehän nyt oli täysin vaarallisen näköisiä. Lisäksi tutun moikkaamaan tulleet lk holskutytöt saivat vihaista palautetta. Kyllä taisi mäykkyä nolottaa, kun kerroin kyseessä olleen tyttökoirat... :P Muutoin Mauri ei juuri reagoinut muihin koiriin, vaikka häkistä pystyi ympärilleen tarkkailemaan. Pari kertaa yritettiin komentaa vieressä haukkuneita rotukolleegoita olemaan tyst nu!

Otin Maurin pari kertaa häkistä kokeilemaan missä järjestyksessä herran kristallit ovat käytöksen suhteen. Ei hirveästi tuntunut kiinnostavan mikään, edes mukaan varaamani Chicken Chipsit. Kuumuus oli selvästi vetänyt Maurista kaikki mehut. Kyllähän se ihan nätisti vierellä ravasi, kun ei kovempaa jaksanut kävellä.

Ennen meidän vuoroa passitin Miähen pois kehän luota. Ajattelin, että kun Miäs ei ole näköpiirissä, niin Mauri ei pyri kehästä hänen luokseen. Suunnitelma meni pieleen siinä vaiheessa, kun Mauri tajusi isännän hävinneen. Piip piip piip.. Missä se on? Miäs takaisin meidän luokse ja herran haltuun että Mauri kiinnostuisi nameista.

Kehässä koiran asenne oli evvk. Kerrankin jouduin lirkuttelemaan Mauria kulkemaan eteenpäin. Yleensä se on mennyt niin, että esitän koiran tahattomasti "hirttäen", kun Mauri vetää keulien mun edellä. Nyt mentiin pitkät pätkät löysällä hihnalla, kun ajattelin hitaan vauhdin olevan parempi kuin perässä vetäminen. Paikoillaan seisottaessa Mauri oli sitä mieltä, että hänenhän ei tarvitse tässä tyhjänpäiväisesti pönötellä, vaan useamman kerran jouduin viileään häkkiinsä hamuavaa koiraa ojentamaan takaisin asentoon.

Koko kehässäolon ajan tuntui kuin olisi vastahakoisen lahna hihnassa. Ei se Maurin vika ollut, samanlaisia kuumuudesta johtuvia ongelmia oli muillakin koirilla havaittavissa. Liikkeet meni ihan plörinäksi, osittain ehkä surkeimmasta mahdollisesta maapohjastakin johtuen, eli sepelirouheella päällystetystä hiekkakentästä. No, olosuhteet oli kaikille samat, joten tuskin kovinkaan sijoitus meni uusiksi. Harmittamaan vaan jäi, mielelläni kun olisin Lamperolle esittänyt Maurin, joka liikkuu niin hyvin edukseen kuin vaan mahdollista. Heti kehästä päästyämme Mauri pyrki takaisin häkkiinsä, siellä kun oli niin paljon mukavampi kuin suorassa auringonpaahteessa.

Arvosteluksi tuli aika karua luettavaa:

"Erittäin hyvä tyyppi, kaunis pää, pysty lapa, löysä etuosa, epävarmat etuliikkeet, köyhä reisiosa ja korkea kinner aiheuttavat tehottomat takaliikkeet, hieman tynnyrimäinen rintakehä ja leveä etuosa seistessä, hyvä karvapeite."

Arvostelusta huolimatta saimme EH:n, johon olen hyvin tyytyväinen. Arvostelun perusteella voisi kuvitella nauhan värin olleen vihreä.

Kukaan neljästä lyhytkarvauroksesta ei saanut SA:ta, joten PU:ta ei jaettu laisinkaan. Narttuja emme jääneet katsomaan, kun halusimme päästä paahteesta mahdollisimman nopeasti pois.

Jos itselle tuli kuuma ja lievästi huonovointinen olo, niin miltäköhän tuomarista tuntui olla koko päivä puku päällä. Ihan heti en 30 asteeseen tallustelisi noissa tamineissa... Lampero vielä itse pyöritti kehiä, eikä vain hengaillut varjossa tuomaripöytänsä takana.

Märästä pyyhkeestä kostunut häkki sai kuivua seuraavaan päivään keittiön lattialla. Seuraavana päivänä olikin ukkonen, ja Mauri päätyi pitämään ukkosta häkissä. Koska Roope eikä sen kummemmin mekään ukkosesta välittäneet, ei mäyräkoiralle sopinut eristäytyä yksin pelkäämään, joten jossain vaiheessa häkin oviaukosta esiin pilkahti tutun näköinen kuono.

Onnea Mauri 3 vee!

2011-07-13T22:47:00.004+03:00

Mauri täytti sunnuntaina 3 vuotta. Juhlia emme valitettavasti päässeet järjestämään sen kummemmin. Onneksi kuitenkin törmäsimme Maurin kahteen "tyttöystävään" iltalenkillä, joten ihan hyvillä mielen ukkeli varmasti nukkumaan meni. ;)

Koska olimme sopineet sunnuntaipäivälle pentutapaamisen Roopen poppoon kanssa, jätettiin Mauri kotiin upouuden jättikongin kanssa. Illalla sitten hemmoteltiin Mauria tekemällä lenkki ilman murkkuiän valtaamaa holskua.

Vähän mittasuhteita. Pakkauksessa taisi lukea jotain 50-kiloisesta koirasta.

Täytteeksi nakkia ja juustoa. Komeus mikroon muutaman sekunnin ajaksi, jolloin juusto ehtii hitusen sulaa ja vaikeuttaa vekottimen tyhjentämistä.

Viimeinkin Kongi, joka vastaa vaikeustasoltaan sellaista, jota kumpikaan pojista ei saa tyhjäksi alle 5 minuutin. Itseasiassa Kongissa oli vielä muutama nakki jäljellä, kun palasimme kotiin reissusta ja niiden muutaman kanssa vierähtikin pitkä tovi, sillä mäyräkoiran kieli on rajoitetun mittainen, vaikka välillä sitä on vaikea uskoa, kun koira kastelee koko naaman yhdellä lipaisulla.

Virallinen syntymäpäiväpoika

(Olenko ainoa, jolle tulee Homer Simpson mieleen?)

Mitä syntyy kun yhdistetään lämmin kesäilta ja mäyräkoira? -Hot Dog.

Kyllä, keksin sen aivan itse.

Paluu arkeen

2011-07-10T23:46:00.000+03:00

Puuh! Juhannus on takana ja niin on myös emännän (liian lyhyeksi jäänyt) loma. Nyt pitäisi sitten palailla arkeen kiinni. Poikien kanssa ollaan löhöilty, otettu aurinkoa parvekkeella (ja peloteltu samalla takapihalla kulkevia), lenkkeilty yömyöhään ja harjoiteltu uusia taitoja.

Juhannuksena Mauri oli saaristolomalla emännän vanhempien, tädin ja tämän miehen ja poikansa kanssa Saimaalla. Roope pakattiin meidän mukaan ja suunnattiin perinteiseen kaveriporukan mökkikommuuniin neljäksi päiväksi. Mauri pääsi avartamaan maailmankatsomustaan sen vuoksi, että mäyrä sai olla saaressa vapaana koko lomailun ajan. Meidän kaveriporukan mökillä olisi mennyt järki, jos olisi pitänyt kahta koiraa paimentaa, ja joista toinen ei todellakaan tunne käsitettä "tontin raja". Roope on sen verran laumaviettinen, ettei lähtenyt pihapiiristä ja hihnaa käytettiin vain, kun käytiin kävelemässä tiellä.

Kumpikin koira pärjäsi ilahduttavan hyvin reissuillansa. Mauria oli hieman pelottanut matka moottoriveneessä sekä öinen ukkonen, mutta muuten oli innoissaan touhunnut porukan kanssa. Sain reissun jälkeen kuulla, että saaressa ollut kyykäärme oli bongattu kahdesti vain noin metrin päästä Maurista! Onneksi kumpikaan ei ollut toisistaan moksiskaan eikä mitään pahempaa ehtinyt tapahtumaan. Maurille mukaan laittamani kyytabletitkin unohtuivat omaan käsilaukkuuni.

Roope taas käyttäytyi nätisti muutoin, paitsi viimeisenä iltana jouduttiin käymään keskustelua siitä missä koira saa temuta ja missä ei. Puolen tunnin aikana kiikutin koiran varmaan kymmenen kertaa takaisin sohvalle nukkumaan ja parikymmentä kertaa käskin puoliksi lattialle liukunutta koiraa nousemaan takaisin. Uhmaikä? Kyllä.

Juhannusta seuraavana maanantaina meillä oli ensimmäiset hakutreenit. Pääsimme kaverin siivellä Päijät-Hämeen Rottweilereitten hakutreeneihin tutustumaan ja ainakin tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että pääsemme mukaan porukkaan. Roopelle otettiin ilmaisutavaksi rulla, koska Roopea haukuttaessa sen hallinta on aika lähellä nollaa. Rullan kanssa koira ei esim. rupea hyppimään vasten tai tavoittele hihoja. Nyt on vaan kova työ noudon opettamisen suhteen. Roope kyllä tykkää kanniskella sukkia, kenkiä yms. ei-niin-kovin-sallittua, mutta yritäs opettaa sitä kantamaan puutarhaletkua rauhallisella otteella, ilman mälväämistä, tiputtelua, kikkailua... Voin sanoa, ettei se ole kovin helppoa ja varmasti itse teen x-määrän virheitä samalla, mutta opin tiellä ollaan ja tosiaan vasta kolmet ilmaisutreenit takana, joten vielähän tässä ollaan alkumetreillä.

Ensimmäisissä treeneissä sain kuulla Roopen olevan ujo. Nakit kyllä kävi hyvin tomerasti ratsaamassa maalimiesten kourista, mutta ilmeisesti "oma mamma, paras mamma"-asenne näkyi välinpitämättömyytenä muita kohtaan, kun nakit loppuivat. Jatkossa täytyy pyytää kaikkien koiraihmisten leikkimään Roopen kanssa, jotta se oppii muidenkin ihmisten olevan melkein yhtä kivoja kuin oman mamman. Pidättyväinen Roope ei missään nimessä ole, vaan välinpitämätön, ellei kourassa ole namia.

Toisissa porukalla tehdyissä treeneissä meni jo paremmin. Oltiin harjoiteltu ahkerasti rullan kanniskelua ja luovuttamista koko viikko ja se näkyi jo jonkin verran esim. rullan luovutuksessa. Vaihdoimme treeneissä bensalta/liuottimelta haisemaan jääneet puutarhaletkut (pesty etikalla ja fairyllä, lisäksi lillunut saippualiuoksessa yön yli) nahkapatukoihin ja eipä muuten enää tippunut kesken matkan (5-7 m) maalimieheltä mammalle. Äsken tehtiin ensimmäiset koti-ilmaisutreenit uusilla nahkapatukoilla ja oli Roopelta aivan kympin arvoinen suoritus, sillä patukka palautui suoraan meikän käteen ja koira suorastaan sinkosi maalimiehenä toimineen isännän luokse, kun annoin käskyn "näytä".

Hakuilun lisäksi ollaan harjoiteltu jälkeä. Roopelle on nyt tehty kaksi peltojälkeä ja yksi metsäjälki. Ensimmäinen peltojälki meni ihan hyvin, vaikka koira nappasikin jäljen liian aikaisin. Mitäs vein sen omia jälkiäni pitkin alkuun... Koska jälki on tarkoitus suorittaa rauhallisesti ja zen-henkisesti, yritin rauhoittaa Roopea hetken ennen varsinaiselle jäljelle pääsemistä. No eihän siitä meinannut tulla yhtään mitään, kun koira on niin innoissaan jäljestä. Jäljen alku menikin sitten siihen, että Roope häsläsi innoissaan ja itse jouduin tekemään oikein töitä pysyäkseni itse rauhallisena.

Kun Roope viimein tajusi, että jokainen askel sisältää namia (Ziwi Peakia tällä kertaa), vauhti hidastui ja koiralta alkoi löytyä rauhallisempi ote työskentelyyn. Loppu 10 metriä menikin aivan loistavasti. Olisi siis pitänyt tehdä pidempi jälki! Tämä oli pituudeltaan 100 askelta, eli 40-50 metriä.

Toinen jälki tehtiin liian kuumana päivänä koiralle, jolla oli ihan liikaa virtaa ja jolla oli liian kuuma ja jano. Jäljen pituus kasvoi 150 askeleeseen, mutta siitä ajettiin ehkä ensimmäiset 50, koska Roope ei vaan pystynyt keskittymään. Jos toppuuttelin vauhtia hihnalla, Roope lopetti jäljellä etenemisen ja jäi istumaan. Istuessa ehtikin hyvin tarkkailla ympäristöä ja yrittää napsia ympärillä lentäviä itikoita. Kun Roope lähti etsimään uudelleen jälkeä, lähti se aivan sivupoluille tai yritti lähteä jälkeä takaisinpäin. Koska Roope läähätti aivan hirveästi, rutikuiva pelto tuskin lisäsi työskentelymotivaatiota. Tavoitteenahan on tehdä itse jäljestämisestä palkitsevaa puuhaa, joten yritin saada Roopea jatkamaan jäljestämistä edes muutaman metrin matkan kunnolla ja päättää jälki onnistumiseen, mutta kun koiralta ei löytynyt rahtustakaan keskittymiskykyä, pitkin hampain nappasin koiran pois jäljeltä ja lähdettiin pois.

Tänään matkustettiin Roopen kanssa Tuusulaan moikkaamaan Roopen äiskää, iskää, siskoa ja veljeä. Ja minä kun luulin Roopea äänekkääksi... Roopen äiti otti meidät vastaan häntä heiluen ja haukun kera. Sitten tultiin kiehnäämään jalkoihin ulisemaan. :D Oli jännää päästä vertailemaan Roopea veljeensä, koska pojat ovat hyvin samankaltaisia ulkonäöltään. Itsekään en välttämättä erottanut niitä aina toisistaan, ennen kuin toinen tuli kosketusetäisyydelle (okei, Roopella oli panta, veljellä ei :D).

Samalla reissulla tehtiin sisaruksille metsäjäljet. Kyllä oli hienoa katseltavaa, kun hieman vilkkaat kakarat keskittyivät askelten seuraamiseen niin säntillisesti. Roopen jälki otettiin videolle:

Jälkien jälkeen koirat pääsivät juoksentelemaan metsässä ja hienosti tultiin porukassa toimeen, mitä nyt Roopen mielestä mun namipussissa olleet nakit olivat yksinoikeudella hänelle varattuja ja osingoille tulijoille vilautettiin hammaskalustoa ja tarvittaessa lisättiin äänitehosteita joukkoon. Muutoin koko katras, käsittäen kolme pentua ja niiden iskän, tuli mainiosti toimeen keskenään. Jotenkin Maurin kanssa on tottunut siihen, ettei sitä voi tuosta noin vaan päästää useamman koiran kanssa vapaaksi. Toki nämä ovat vielä nuoria eikä ikä ole tehnyt tehtäväänsä, joten tulevaisuudessa tilanne voi olla aivan jotain muuta.

Ääägh, kamalan pitkä teksti ja vielä jäi paljon kuulumisia kirjaamatta! Lupaan ryhdistäytyä ja yritää ensi viikon aikana tehdä muutaman postauksen, jotta saadaan kirittyä blogi ajantasalle.

Mauri täytti tänään muuten 3 vuotta! Niin se aika vaan rientää... Synttäreistä teen oman juttunsa myöhemmin viikolla.

Veneilyä ja vereilyä

2011-06-23T00:10:00.001+03:00

Käytiin perjantaina grillaamassa eräässä saaressa ja otettiin pojat laivakoiriksi. Ennen vesille lähtöä käytiin ostamassa Roopelle pelastusliivit, Mauriltahan ne jo löytyykin. Meidän vakikaupasta puuttui peruskoirakoko, joten päädyimme ostamaan kaupasta vain nameja, vesilelun ja treenihihnan. Teimme vielä reissun toiseen eläinkauppaan, josta päädyimme ostamaan ylihintaiset, mutta laadukkaanoloiset pelastusliivit. Merkki on Ezydog, joka on täysin uusi tuttavuus meikäläiselle. Enihau, laatu vakuutti ja kiikutimme kiltisti 60 euroa eläinkaupan kassaan.

Roope valmiina laivamatkalle!

Maurin hieman enemmän huomiota herättävät liivit

Mennäänkö jo?

Mauri nautti maisemista...

...sillä välin Roope katseli veneenpohjaa ja kalasti. Onhan se tuokin tapa matkustaa...

Tylsää...

Voitas pikkuhiljaa olla jo perillä...

Saaressa pojat saivat vipeltää rauhassa omia polkujaan. Kaukana pojat eivät kuitenkaan käyneet, vaan jostain syystä mukaan otetut eväät toimivat ikään kuin magneettina pojille. Lisäksi Mauria piti käydä onkimassa kalaämpäristä parin minuutin välein. Roope oli kovasti auttamassa emäntää onkimisessa. Ilmeisesti järvessä kellunut koho olisi pitänyt käydä tarkistamassa koiravoimin... Arvatenkin kala ei syönyt ennen kuin holskun hääti pois vedestä.

Maanantai-iltana käytiin tekemässä Maurille verijälki. Tällä kertaa jäljelle tuli ikää 16 tuntia, pituutta n. 400 metriä, mutta vain yksi kulma makauksella. Meille sattui mukaan niin vähän verta, että aiemmin suunnittelemamme täyspitkä AVO-jälki jäi siis vieläkin tekemättä.

Kun saavuimme ajamaan jälkeä, taustalla kumisi ukkonen ja vettä alkoi ripsiä. Maurihan pelkää ukkosta, joten hieman pelotti mitä tästä oikein tulee, jos pilvet sattuisivat kasaantumaan päällemme. Kun Mauri löysi alkumakauksen, ei meidän tehtäväksemme Miähen kanssa jäänyt muuta kuin yrittää pysyä Maurin perässä. Mauri jäljesti innokkaasti ja pysyi jäljen päällä suurimman osan ajasta. Pari pientä risteilyä jäljen vieressä, mutta palautui nopeasti takaisin. Makauksen merkkaaminen oli valitettavasti vieläkin turhan pikainen, mutta jäi kuitenkin hetkeksi nuuskuttelemaan, kunnes jatkoi matkaansa.

Kerran matkan varrella ukkonen jyrähti hieman kovempaa ja Mauri pysähtyi kääntyen katsomaan isäntää. Hän käski jatkaa jäljestämistä, ja Mauri kokosi itsensä ja jatkoi innokasta työskentelyään. Kaatokin löytyi ja tällä kertaa Mauri sitten suhtautui löytöönsä hieman suuremmalla intohimolla kuin viimeksi. Ei onneksi kuitenkaan ruvennut sorkkaa syömään, mutta murrasi, kun isäntä meni jalkaa koiralta hakemaan pois. Antoi kuitenkin nätisti ottaa sorkan maasta, joten ei tarvinnut ruveta kiistelemään asiasta sen enempää.

Jäljestys otettiin videolle, mutta sen lataaminen youtubeen ei tällä hetkellä onnistu, joten ainakin toistaiseksi en sitä sinne laita. Jos saan lähes 900 MB:n kokoisen videon muokattua hieman tiiviimpään pakettiin, niin laitan sen kyllä esille. :D

Hyvää juhannusta lukijoille!

2011-06-17T23:50:00.006+03:00

Varastin törkeästi ja vastasin muissa blogeissa näkyneeseen mielenkiintoiseen kyselyyn.

1.Mitä ruokaa koirasi syö?

Mauri: Pääasiassa raakaruokaa, mukaan mahtuu myös puuroa yms. Nameina sitten menee kaikenlaista.

Roope: Siirtymässä Maurin kanssa samalla ruokavaliolle.

2.Vaihdatko ruokamerkkiä kun ruoka loppuu?

Pojat tulevat jatkossakin saamaan kaikenlaista pöperöä, emmekä ole niuhoja merkeistä.

3.Minkä perusteella valitset ruuan?

Mauri: Ruokinta päätettiin muuttaa mahd lähelle koiran "luonnollista" ruokavaliota. Haluttiin myös itse tietää mitä koira syö. Koiran olemus parani myös, kun nappulat jäi ruokavaliosta.

Roope: Maurin perusteella halutaan taata myös Roopelle luonnollinen ruokavalio.

4.Liotatko kuivaruokaa ennen kun tarjoat sen koiralle?

Kumpikaan ei syö tällä hetkellä nappulaa. Roopen nappuloita liotin esimerkiksi kongia varten, jolloin siihen tuli lisähaastetta.

5.Tarjoatko säilykeruokaa?

Emme. Joskus mahapöpöön saatiin eläinlääkäristä pari purkkia jotain erikoisruokaa, mutta muuten ei ole syötetty.

6.Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä väliherkkuja?

Tavallisia nahkaluita pyörii koko ajan lattialla, oikeita luita tulee kerran päivässä. Lisäksi koirat saavat muutaman kerran viikossa "hammasharjat" mutustettavaksi.

7.Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms?

Meidän pojat herkuttelee melkein päivittäin lihaisilla luilla, sekä treenatessa yleensä käytän nakkeja, broileripullia, kaupasta saatavia lihaliuskoja tai kuivattua mahaa.

8.Saako koira kotiruuan jämät?

Eipä juuri. Syödään itse aika reilulla kädellä maustettua ruokaa, joten ei oikein sovellu koirille. Mauri tosin nauttii lakisääteiset jogurttijämät ja kumpikin koiraa saa siivota lattian ruokailun jälkeen, jos sinne on sattunut tippumaan jotain. Lisäksi koirille kuuluu jämät nakeista ja broileripullista (luoja paratkoon, jos niitä ei saada...)

9.Syökö koira BARF-ruokaa?

En tykkää sanasta barf, koska sen voi ymmärtää niin monella tavalla. Periaatteessa siis joo, mutta käytännössä esim. Yrjölän puuroakin tulee joskus tehtyä. Raaka-/kotiruokaa siis.

10.Montako kertaa koira juo vettä päivän aikana?

Mauri: Harvoin

Roope: Yleensä treenien jälkeen, lenkiltä tullessa sekä ruoan jälkeen. Juo nykyään vähemmän, kun ei syö enää nappulaa.

11.Kuinka usein vaihdat koiran veden?

Päivittäin aamuruoan yhteydessä. Tarvittaessa täytetään kuppi.

12.Juoko koira kupin kerralla tyhjäksi vai vähän silloin tällöin?

Mauri: Ei ole muistaakseni koskaan juonut täynnä olevaa kuppia tyhjäksi.

Roope: Huvijuontia harrastetaan toisinaan, eli tavoitteena tyhjentää vesikuppi. Nappularuoasta luopumisen jälkeen on vesikuppi tyhjentynyt ainoastaan hellekeleillä, kun koiralla on ollut kuuma.

13.Kuinka usein harjaat koiran?

Mauri: Jos se näyttää varisevan karvaa, eli karvanvaihdon yhteydessä.

Roope: En ikinä, ellen ole nyppimässä koiraa.

14.Kuinka usein peset koiran hampaat?

Mauri: Joskus harjoiteltiin, mutta ei oikein alkanut luonnistumaan, joten jäi.

Roope: En ole kertaakaan. Plakkia on alkanut ilmestymään, mutta lisää luita ja Plaque Offia ruokaan, niin uskoisin lähtevän itsekseen.

15.Montako ateriaa koira saa päivässä?

Kumpikin koira saa kahdesti päivässä, ellei ole treenaamassa. Silloin toinen aterioista korvaantuu treenien ohessa syödyistä nameista.

16.Moneltako tarjoat ruuan/ruuat?

Vaihtelee hyvin paljon. Työpäivinä aamupala klo 6.30-9.00 välillä, iltapala sitten kun muistetaan, eli klo 21-24 välillä. Viikonloppuisin vielä enemmän hajontaa. :D

17.Kuinka usein leikkaat koiran kynnet?

Mauri: Ehkä kerran kuussa. Tienpinta kuluttaa tehokkaasti kynnet kesäisin, joten silloin harvakseltaan tarvitsee leikata, talvella leikkausväli 3-4 viikon välein.

Roope: Parin viikon välein.

18.Kuinka usein trimmaat koiran?

Mauri: Ei koskaan.

Roope: Nyppiminen useammin kuin kerran vuodessa, mutta harvemmin kuin kaksi kertaa vuodessa. (Ensimmäinen kerta odottaa kulman takana...)

19.Kuinka usein peset koiran turkin?

Mauri: Yleensä silloin, jos koira on kierinyt jonkun toisen eläimen ulosteessa tai alkaa haiskahtamaan liikaa koiralta. Pesuväli siis vaihtelee. Joskus se voi olla kaksi viikkoa tai sitten puoli vuotta. :D

Roope: Pentuaikana joutunut näyttämään suihkua muutamaan otteeseen, jotta koirasta saa pissan ja kakan hajun pois. Yleensä kaipaa pesua vain kun alkaa haisemaan liian pahalta, eli pari kertaa vuodessa.

20.Kuinka usein puhdistat koiran korvat?

Mauri: Korvat likaantuu todella harvoin nykyään, joten puhdistusväli on n. 4 kk.

Roope: Korvia puhdistetaan 1-2 vko välein. Alkuvuoden hiivatulehdusta pyritään estää uudistumasta ahkeralla pesemisellä.

Ulkoilu ja koulutus:

21.Kuinka monta kertaa käytät koiran ulkona päivässä?

Mauri: Yleensä kolme kertaa.

Roope: Sisäsiisteys ei ole vielä 100 %, joten käy päivittäin n. 5 kertaa pihalla.

22.Kuinka pitkiä lenkkejä käytät?

Aamulla 20-30 min (1-2 km), töiden jälkeen 1 - 1,5 h (4-7 km) ja illalla vielä 20-45 min (2-3 km). Toisinaan tehdään koko illan mittaisia lenkkejä, joihin saattaa mennä aikaa 2-3 h. Maurin kanssa pyöräillään ja juostaan silloin tällöin. Roopen kasvaessa tarkoitus alkaa juoksemaan pitkiäkin matkoja.

23.Annatko haistella vastaantulevia koiria?

Olen tämän seudun Crazy dog lady, eli en. Okei, mäykyt yleensä on pakko morjenstaa, mutta ne nyt onkin tulleet tutuiksi vuosien aikana. Roopen ollessa mukana ei tosin moikkailla yhtikäs ketään.

24.Osaako koira olla vapaana lenkillä eikä huomio esim. muita eläimiä?

Mauri: Vapaana talvisin järven jäällä. Välimatkan ollessa tarpeeksi suuri, ei välitä muista eläimistä.

Roope: Huomaa kaiken ja kaikki. Tosin kun tarpeeksi kovaa kieltää, jättää yleensä rauhaan. Muutoin liikkuu vapaana, jos luotan ettei tule ylläreitä vastaan (ei ole tullut *kopkop*).

25.Osaako koira ohittaa kauniisti vastaantulijat?

Mauri: Nykyisin kyllä, ellei ohitettava kuuluu kategoriaan arkkivihollinen tai liiku hänen kotireviirillään.

Roope: Kauniisti ei todellakaan, käskyn alla jotenkuten. Työn alla tämän suhteen. Ei siis ole ainakaan vielä mitenkään aggre, mutta hirveä rääkyminen ja sätkiminen, jos ei pääse moikkaamaan... Huoh.

26.Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella kun käyt kaupassa?

Mauri: En tiedä, en ole kokeillut. Tutussa ympäristössä, kuten takapihalla, saattaa vähän piipata, mutta pysyy muuten hiljaa.

Roope: Ei myöskään kokemusta, paitsi tutussa ympäristössä. Yleensä koiran jättäminen on helpompaa, kun jälleennäkemine aiheuttaa aikamoisen riehukohtauksen.

Kaupan eteen en jättäisi missään nimessä, ikinä, missään tilanteessa, ellei koiraan ole näköyhteyttä koko ajan.

27.Käytkö koirapuistossa?

Mauri: Käytiin n. 2-vuotiaaksi asti. Meinasi niin monta kertaa tulla tappelua (syyttömänä ja osasyyllisenä), sekä tykkäsi liikaa tytöistä, joten ollaan jätetty puistoilut suosiolla.

Eilen tosin käytiin, kun luultiin puiston olevan tyhjä. Taas muistutus miksei viitsi käydä. Mamma tuo pelkoaggren koiran mukanaan ja lässyttää tälle aina kun tekee valehyökkäyksiä omia päin. Onneksi omat osaavat väistää, vaikka Roopesta se olikin hurjan jännän hauska leikkitilanne.

Roope: Roope ei ole käynyt eläissään koirapuistossa (ennen eilistä). Koirapuistoissa olevien koirien luonteet on niin lottoarvontaa, ettei halua ottaa riskiä tappelun syntymisestä. Roope tosin on tähän asti ollut toisia koiria kohtaan alistuva ja pidättyväinen, vaikka tykkääkin rymytä. Haluan pitää koirakohtaamiset mahd. positiivisina.

28.Hallitseeko koira perustottelevaisuuden?

Hehe... :D

Mauri: Njoo... Miten tottelevainen mäyräkoiran pitää olla ollakseen perustottelevainen? Luokse tulee jos tarpeeksi kauan jaksaa huutaa ja kirota, hihnassa osaa kulkea halutessaan (yleensä ei) ja paikka-käskyä noudatetaan kohtuullisen varmasti.

Roope: Koko ajan opiskellaan elämän pelisääntöjä. Tähän mennessä on loistanut osaamisellaan, paitsi toisten koirien ohituksissa kiihtyy turhaan. Pieni murkkuilu on tosin alkanut valtaamaan koiraa.

29.Harrastatko koirasi kanssa mitään?

Mauri: Aktivointitemppuja, rapsutteluja, metsästystä ja hyvien unien katselemista.

Roope: Tokoa tällä hetkellä. Jäljestyksen alkeita ja toivottavasti joskus myös hakua, kunhan sopiva treeniporukka löytyy.

30.Kilpailetko koirasi kanssa missään lajissa?

Mauri: Nää, ei kilpailut ole meidän juttu.

Roope: Ei vielä. Tulevaisuudessa tarkoitus osallistua tokokokeisiin ja pk-kokeisiin, tosin ne ei nyt sinällään kilpailemista ole muuta kuin itseään vastaan.

31.Onko koira missään lajissa valio?

Mauri: Ei ole, eikä näillä näkymin tule olemaankaan.

Roope: Pallipuutoksen vuoksi ei tule valioitumaan.

32.Tietääkö koira mitä EI tarkoittaa?

Mauri: Tietää kyllä. Käskyn noudattaminen on sitten eri asia.

Roope: Roopen kanssa pelataan enemmän äänenpainoilla. Lähinnä tuota käskyä on "Ä-ä", "Ei ota" yms. muita äänteitä, joita ei osaa kirjoittaa. :D

33.Keräätkö koirasi kakat?

Kaupungissa kyllä, ellei koira ole sukeltanut jonnekin pusikon sisään. Yleinen periaate on se, että jos siellä voisi kuvitella ihmisen kävelevän, kerään sieltä myös kakat. Metsässä tai hoitamattomalla alueella en kerää. Tielle tai poluille ei tietenkään jätetä, vaan tökitään sitten vähän syrjään.

34.Saako koirasi tulla tuoleille, sohville, sängyille?

Mauri: Saa tulla vapaasti sohvalle niin halutessaan. Sänkyyn saa tulla luvan kanssa, tosin ei siellä viihdy kuin satunnaisesti.

Roope: Luvan kanssa saa tulla sohvalle, sänkyyn ei ole asiaa (ainakaan vielä).

35.Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä ajatellen?

Mauri: Seurakoiraksi itselle ja isännälle metsästyskoiraksi.

Roope: Harrastuskoira ja lenkittäjä (tämän kanssa on pakko käydä lenkillä).

Terveys:

36.Onko koiralla mitään perinnöllistä sairautta?

Mauri: Ei ole, ellei distichiasista lasketa. Sukutaulua tutkimalla ei esi-isiltä löydy kys. sairautta, mutta suvusta löytyy muutoin, eli liikkuu siellä salamatkustajana.

Roope: Pallipuolisuus on perinnöllinen. Muuten ei olla terveystarkkeja vielä otettu.

37.Rajoittaako se mahdollista harrastusta?

Mauri: Ei mitenkään.

Roope: Näyttelyihin ei ole asiaa, muutoin ei tule olemaan esteenä meidän harrastuksille.

38.Joutuuko koira olemaan lääkityksellä?

Ei kumpikaan.

39.Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa?

Mauri: Pari kertaa selkä venähtänyt rajujen painien seurauksena. Kerran yksi koira tikkasi korvaan rei'iän, joka parani kylläkin nopeasti. Ei onneksi mitään pahempia juttuja

Roope: Ei ole ollut mitään tapaturmia, vielä.

40.Onko mahdollinen sairaus/tapaturma rajoittanut koiran normaalia elämää?

Mauri: Pitkän selän vuoksi ollaan aavistuksen verran varuillamme, mutta ihan normaalia koiranelämää Mauri viettää. Selkä on kuvattu tuloksella K1, joten selkä on luuston puolesta kunnossa.

Roope: Ei ole mitään rajoittimia, paitsi pientä villipäisyyttä tarvitsee välillä hillitä. Liekö sitten vika vai ominaisuus... ;)

Roopen ensimmäinen mätsäri

2011-06-16T20:41:00.005+03:00

Käytiin eilen Roopen kanssa ensimmäistä kertaa mätsärissä. Hieman ennakkoon jännitti, että miten murkkuikänsä (mulkkuikä?) aloittanut hollannikas suhtautuu ympäröiviin koiriin. Alkuun jouduin vähän palauttamaan maantasalle, mutta nopeasti hoksasi että eihän tässä mitään. Päästiin nätisti kävelemään hihna löysällä koirakkojen seassa kunhan otin alkuun vähän namilla seuruuttamista. Lopuksi Roope ei edes välittänyt takana rähjäävistä schipperkeistä, vaikka reagoi yleensä herkästi toisten koirien haukkumiseen.

Kehässä meitä vastassa oli suunnilleen samanikäinen staffi-uros, jota ehdin ihastella jo ennen kehään astumista. Roope ei oikein aluksi tajunnut, että tarkoitus oli ravata mun rinnalla, mutta onneksi tuomari ei sitä huomannut. Ei se nyt ihan hirveästi lähtenyt hanskasta, mutta kun on opettanut koiraa kulkemaan sivulla, niin tuntui että Roope oli kauhean kaukana, kun se edisti ehkä 30 cm. :D Päätin sitten ottaa sen lenkkiseuruuseen, ja pysyikin sen jälkeen nätisti rinnalla. Seisomisessa ei mitään moitittavaa. Tuomari kertoi meidän olleen tasaväkisiä staffin kanssa, mutta me olimme ilmeisesti piirun verran parempia, joten saimme violetin nauhan.

Jatkokehässä meitä olikin sitten 9 tai 10 koirakkoa. Pikkuhiljaa tuomari alkoi tiputtaa muita koirakoita pois, kunnes lopulta jäljellä oli enää 4. Siinä vaiheessa alkoi päässä raksuttaa, että hemmetti soikoon, mehän sijoitutaan. Käytiin vielä juoksemassa kehä ympäri, jonka jälkeen tuomari alkoi jakamaan palkintosijoja. Loppujen lopuksi olimme sijalla 2! Vautsi vau, ensimmäinen kerta Roopen kanssa mätsärissä ja näin hyvin pärjättiin. On se vaan taitava jätkä. <3

Lahjasaalis ja pokaali

Ennen kehien alkamista taivas alkoi ripsimään vettä. Roope ei ole ihan hirveästi vesisaatteella lenkkeillyt, joten taivaalta tuleva märkä ei ole kovinkaan tuttu ilmiö. Samalla kun vettä alkoi tippua taivaalta, rupesi Roopen selkää ilmeisesti kutittamaan ja koira alkoi hyppelehtimään ja rapsuttelemaan kylkiään. Ensin ihmeteltiin, että mikä ihme sille on voinut tulla, kun noin kutittaa. Ilmeisesti se oli kuitenkin sadepisarat, jotka aiheuttivat Roopessa sätkykohtauksen. Ilmeisesti paikallaan ollessa sadepisarat tuntuvat iholla herkemmin kuin liikkuessa. Hassu koira. :)

Mauri temppuilee

2011-06-11T16:22:00.002+03:00

Eräässä koiraohjelmassa opetettiin koiraa noutamaan kalja janoiselle isännälle. Koska Mauri osaa noutaa Reinotkin, niin mikseipä sitten kaljaakin? Tuumasta toimeen! Tällä voidaankin sitten rehvastella seuraavassa illanvietossa. Toivottavasti vieraita ei haittaa aavistuksen kuolainen pullonkaula ja hieman hölskynyt sisältö. :D

Haastetta pukkaa

2011-06-09T00:33:00.003+03:00

Saimme Maastomakkaramme Milo -blogista seuraavanlaisen haasteen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Koska neljäs kuvakansio sisälsi kuvia kummilapsesta, kierrän hieman sääntöjä ja otan haasteessa huomioon ainoastaan koiralliset kuvakansiot.

Roope on hurja sukantappaja! Ikää 8-9 viikkoa ja taistelutahtoa kuin pienessä kylässä. Melkein väänsin itkua, kun selasin alkuvuoden kuva-albumeita ja tämä kuva (monen muun ohella) tuli vastaan. Miten se on ollutkin noin pieni? 6 kiloa riehakasta naskalihammasta on pikkuhiljaa muovautunut 20 -kiloiseksi murkuksi. Itsehän ei sitä muutosta millään meinaa tunnustaa. Oma syli vaan on muuttunut pienemmäksi ja hauis kutistunut, kun koiraa ei enää nappaakaan niin kätevästi syliin kuin alkuvuodesta.

Itse laitan haasteen eteenpäin Sheriffeille, Pipsalle, Ollille sekä Edgarille.

Tästä kesä voi alkaa

2011-06-06T02:33:00.007+03:00

Kesäkuu saapui ja niin saapui emännän lomakin. Kesän kunniaksi päätettiin ilmoittaa Mauri näyttelyyn. 2.7. kutsuu meitä Tuusula ja tuomarina vaatimattomasti Markku Lampero. Eräs mäykkyihminen nosti kulmiaan kovin yllättyneesti, kun ilmoitin meidän suunnitelmasta kohdata tämä tuomari. Kyllä, mielummin sitten jäädään ilman sertejä ja pokaaleita, kuin saadaan mitäänsanomaton arvostelu, minkä mukaan kaikki on ok, ja niin on myös kaikilla muillakin koirilla.

Koska me vähän niin kuin unohdettiin mäykkykerhon tokoharkat vapun jälkeen, käytiin sunnuntaina harjoittelemassa mätsärissä ihmisten ja koiranilmoilla olemista. Menestystä ei todellakaan tullut, vaikka Mauri käyttäytyi kehän ulkopuolella yllättävänkin hyvin. Syy menestykseen puutteeseen oli prkln Casanova-syndrooma, eli Mauri otti ja iski silmänsä karkkarimäykkytyttöseen (mikä niissä parrakkaissa naisissa viehättää?) eikä kehässä olemisesta tullut hevon hemmettiä, kun ihastus tsemppasi meitä kehän laidalla. Niin kauan kuin Maurilla oli alkukehässä näköyhteys ihastukseen, ei kulkemisesta tullut yhtään mitään, vaan jouduin repimään koiraa perässäni... Kun näköyhteys katkesi, hihnassa käppäili maailman hienoiten käyttäytyvä koira.

Pöydällä seisominen onnistui ilman sen suurempia kommervenkkejä ja tuomari kuvaili Mauria komeaksi ja kehui sen hyvää kuntoa (suora lainaus: ei liian laiha, tai lihava). Ne jotka ovat lukeneet blogia pidempään, saattavat muistaa millaista tappelua meillä oli reilu vuosi sitten Maurin painon kanssa. Nyt on poika hyvässä lihassa ja lihaksetkin taas pullahtaneet esille. Tuomarin kommentti lämmitti sydäntä siis hyvin paljon. Tuomari muuten huokaisi vielä lopuksi: "Jotain näissä mäykyissä kyllä on...". Nauhoja jakaessa meille napsahti punainen nauha. Tuomari antoi armoa, koska huomasi meidän suuren häiriötekijän kehänlaidalla. Taas mäyräkoiran charmilla selvisimme jatkoon. :P

Punaisten kehään saimme ihastuksen taaksemme, ja siinä vaiheessa tiesin pelin olevan menetetty. Alkuseisomiset onnistui vielä jotenkuten, mutta kehän ympäri ravaaminen meni taas siihen, että yritin repiä Mauria eteenpäin maanitellen sitä edes yrittämään ottaa pikaista katsekontaktia. Vaan ei. Noh, kenkäähän sieltä tuli odotetusti heti ensimmäiseksi. Eihän tuolle voinut muuta kuin nauraa. Semmonen se Mauri on, enkä voisi sen kuvitella käyttäytyvän tuollaisessa tilanteessa mitenkään muuten. :D Karkkarityttö sijoittui lopulta toiseksi, joten olimme hänen puolestaan iloisia. Tärkeintä on, että mäykky sijoittui. ;)

Mauri käyttäytyi mätsäripaikalla ihan mukiinmenevästi. Jonkun verran haukkui ja pari kertaa nosteli huuliaan, kun joku tunki liian lähelle (tai liian lähelle Hänen uutta tyttöystäväänsä. Eräs staffi kävi haistelemassa tyttöystävää ja siitäkös Mauri hurjistui). Jostain syystä meidän kanssa jutustelleiden henkilöiden omistamien narttukoirien (labbis ja saksanseisoja) kanssa tuli jotain ihme rähinää. En osaa sanoa aloittiko Mauri nämä rähinät vai nartut, mutta kovin olin yllättynyt siitä kuinka narttuja rakastava Mauri heitti ilmoille kovin pahoja ärräpäitä. Välikohtaukset olivat siis ohi samantien, eli mitään tappelua ei päässyt syntymään. Voi olla, että Mauri meni liian lähelle tyttöjen tiettyjä osia, eikä mäykyn suorasukaisuus herättänyt tytöissä suosiota, ken tietää. Jatkoimme kuitenkin juttelua omistajien kanssa vielä tovin ja koirat vaan ignoorasivat toisensa, eikä mitään jäänyt hampaankoloon.

Ollaan pikkuhiljaa taas alettu harjoittelemaan uimista ja opettamaan Roopellekin vesipetoilua. Alkuun holsku suhtautui hyvin varauksella koko vesiasiaan, mutta huomattuaan kuinka rohkeasti Mauri kahlaili järvessä, rohkaistui itsekin pohjattomalle vesikupille. Alkuviikosta Roope ui hieman vahingossa, kun käytiin kahluuttamassa sitä äkkisyvässä rannassa. Tämän jälkeen Roopea ei ole tarvinnut juuri maanitella uimaan, vaan holsku on käynyt uimassa jo pikkulenkkejä järveen heitettyjen keppien perässä.

Tänään käytiin juoksuttamassa koiria maalla ja lenkkireitin varrella käytiin rantasaunalla pitämässä vähän uimakoulua. Mauria ei juuri kepin noutaminen kiinnostanut, vaan mitä kaikkea kaislikko piti sisällään. Roope kuitenkin kävi noutamassa keppiä järvestä. Kepin palautus on vielä työn alla. Nyt se tippuu samantien, kun koira on päässyt kuivalle maalle. Tässä vähän videopätkää (katsokaa pliis ilman ääntä, nolottaa):

Roopesta on kovaa vauhtia tulossa jälkikoira. Tein torstaina sille anoppilan takapihalle pk-jäljen, jonka pituus oli metreissä noin 15. Askelia en muistanut laskea. Tein jäljen siten, että alkuun tamppasin n. 40x40 cm alueen, johon ripottelin kasan nappulaa. Tästä sitten lähdin kävelemään siten, että polkaisin jokaisen askeleen kunnolla maahan ja laitoin kantapään alle nappulan. Jokainen askel näin. Loppuun sitten taas vähän isompi tampattua alue ja sinne loput taskun pohjalla olleista nappuloista. Sitten unohduinkin sisälle katsomaan Futuramaa, joten en millään osaa arvioida kuinka vanha jäljestä tuli.

Roopen kun nakkasin jäjelle, se tuntui muistavan homman aika hyvin aiemmin tekemästäni makkararuudusta. Tampattu alue haisteltiin tarkkaan ja tietenkin nappulat imuroitiin huolella. Siitä sitten jouduin hieman opastamaan jälkijanan alkuun ja Roopehan meinasi, että tässähän tuoksuu mamma ja meinasi lähteä posottamaan jälkeä eteenpäin kuin höyryjuna. Onneksi olin ennakoinut tämän ja pujottanut hihnan R:n etutassujen välistä, niin sain topattua liian ripeää etenemistä helpommin. Lopulta koirakin huomasi, että askeleelta löytyy nappula. Alkuun ei meinannu nappulat nousta, mutta en päästänyt koiraa eteenpäin ennen kuin jokainen askel oli haisteltu ja nappula siitä syöty. Loppumatka menikin sitten jo aika hyvin ja Roopekin malttoi haistella ihan kunnolla jalanjäljet. Roope singahti samantien uudelleen jäljelle, kun tultiin taas myöhemmin pihalle, ja haisteli jäljen alusta loppuun asti itsenäisesti uudelleen. :D

Tiistaina olisi tarkoitus lähteä Roopen kanssa herran ensimmäiseen mätsäriin. Saas nähdä miten käy. Ollaan saatu kehuja kuinka hyväkäytöksinen koira mulla hihnassa roikkuu, ja pentunäyttelyssäkin mielestäni Roopen kehäkäytös oli erinomaista. Toivottavasti tiistai ei ole mikään yleinen sikailupäivä, vaan saataisiin samalla harjoiteltua tottista, nyt kun meidän pentukurssikin päättyi, eikä tähän tietoon ole mitään uutta kurssia luvassa.

Maurille on näyttelyn lisäksi suunnitteilla sitä mejän harjoittelua, heti kun aikataulut antaa myöten tehdä jäljen ja vielä ajaa sen. Loppukesästä/alkusyksystä olisi tarkoitus mennä kokeeseen, mikäli saadaan paikka.

Hyvää alkanutta kesää kaikille lukijoille!

Verisienimetsässä

2011-05-27T21:16:00.003+03:00

Se on mejäkausi tältä vuodelta avattu. Kuten aina parhaimmat keksinnöt, tämäkin idea sai alkunsa lauantai-iltana noin klo 21 - hei, lähdetääs tekemään pojille jäljet! Äkkiä veripurkki vesihauteeseen ja puolen tunnin päästä oltiinkin jo matkalla.

Käytiin tekemässä Maurille AVO -luokan jäljen kaltainen tekele. Meidän jälki tosin ei tosin ollut suorakulma, vaan kuviota venytettiin kulmista, jolloin saatiin pikkuisen haastetta ja matkaa jäljelle. Kulmat eivät siis olleet 90 astetta, vaan ehkä 70-asteisia. Pituutta jäljelle tuli noin 350 metriä ja ikää ehti kertyä 11-12 tuntia.

Innokas jäljestäjä kompastuu kohta kieleensä

Aamulla pakattiin energiaa pursuva kaksikko piskuisen Escortin takapenkille. Pojat kutsuvat tätä paikkaa Narniaksi, sillä kun sieltä tulee ulos, niin pääsee aina jonnekin kivaan paikkaan (poissuljettuna eläinlääkärireissut). Nytkin oltiin hyvin levätyn yön jälkeen erittäin pirtsakalla tuulella, etenkin meidän hollantilaisvahvistus... Voi jeesus minkälainen joiku ja jodlaaminen alkoi, kun Miäs astui autosta ulos sorkka kädessään ja katosi metsä siimekseen. Onneksi Roopen kutsuhuutojen avulla Miäs löysi takaisin tielle. Miettikääs jos se olisi sinne jäänyt kadoksiin? Miten kävisi sorkalle?

Hollantilainen jätettiin huutamaan ja kitumaan autoon, kun Mauri iskettiin liinan nokkaan. Alkumakaus herätti mäykyn mielenkiinnon - Hetkonen! Tässähän tuoksuukin jokin juttu... Jaa tää jälki jatkuukin... Niijoo, kyl mä tän tiiän, seuratkaa te vaan juu siellä perässä ni mä näytän mihin mennään. Maurihan on vähän häselö. Hieman turhan itsevarmasti lähti mäykky liikenteeseen ja tohkeilun seurana oli ensimmäinen hukka. Mäykky vaan oletti jäljen kulkevan suoraan hänen edessään ja harhautuikin jäljen tehdessä pienimuotoisen kaaren. Palautettiin jäljelle takaisin ja nyt tulikin sitten taas vähän tolkkua tekemiseen. Ihmiset mokasi pikkuisen aiheuttaen melkein toisen hukan. Kun Maurilla oli hyvä vainu nenässä, niin Miäs hihkaisi oikein innokkaasti "Hyvä!" murtaen Maurin keskittymisen ja koira ottikin yhtäkkiä vasurin ja meinasi lähteä paahtamaan ihan vikasuuntaan. Käskyllä palautettiin takaisin jäljelle.

Ensimmäisen makauksen merkkaaminen meni ihan kivasti, vaikkakin hyvin pikaisesti. Matka kuitenkin jatkui aivan oikeaan suuntaan, joten siitä pisteet. Matka toiselle makaukselle ja kulmalle sujuivat taas itsevarmoissa fiiliksissä. Tämän osuuden Mauri kuitenkin suorittu vauhdista huolimatta erittäin tarkasti. Toisen makauksen merkkaaminen oli huolellinen, mutta Mauri teki pienen harhan lähtiessään aluksi vikasuuntaan. Palautui kuitenkin takaisin jäljelle, kun sai uudelleen hajun nenäänsä.

Sitten taas pingottiin kauheeta kyytiä ja kolmoissuoran puolivälissä hairahdettiin parin metrin päähän jäljestä, tosin mentiin ihan oikeaan suuntaan. Kaato oli viety puunjuurelle, mutta parin metrin päässä olevan toisen puun juurella oli roskia, jotka Mauri bongasi näkönsä avulla ja ilmeisesti ajattelin kaadon olevan siellä. Miäs kävi sitten hakemassa koiran pois roskien luota ja palautti takaisin jäljelle, josta sitten jatkettiinkin suoraan kaadolle. Käyttäytyminen kaadolla oli ihan jees. Alkuun Mauri vaan nuoleskeli sorkkaa ja ihmetteli sen olemassaoloa. Miäs vähän hetsasi Mauria sorkalla ja sen jälkeen se alkoikin kiinnostaa jo niin paljon, että tuli pientä murinaa.

No kai mä ny sen sorkan löysin!

Maurilla on selvästi intoa verijälkeä kohtaan. Seuraava jälki olisi tarkoitus tehdä parin viikon päähän. Tehdään nyt vielä ainakin toinen lyhyehkö jälki ja jos se menee paremmin putkeen, niin siirrytään pidempään.

Aaaaii kun on hyvää koipea...

Roopelle tehtiin vielä jämäverillä oma pikkujälki. Jäljen pituus oli ehkä 15 metriä ja se kaartoi lopuksi loivasti oikealle. Kaatona oli Murremixiä. Roopea ei tuntunut kiinnostavan jälki lainkaan. Alkumakauksen se merkkasi kyllä hyvin ja ohjattuna haisteli verijanaa ehkä 30 cm matkan, kunnes alkoi pälyilemään meikäläistä, että mitäs hemmettiä me täällä oikein kykitään? En kyllä ihan näin surkeaa suoritusta Roopelta odottanut, vaikka odotukset eivät muutenkaan korkealla olleet. Roope kuitenkin käyttää mielellään nenäänsä ja on haka etsimään nappuloita nurmikolta. Viikko takaperin tehty makkararuutukin hoidettiin asiantuntijan tavoin. Roope tosin otti ehkä ilmavainulla hajun Murremixistä, kun purkki oli jätetty avonaisena odottamaan jäljestäjää.

Tamppasin sitten Roopelle "ihmisjäljen", joka käytiin nuuskimassa hieman paremmalla menestyksellä. Roope lähti etenemään heti, ja vielä oikeaan suuntaankin, mutta keskittyminen olisi voinut olla parempaa, joten koira lähti sivu-urille, palautui tosin jäljelle. "Kaatokin" löytyi, tällä kertaa suljetun purkin sisällä, ja jäljestäjä nautti saaliinsa hyvällä ruokahalulla.

Holsku saa kyytiä

Koska aamu oli yllättävän lämmin, käytiin purkamassa jälki vasta illalla. Samalla koirat saivat kirmailla metsässä. Koska Roopen alkuperäinen jälki oli koskematon alkumakausta lukuunottamatta, kokeilimme miten Mauri selviytyisi yli 20 tuntia vanhasta jäljenpätkästä. Eipä jättänyt koira moitteen sijaa, sillä tällä kertaa edettiin tarkasti jäljen päällä ja alku- ja loppumakaukset suoritettiin huolellisesti.

Roope "hyppykeppi" holsku

Auton keulakoristeeksi?

Palloiluleikkiä

Roopella on pallo, pallo, pallo!! Roopella on pallo, pallo, pallo!! Jee Jee Jee!!

Ja ettei totuus unohtuisi:

Sisältää paskapuhetta

2011-05-21T00:50:00.004+03:00

Mauri on aliravittu. Sen vuoksi neuvokas mäyräkoira päätti eilen iltapalansa jälkeen murtautua vaatehuoneeseen, jonka varaturvajärjestelmänä toimii kompostikehikko (Roope punkkaa työpäivät makkarissa ja siltä varalta, että se vahingossa oppisi avaamaan ovenkahvan, pitäisi vielä päästä aidan yli). Mysteeriksi jäi, miten Mauri pääsi murtautumaan tämän hitech security systeemin läpi, kun murtovarasta kiinniottaessa en meinannut itse saada kehikkoa siirrettyä paikoiltaan!

Ei ole hajuakaan kuinka kauan Maurin herkutteluhetki kesti, mutta aikamoisen tehokkaasti mäyräkoira oli ehtinyt huoneeseen sijoitetuista Roopen ruokasäkeistä nappuloita imemään sisäänsä, sillä vaatehuoneesta vaappui ulos viimeisillään tiineenä oleva hermafrodiitti. Siinä sitten koira ähki loppuillan tukalaa oloaan ja aamulla kävin ensitöikseni varmistamassa, että kopassaan nukkuva koira on yhä hengissä. Aamulenkki oli yllättävän rauhallinen, kun koira ei ololtaan jaksanut liikkua normaalilla höyryjunavaihteellaan, vaan nyt mentiin käyskentelyvauhdilla eteenpäin. Vaan huono olo ei silti estänyt mäyräkoiraa kinuamasta aamupalaa.

Työpäivän jälkeisellä lenkillä olisi kaivattu lumikolaa sen lurupaskamäärän keräämiseksi, mitä mäyräkoira itsestään ulos ponnisti. Iltalenkilläkin tavaraa puskettiin päivänvaloon (auringonlaskunvaloon) vielä ihan kiitettävä määrä. Illalla ollaankin saatu nauttia mäyräkoiran kuolemalta haisevista leijoista ja mädältä haisevalta hengitykseltä. Mahtaa mahassa olla melkoinen sirkus...

Oppiko mäyräkoira tästä, että ahneella on paskainen loppu? Tuskin. Tekeekö se houdinit uudelleen, kun tilaisuus koittaa? Todennäköisesti.

Äänekoski 14.5.

2011-05-15T22:37:00.005+03:00

Lauantaiaamuna käytiin viemässä Mauri porukoille hoitoon ja otettiin Roopen kanssa suunnaksi Äänekoski ja siellä järjestettävä hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttely. Roope osallistui karkkareiden pikkupentuluokkaan (5-7 kk) yhdessä veljensä ja jonkun tuntemattoman nartun kanssa. En tullut ostaneeksi näyttelyluotteloa tai muistanut kysyä vastapelurin nimeä, joten hän jäänee arvoitukseksi.

Täällä on tylsää...

Viimeiset harjoitukset ennen kehään astumista

Tuomarin käsittelyssä.

PU -pennun tittelistä kisattiin siis veljen kanssa. Itseä oltiin infottu ennen näyttelyä, että pallipuolena Roopesta ei voi tulla rotunsa parasta pentua tai saada kunniapalkintoa, vaikka sijoittuisikin ensimmäiseksi. Kehään mentiin siis ilman paineita menestyksestä. Roope on veljensä kanssa hyvin samannäköinen, joten oletuksena oli veljen voittavan, heh heh, pallin mitalla. Kaikkien yllätykseksi tuomari kuitenkin palkitsi Roopen parhaana uroksena antaen meille myös KP:n.

Sijoitus tuli oikeasti täysin puun takaa ja olin haavi auki, kun meitä pyydettin vaihtamaan koirien paikkaa, kun oltiin aluksi veljen perässä. Kehässä käytiin keskustelua, voiko Roope pallipuolena voittaa, mutta ilmeisesti baby-luokassa palleilla ei ole väliä. Tuomari ei edes niitä tarkistanut.

Sitten käytiin pyörähtämässä kehässä narttua vastaan ja sieltä napsahti vielä ROP -sijoitus. BIS -kehässä vastassa oli pitkäkarvainen narttu, jota vastaan meillä ei ollut mahdollisuuksia. Todella sulavalinjainen ja suorastaan kaunis tyttö. Lyhytkarvaisia pentuja ei nähty ollenkaan kehässä, koska tällä hetkellä sopivan ikäisiä pentuja ei ole. Sijoituksemme oli siis BIS 2.

Kirjallinen arvostelu, jota lähdettiin hakemaan, pääsi melkein unohtumaan kun olin niin järkyttynyt meidän menestymisestä. :D Kehätoimitsija onneksi huolehti, että kaikki saavat omansa, joten emme jääneet ilman. Arvostelu on seuraavanlainen:

"6 months. Nice head. Very dark eyes. Strong teeth. Ears set a little bit wide. Well angulated in forehand. With already good forechest for his age. Could have more angulation in the knee. Coat quality is very good for his age. Nice topline. Moves very well with a little bit of loose in front."

Vapaasti suomennettuna: "6 kuukautta. Hyvä pää. Erittäin tummat silmät. Vahvat hampaat. Korvat asettuvat hieman etäälle toisistaan (?). Hyvin kulmautunut edestä (en keksinyt mitään hyvää suomennosta). Hyvä eturinta ikäisekseen. Voisi olla enemmän kulmautunut polvista. Turkinlaatu erittäin hyvä ikäisekseen. Hyvä ylälinja. Liikkuu erittäin hyvin, hieman löysästi edestä."

Pakollinen palkintopose. Ja joo, kuvan taustaksi on valittu oikein osuvasti tuommonen, jota vasten ei Roopesta erotu mikään...

Tähän onkin hyvä päättää meidän näyttelyura ja keskittyä harrastuspuoleen. Kehätoimitsijaa siteeratakseni: "Siitä tulee hyvä harrastuskoira".

2011-05-06T14:17:00.008+03:00

Taas on jäänyt niin paljon asioita kirjaamatta blogiin, että en oikein tiedä mistä tätä vyyhtiä pitäisi lähteä purkamaan... Kerroin jokin aika sitten poikien päässeen oikean valokuvaajan linssin eteen. Lisään kuvat tekstin sekaan, niin ei ole niin tylsän näköinen postaus. :)

Roopella on näyttelyiden ensiesiintyminen 14.5. vaatimattomasti Holskuerkkarissa, pikkupentukehässä. Kerta tosin suurella todennäköisyydellä jää samalla viimeiseksi "viralliseksi" esiintymiseksi toisen pallin puuttumisen vuoksi. Tänään piti mennä harjoittelemaan mätsäriin, mutta se taitaa jäädä oman flunssani takia. Viimeksi mätsärit jäivät välistä oman polvivammani vuoksi. Joku paha karma meitä siis tuntuu seuraavan...

Roope tapasi kaksi siskoaan pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon. Sisaret olivat keskenään hyvin samannäköisiä (itsehän en erottanut niitä toisistaan), mutta Roope oli sitten melkein kuin eri pentueesta. Sisarien karvanlaatu oli ihan erilainen kuin Roopella ja ruumiinrakennekin paljon tiivimpi kuin honkkelivarsallamme. Kasvattaja kysyi olenko kenties mennyt nyppimään Roopen, kun karva oli niin siistissä kunnossa. Mitään muuta en ole tehnyt turkille kuin partakarvojen kampaaminen jokunen viikko aiemmin. Tuon päivän jälkeen tosin olen nyppinyt Roopen korvat, kun ne saamarit korvatupsut alkoivat naurattamaan muitakin kuin pelkästään itseä. :D Muu karva ei ole vielä kypsää, vaikka pari viikkoa sitten vielä ajattelinkin nyppiväni karvan erkkarin jälkeen. Karva saanee jäädä odottamaan vielä ainakin kuukauden päivät.

Tokon ja tottiksen osalta mennään kipuillen eteenpäin. Seuraaminen on meidän suurin kipupiikki ja etenkin, kun kaikkialta tuntuu satelevan eriäviä neuvoja, niin ollaan kumpikin Roopen kanssa pää pyörällään. Tämän siitä saa, kun käy kaksissa ohjatuissa treeneissä, joiden vetäjien koulutusmetodit poikkeavat toisistaan... Kun vaan oppisi pitämään päänsä ja tekemään niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta! Sisällä elävä punkkarini onkin kaivanut naksuttimen kaapin perältä, puhaltanut pölyt sen päältä ja alkanut sheippaamaan Roopelle kirjan päällä nousemista, jonka jälkeen se on tarkoitus sheipata (kirjan päällä) pyörimiseksi (kirjan tarkoitus on opettaa sille pysymään paikallaan pyöriessä), jonka jälkeen lisään oman reiteni yhtälöön. Tästä pitäisi siis kehittyä koiralle mielikuva siitä, että oma lapa minun reidessä on yhtä kuin palkka (eikös se seuraaminen nyt ylipäätään siihen perustukin). Samalla on tarkoitus saada opetettua Roopelle peräpään käyttöä, josta on hyötyä käännöksissä. Kun vaan riittäisi vuorokaudessa tunnit tämän kaiken opettamiseen!

Maahanmeno ja maassa pysyminen on meidän uusin saavutus. Roopelle aloin opettamaan kyseistä juttua muutama viikko sitten ja nopeasti ollaan lisätty kesto ja etäisyys liikkeeseen. Etäpalkalla on todennäköisesti ollut suuri vaikutus siihen, että Roopehan on useimmiten kuin liimattu maahan, kun huomaa minun laittaneeni kasan nappuloita odottamaan vapautusta. Roope nyt ei muutenkaan ole niin älyttömän kiihkeäluontoinen, joten paikoillaan pysyminen ei ole liikkeen tylsyyden takia vaikea. Lisäksi, kun on pitää huolen, että liikettä harjoitellaan vain kierrosten ollessa valmiiksi matalalla, niin onnistumisprosentti kasvaa.

Viimekerralla pentukerhossa keskityin seuruuseen, vireeseen ja vartaloapujen tiedostamiseen/häivyttämiseen. Namin siirtäminen oikeaan käteen jostain syystä viime kerralla aiheutti sen, että Roope poikitti ja seuruu oli muutenkin rumaa, kouluttaja neuvoi siirtämään namin kiltisti takaisin vasempaan käteen. Vasurilla namittamisesta en ole innoissani, koska se on aika hemmetin hankala saada häivytettyä. Kouluttaja kuitenkin kertoi monen treenaavan koiraansa jopa yksivuotiaaksi asti vasurilla namittaen, eikä häivyttäminen ole koitunut ongelmaksi, kunhan koira on saanut aikaa sisäistää oikean paikan ja liikkeen tekniikka on hallinnassa. Valitin, että vasurilla namittaminen aiheuttaa jätättämistä, jolloin kouluttaja sanoi, ettei Roopella vain ole tarpeeksi hyvä vire päällä. Joten ensin pitää nostattaa koiraa tarpeeksi, jolloin sen paikankin pitäisi parantua.

Sitten päästiin siihen vireongelmaan - kun Roope ei vaan oikein innostu pallon perässä juoksemisesta. Kouluttaja sitten yritti leikittää Roopea ja hän varmaan itsekin huomasi etten ole ihan täysin päästäni asiaa keksinyt. Hetken aikaa hän sitten joutui kaivamaan Roopelta saalisviettiä esiin, ja lopulta se sieltä sitten löytyikin. Kotitehtäväksi saatiinkin sitten leikkimisen harjoitteleminen.

Makusteltuani asiaa, päädyin itsekin siihen että kokeillaan nyt sitä vasurilla namittamista ja kun on aika siirtyä lelupalkkaan, niin pähkäillään häivyttämistä siinä yhteydessä. Nyt on vaan tärkeä saada motivaatio ja tekniikka haltuun - murehditaan vartaloapuja myöhemmin. Ensi viikolla ilmoitan namin siirtyneen takaisin oikeaan käteen. :P

Roope muuten osaa tulla viereen ilman houkuttelua! Kouluttaja oli sitä mieltä, että joudun käyttämään Roopella sen vuoksi paljon namitusta, koska sen viretaso on niin alhainen. Se siis ei koe tarpeelliseksi yrittää tavoitella palkkaa (=nostaa virettä), kun se jo valmiiksi keikkuu sen nenän edessä. Olen tähän mennessä lähes poikkeuksetta ohjannut Roopen nami kädessä sivulle. Nyt sitten kouluttaja käski mun ensin innostaa Roopea ja sen jälkeen käskeä se vierelle käsien roikkuessa sivulla, eli ilman mitään muuta apua kuin suullinen käsky. Ja sehän tuli! Ihan suoraan vielä! Siitä sitten koiralle ylitsepursuavat kehut, voi kuinka hieno poika! Kun jotkut vaativat koiralta asioita, joita ne eivät osaa, itse näköjään en vaadi koiralta asioita, joita se osaa.

Maurilla on taas ollut vähän ripulia. Onneksi olen eilisestä lähtien ollut itsekin kotona, niin herra on päässyt ulos aina tarpeen vaatien. Viimeksi Maurin mahan ollessa sekaisin, Mauri teki lörtsyt matolle ja nolostuneena sitten yritti peittää jälkensä taittamalla maton kulman tekeleensä päälle. Näin olikin sitten matossa pari levinnyttä paskaläikkää. Kiitos Mauri! Ripulin todennäköisesti aiheutti keskiviikkona nautitut Roopen nappulat, joita heitettiin pari desiä lattialle poikien napsittavaksi. Jännää miten nappuloilla on noin suuri vaikutus vatsan toimintaan. Luulisi raakaruokinnan edun tulevan esiin juuri sellaisena piirteenä, että koiran elimistö pystyisi tehokkaammin sulattamaan sinne joutunutta ravintoa. Näin ei kuitenkaan ole, joten nappulat pysyvät edelleen kieltolistalla Maurin ruokavaliosta.

Viime sunnuntaina mäykkyjen tokotreeneissä oli hieman rauhaton meininki, kun paikalla oli kaksi juoksuista narttua. Pojat sijoitettiin sitten eri päähän hallia, vaikka eipä se tietenkään niiden hajujen kulkeutumista poikien neniin estä. Mauri oli koko tunnin hieman rauhaton, onneksi mukaan oli otettu keitettyjä kanan sydämiä, jotka toimivat hyvin suurena apuna Maurin huomion kiinnittämisenä ohjaajaan. Miäs on toiminut Maurin ohjaajana treeneissä, kun minä taas keskityn Roopeen. Miähellä on käytännössä täyskielto Roopen tottiksen opettamisessa, joten hän saa nyt sitten itse puuhastella Maurin kanssa.

Pojat ovat innostuneet agilitystä (vaikka Miähen mielestä se on niiiiin nolo laji), joten pojat menivät agiradalle leikkimään esteiden kanssa. En tiedä johtuiko juoksuisten narttujen hajut aiheuttanut Maurissa sen, että muut urokset täytyy hoitaa päiväjärjestyksestä vai mitä, mutta jostain syystä Mauri pääsi karkaamaan kaksi kertaa lähellä harjoitelleen pk käpsyuroksen päälle. Tilanteista selvittiin säikähdyksellä, mutta itselle jäi tosi kurja fiilis tapahtuneesta. Sillä toisella kertaa Mauri vaan yhtäkkiä lähti toisen päälle. Kummallakin kertaa Mauri oli hihnassa, mutta Miähen ote lipsahti. Irtipidettävä Mauri ei todellakaan vielä ole, eikä tämän jälkeen pitkään aikaan, jos koskaan, tule olemaankaan. Aina tällaisten tapahtumien jälkeen alan kallistua yhä enemmän Maurin kastroimisen puoleen. Eihän se mikään oikotie onneen ole, mutta varmasti tasottaisi Maurin käytöstä. Sitähän ei kukaan pysty sanomaan kuinka suuri osa Maurin "ongelmakäyttäytymisestä" johtuu testosteroneista, mutta en koe palleista olevan suurta hyötyäkään sille. Päätös tosin on Miähen, kun Mauri on hänen omistuksessaan.

Kaikki kuvat: Jasmin Rauha

Saalista

2011-04-22T17:16:00.004+03:00

Päivän saalis:

Viimeinkin. Treeniliivi! Kyllä nyt pitäis koirien kouluttua suunnilleen itsekseen. Kuvassa Berra Pro Light -liivi ja selkää koristaa omakohtaisten suosikkirotujen profiilikuvat. Olin varautunut, että liiveillä on joku toimitusaika, mutta mitä vielä. Kuva brodeerattiin odotellessa.

Krääsäkojusta käytiin hakemassa 3 lelua kympillä tarjouksen uhrina kaksi raatoa ja tuommoinen rinkulapallosysteemi. Paimentimen noutotreeniä varten ostin ylihintaisen kumikapulan. Puista tai muovista kapulaa kun ei oikein sisällä viitsi viskoa.

Samaan syssyyn ostin sitten 50 cm ketjukaulaimen. Kaulain pysynee kyllä kuristamattomana niin kauan kuin se on minusta kiinni.

Äsken käytiin takapihalla sisäänajamassa treeniliivi ja kaulain tottissulkeisten yhteydessä. Hyvin toimivat! Tästä lähtien pitää muistaa pukea kumpikin päälle treenien alkajaisiksi, josko Roope sitten pikkuhiljaa alkaisi yhdistämään treenikamppeet treeneihin.

Henkinen morkkis paimenkoiran omistajalla

2011-04-22T08:23:00.002+03:00

Tunnen suurta morkkista useimpina päivinä Roopen suhteen. Mauri rauhoittui siinä 1,5 vuoden kieppeillä koiraksi, joka nukkuu ne hetket, kun ei ohjelmaa ole tarjolla. Vasta sitten kun mamma kapuaa soffalta ylös ja ottaa askeleen kohti jääkaappia, lentoboxista kiitää musta mötkö jalkoihin tepsuttelemaan ja nuolemaan suupieliään "Annaksää jotain mullekkii?". Yleensä tässä vaiheessa tulee hellyttyä ja siipaistua juustomötikästä pari siivua ja teetettyä mötköllä jotain pientä temppuilua. Kun temppuilu loppuu, käpertyy musta mötkö emännän kanssa soffalle ottamaan uudet tirstat "Tulihan tässä taas touhuiltuakin... Huooohhh!!"

Olimme siis ehtineet tottua liian hyvään. Kun tapaus paimenninkoira astui kuvioihin, tuntuu että se ei nuku ikinä! Aina vaan jaksaisi tehdä ja tehdä ja tehdä ja tehdä vielä vähän lisää. Mutta sehän on vasta pentu! Sen pitäisi nukkua koko ajan ja käydä vain syömässä ja pissalla ja mennä takaisin nukkumaan! Koen tulleeni huijatuksi. Olemme suurien ongelmien ympäröiminä. Mielelläni pitäisin paimentimelle vaikka kahden tunnin eteen-sivulle-seuraa-sulkeisia, mutta kun ei tuolla marsupilamilla riitä keskittymiskyky. Harkat on siis pidettävä l-y-h-y-i-n-ä. Ja mitäs luppoaika tehdään? Kiusataan mustaa mötköä, painitaan Ikeamäykyn kanssa (se on oikeasti aika kova vastus 16-kiloiselle paimenninpennulle, jolla on villi mielikuvitus) tai käydään kaivamassa jostain sukka/sormikkaat/kenkä/lehti/jotain kiellettyä/vaarallista suuhun ja tungetaan esine suussa syliin hirmuisen mörinän kanssa "Kato mitä mää löysin!! Mää löysin tämmössen! Alkaas ny imminen leikkiin mun kaa! Mörr!! Murr!!"

Noh, testasinpa miten reilu tunnin lenkki, josta osa oltiin metsässä vapaana tutkimassa lumen alta paljastuvia aarteita, väsyttää paimenninta. Kotiin tultuamme piti vielä vääntää painimatsi mustan mötkön kanssa. Itse lähdin suihkun kautta asioille, joten jätin paimenelle vielä Kongin ja Ufon ajanvietteeksi. Kai se oli sitten nukahtanut, kun 5 tunnin päästä kotiintullessa ei aitauksesta löytynyt kuin yhdet pissat. "Tervetuloa kotiin, mamma! Teenkin tässä uudet pissat siivottavaksesi!". Ja taas virtapiirinä kikkailuja seuraavat pari tuntia...

Samaisena iltana oli vuorossa vielä pentukurssi. Siellä sitten ohjaajakin ihmetteli (liekö kuullut holskujen hieman vilkkaanpuoleisesta luonteesta?) miten R on niin rauhallinen. Mitenköhän sen energian oppisi kanavoimaan treeneihin? Hetsausyrityksistä huolimatta paimen istui paikoillaan ja killitti mamma simmuihin ja käänteli ällistyneenä päätään, kun muut pennut höseltivät ympärillä (paitsi se bullmastiffivauva, joka pisti paremmaksi ja otti torkut odotellessa). Suuressa viisaudessani olen opettanut paimenen käskystä hyppäämään itseäni vasten. Yleensä sillä on ollut virettä nostava taipumus. Tällä kertaa kyllä hypittiin vasten, mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin se, että paimen oletti saavansa siitä palkaksi namia.

Treenien päätteksi pennelit pääsivät vielä leikkimään keskenään. Paimennin tykkää kyllä painia mustan mötkön kanssa, mutta tuolla se oli aivan ulapalla ja melkeinpä vältteli muita koiria. Ihan kuin pikkulapsi, jota ujostuttaa kauheasti vaikka mieli tekisi mennä tutustumaan paremmin. Noh, jonkun aikaa paimennin teki kömpelöitä tutustumisyrityksiä muihin kakaroihin, kunnes se löysi kelpien. Ja voi jumpe se kelpie oli nopea! Ja voi kuinka Romppu pääsi leikkimään sen kanssa hippaa. Kelpie tosin lopulta vilautti hampaitaan ja paimennin joutui etsimään uutta seuraa. Porukka alkoi hetken kuluttua kaikkoamaan, joten lähdimme mekin kotia kohti. Koska sattuneista syistä taksimme ei saapunutkaan, lähdimme kävellen kotiinpäin. Ja kyllä oli rauhallinen koira! Paimennin käveli koko matkan vierellä ja loppumatkasta heitin hihnan kädestä olalle roikkumaan. Irti en kehdannut päästää, kun vastaan tuli lenkkeilijöitä.

Eilisen suunnitelmissa oli tarjota koirille taas pitkä aamulenkki, kun vapaalla ollaan. Illalla kuitenkin paimennin meni ja rikkoi takajalastaan kynnen. Ollaan sitten levossa pari päivää, ettei kynsi repeäisi enää lisää. Musta mötkökin käpertyi jo yksiöönsä, joten anti olla. Tänään siis varmaankin vuorossa tottissulkeiset.

Kohta onkin suunta Lahti KV:hen. Musta mötkö jäi ilmoittamatta, koska pelkäsin sen saavan slaagin niin monen koiran ympäröimänä. Mauri on kyllä hallitreenien seurauksena alkanut kestää paremmin muita koiria, joten ehkä hallinäyttely ei olisi saanut sitä syöksemään tulta suustaan ja laseria silmistään. Mutta nyt ainakin emäntä pääsee toteuttamaan rauhassa itseään, eli ostamaan pantoja ja leluja koirille, sekä itselleen toivottavasti treeniliivin. Onneksi ensi viikolla on taas tilipäivä. :P

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Sossuilua ja treeniä

2011-04-17T21:51:00.002+03:00

Tiistain pyöräonnettomuuden takia koirien aktivointi on ollut lähes pelkästään Miähen vastuulla, itse kun olen hengaillut sohvalla parantelemassa polvivammaani. Lauantaina alkoi ärsyttämään lepääminen, joten lähdettiin Roopen kanssa mätsäriin turisteiksi. Kehään olisi ollut kiva mennä, mutta vasen jalka on toistaiseksi mallia puujalka, joten kehäesiintyminen olisi ollut kovin hankalaa. Ja ehkä parempi näin. Nyt ei tarvinnut jännittää ja Roope sai rauhassa haistella ja ihmetellä ympärillä olevaa hälinää. Ja voi kuinka hyvätapainen pentu meillä asuukaan. Autosta päästyään Roope haukahti pariin kertaan, kun oli niin innoissaan (autolla matkustelu on jännää!!), mutta itse mätsärialueelle päästyään Roope oli lähinnä huolissaan siitä saako varmasti namia tarpeeksi nopeasti (jos ei niin hyppy vasten mammaa havahduttaa sen takaisin tähän maailmaan). Ensimmäiset pari koiraa ohitettiin hihna kireänä, mutta muuten toiset koirat olivat melkein ilmaa Roopelle ja hihna pysyi löysänä.

Elämä Maurin kanssa on opettanut niin kauhean varautuneeksi, joten Roopen rentous ja iloisuus tuolla kyllä pelasti päiväni. Siellä me seisoskeltiin noin sadan koirakon keskellä ja Roope ei ärrännyt, murrannut tai vilautellut hampaitaan kellekään, kertaakaan.

Paikalla oli myös pari lk holskua ja saatiin koirien omistajan kanssa sovittua ainakin alustavasti treeneistä tässä kevään ja kesän aikana. Toivottavasti ei jää ajatuksen tasolle, vaan saadaan lisää porukkaa kasaan.

Mätsäreistä kotiuduttuamme jätimme Roopen kotiin ja pakkasimme Maurin autoon. Hurautimme mummolaan moikkaamaan 1-vuotiasta kummityttöä, joten Riehu-Roopea ei viitsitty ottaa mukaan. Mauri ja neitokainen tulivat erinoimaisesti juttuun ja kaverukset vaihtoivat jopa pari pusua keskenään. :)

Illemmalla vielä käytiin koukkaamassa Roope kotoa ja hurautettiin toiseen mummolaan juoksuttamaan koiria mökkitiellä. Keväästä innostunut Roope oli aivan äimänä, kun maa oli lähes sula ja tieltä pääsi poikkeamaan pöpelikköön, joka vielä pari viikkoa sitten oli pelkkää lunta. Pöpelikössä käytiin tekemässä pistoja monen monta kertaa ja sitä menoa katsellessa pystyin kuvittelemaan Roopen hakumetsään etsimään maalimiehiä.

Tänään oli myös mäykkyjen tokotreenit ja kumpikin koira lähti mukaan. Treenien tavoite oli lähinnä etäpalkan harjoittelu, perusasennon treenaus (vaatimustason kiristäminen), istumiseen kestoa & etäisyyttä sekä yleisen viretason säilyminen. Aika paljon yhteen tuntiin...

Etäpalkan Roope tajusi erinomaisesti. Sitä on kyllä harjoiteltu ruokakupin kanssa, joten kyseessä ei missään nimessä ole uusi juttu. PA:n kanssa olen lepsuillut vähän turhan paljon. Ongelmina on ollut liian tiivis asento (nojaa reiteen ja/tai oikea tassu tulee jalan päälle), liian edessä, tai vajaaksi jäävä asento (jää siis vinoon). Nyt kun Roope selkeästi on oppinut sivuuntulemisen, voin alkaa vaatia siltä oikeaa asentoa, eli voin jättää palkkaamatta jos liike ei ole hyvä. Kyllä se siitä korjaantuu ja oma mokahan se on, kun olen alussa palkannut vähän sinnepäin.

Treenien teemana tänään oli viretila, kontakti sekä seuruun pohjustaminen. Meillä on ollut haasteena viretilan säilyttäminen, tai oikeastaan semmoinen sähäkkyys puuttuu vielä treeneistä. Sekin varmasti tulee aikanaan. Kontaktista kertoo taas se, että ohjaajan teoriaosuuden aikana Roope oli ilman käskyä perusasennossa ja tuijotti koko viisiminuuttisen herkeämättä meikäläistä silmiin. Kontakti on siis meidän ongelmista pienin. :D Seuruuta ollaan otettu jonkin verran, aika vähän, koska pelkään mokaavani sen ellei joku ole ruoskimassa perseelle ja kertomassa milloin palkata koira. Olen lenkillä palkannut Roopea ahkerasti kontaktin hakemisesta ja tottiseuraamista ajatellen oikeasta paikasta, jotta Roopella olisi alitajunnassa oikeaan paikkaan hakeutuminen, kun lähdetään rakentamaan seuruuta.

Yllättäen ohjaaja pyysi Roopen näyttämään esimerkkinä muille kurssilaisille sivulletulon ja kontaktin, sekä seuruun aloittamisen. Pientä panikointia oli ilmassa, kun homma tuli täysin yllätyksenä. Hyvin Roope suoriutui ja itsekin selvisin lievillä henkisillä traumoilla. :D Oli tietenkin hienoa saada hyvää palautetta omasta toiminnasta, eli jotain ollaan tehty oikein. Roopen kanssa on vaan ollut tosi helppoa lähteä tekemään kaikkea, kun ei tarvitse olla varpaisillaan niin kuin Maurin kanssa. Tuollakin annoin Roopen jolkotella vapaana, eikä todellakaan tarvinnut pelätä, että se syöksyisi muiden koirien luokse. Sille kun mamma on ykkönen.

Treeneissä tapahtui niin paljon edistysaskelia, joista tekisi mieli kertoa, mutta mielenkiintoa niiden juttujen lukemiseen ei taida löytyä muilta kuin itseltäni, joten annetaan olla. :D

Miäs innostui Maurin kanssa puuhastelusta ja pojat kävivät testaamassa agilityä, kun esteet löytyivät samasta hallista. Agility olisi varmaankin kummallekin pojalle mieleen ja Maurin kanssa sitä voisi ehkä hallinnan parannuttua harkitakin, varsinkin nyt kun luustokin on kuvattu terveeksi. :) Roopekin on holskumaiseen tyyliin kova hyppimään ja pomppimaan, joten laji sopisi kuin nenä päähän, mutta itsellä kiinnostus ei ehkä riitä muuta kuin puhtaaseen hassutteluun, joten laji jääköön hautumoon ainakin nyt siihen asti, että Roope on kuvattu.

Tähän onkin hyvä lopettaa tämänkertainen. Onnittelut, jos kiinnostuksesi riitti koko tekstin lukemiseen.

Sunnuntaitunnelmia

2011-04-14T22:31:00.003+03:00

Sunnuntaina oli kaunis kevätpäivä. Käytiin poikien kanssa hengittämässä raikasta kevätilmaa keuhkoihin ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Samalla tuli napsittua kuvia, kun kerrankin valoitus oli kohdillaan.

Apua! Kevättulvat ajoivat raavaat koirat karkuun puistonpenkille!

Tarkkaavainen ilme. Mitähän se holsku oikein näki?

No siivekäshän se siellä nauttii brunssia!

Kato ku seuraan tällee nätisti

Kevätaurinko häikäisee. Korvatupsut on aika härskit, tiedän

Komea poika

Toinen komistus

Penkki piti hyödyntaa poseerausta varten. Hieno keskittyminen, vaikka pikkuveli huutaa taustalla, kun se näki koiran...

Ensimmäiset muuttokilpikonnat ovat rantautuneet!

Moi, oon söpö. Anna nami!

Roopen kanssa tottistelun todistusaineistoa:

"Kom!"

Kontakti on jees, mutta etutassut meinaa aina tulla omien jalkojen päälle, ei hyvä

"Sivu!"

Lähes luotisuora

Rakenne. Ikä ~20 viikkoa

Sunnuntain kuvaukset meni tosi hienosti. Pojat jaksoivat poseerata hienosti, vaikka viimeiset yhteiskuvat alkoivat olla Roopen keskittymiskyvylle liikaa. Mauri sen sijaan pönötti paikallaan kuin patsas.

Kuvausten jälkeen mentiin mäykkykerhon tokotreeneihin. Treenikertoja on ollut jo kaksi, joihin ei olla valitettavasti päästy osallistumaan, mutta onhan meillä jo ehditty kotioloissakin treenailemaan. Mäykkyjen tottistelua on niin hauska seurata, kun häntä viuhtoo hirmuisesti innosta, mutta liikkeet tehdään vähän niin ja näin. Iskin silmäni yhteen punaiseen karkkariin ja vinkkasin miehelle, että sitten seuraavaksi voitais katsella semmosta punaista karkkaria... Tosin ne hankkeet saavat odottaa vielä monen monta vuotta. Koirakiintiö on tällä hetkellä täynnä.

Mauri jaksoi tällä kertaa keskittyä todella hienosti, vaikka halliin tullessa haukkui ikään kuin ilmoittaakseen kaikille tulleensa paikalle. Pari kertaa tuli kaverille sanomista, mutta muuten Mauri killitti kuuliaisesti Miästä (!!!!!), joka sai luvan ohjata Mauria näiden treenien ajan. Itse sitten vastasin Roopen kouluttamisesta.

Roope suoriutui tunnista mielestäni varsin mallikkaasti ja keskittyminenkin oli palautunut. Välillä pidettiin taukoa ja käytiin ulkona pissalla ja sitten tehtiin pari rentoutusharjoitusta, eli pistin Roopen maahan makoilemaan ja silittelin sitä hissukseen. Mäykkyreeneistä tulee meille varmastikin tapa, vaikka en tiedä onko se Roopen tiukkapipotottiksen suhteen kaikista paras treeniryhmä. Maurin vapaamielisemmän tokoilun kannalta tuo on varmasti hyvä paikka saada häiriötreeniä.

Jäätiin vielä mäykkytreenien jälkeen staffitreeneihin. Ne olivat täysin epäviralliset, joten saatiin rauhassa harjoitella seuruuta Maurin kanssa. Otin tarkoituksella ylipitkiä pätkiä, jotta näkisin miten Maurin viretaso kestää ja kuinka paljon sitä pitää korjailla. Vire pysyi loppuun asti aika hyvin, mutta teknisesti ei ollut hirveästi kehumista. Eipä me seuruuta olla otettukaan oikeastaan yhtään lumien tulemisen jälkeen, joten ei tullut yllärinä. Mutta hienosti Mauri teki parhaansa ja tärkeintä oli, että koira tykkäsi puuhastelusta.

Lähdettiin jo etuajassa treeneistä, ettei vire ehtisi laantua. Kotona olikin sitten kaksi hyvin väsyä koiraa, jotka hakeutuivat hyvin nopeasti unipaikoilleen ja nukkuivat iltaan asti. Kaikkiaan siis hyvät treenit ja pitkä päivä pojille! Tällaisia lisää!

Maanantaina alkoi Roopen pentukurssi, tosin koiravapaalla luennolla. Siellä käytiin perusjutut läpi koiran kehityksestä, palkkaamisesta, stressistä, yleisestä koulutuksesta yms yms... Kouluttaja neuvoi/käski hankkimaan koiralle (koulutuskaulaimen) ketjukaulaumen, eli kurkkarin. Iik! Tiedossahan se on ollut, että BH -kokeessa (jos sinne ikinä päästään) se on pakollinen. Samoin PK-kokeissa (jos nyt päästään ikinä sinnekään). Samoin, jos lähtee treenaamaan kunnolla, niin koulari on usein ns. pakollinen varuste. Itse vaan karsastan niitä tosi paljon ja mielelläni vitkastelen sen hankintaa mahdollisimman pitkälle.

Tiistaina harjoittelin pyöräilyä niin mallikaasti, että murjoin vasemman polveni siihen kuntoon ettei pysty kävelemään tai seisomaan kunnolla, joten keskiviikkona ollut ensimmäinen käytännön oppitunti jäi väliin. Vielä viime metreillä oltiin sinne menossa ja olin jo pakottanut Miähen ohjastamaan Roopea, mutta todettiin että hirveä säätö, jätetään väliin. Ensi viikolla sitten uusi yritys.

Tänään olisi ollut BH -koe läheisellä koulutuskentällä, mutta polven vuoksi en päässyt seuraamaan sitä, vaikka suunnitelmissa oli. Sain myöhemmin kuulla, että paikalla olisi ollut lk holsku, mutta nyt meni sitten sekin ohi. :(

Lauantaille on suunnitelmissa Maurin mätsärikauden avaus, mutta saa nähdä alkaako polvi kantamaan vai ei. Mälsää jos ei päästä. Roopellekin tekisi hyvää päästä muiden koirien keskelle. Onneksi mätsäreitä on vielä monen monta edessä, mutta tuo sopisi niin hyvin aikatauluihin, että on harmi jos se jää välistä.

Ensi viikon suunnitelmissa on pentukurssi ja viikonloppuna on ensimmäinen pentuetapaaminen. Jännittää millaisia kauhukakaroita muille on kehittynyt. Paikalle on näillä näkymin tulossa kaikki Hollantiin muuttanutta pentua lukuunottamatta. Jännää! :)

Ps. en jaksa oikolukea, vaan menen nukkumaan.

Niin siinä käy, kun väsyneenä kirjoittaa. Ei siis koulutuskaulain vaan ketjukaulain. Kumpikin termi taitaa olla käytössä, mutta koulari taitaa viitata enemmän piikkipantaan, joka on laiton.

2011-04-10T00:55:00.002+03:00

Heisan!

Roopen kanssa tottistelu on edistynyt taas aimoharppauksin, kun olen viimeinkin tajunnut opettaa, että käskyä noudatetaan, kunnes saa luvan lopettaa. Ehehee, kyllähän se on ollut Maurinkin kanssa tiedossa, mutta näin alkutaipaleella olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Roope ylipäätään on oppinut käskyt ja esimerkiksi painaa pyllyn maahan, kun niin käsken.

Eräänä iltana löysin videopätkän Mia Skogsterin (googlettakaa jos ette tunne) pitämästä tottisluennosta ja sen innoittamana olen kokeillut Roopen kanssa paria juttua, mm. tuo "vapaa"-sanan käyttö. Pikkuhiljaa alan ottamaan etäpalkkaa mukaan. Pari kertaa ollaan asiaa kokeiltu iltalenkin yhteydessä, mutta tekniikan toimimista on jarruttanut se, ettei Roope löydä hankeen jätettyjä nappuloita samantien, vaan jää etsimään niitä. Tarkoitukena olisi siis, että ensin tehdään joku liike -> vapautus palkalle. Pitää siis hankkia joku värikäs kippo, joka on helppo paikantaa. Myös seuruun opettaminen on menossa uusiksi. Kun moni neuvoo rakentamaan seuruun vasemmalla kädellä imuttaen, niin Skogster neuvoi tekemään sen sekä oikealla että vasemmalla, josta vasen käsi siirtyy joko heilumaan normaalisti sivulla tai pitämään hihnaa. Oikea käsi sitten nousee ylemmäs (palkkana lelu) palkan kera ja lopulta palkka on vaikka kainalossa tai leuan alla. Tietty sheippaamallakin voisi seuruun rakentaa alusta lähtien ilman vartaloapuja, mutta olen aivan tajuttoman laiska naksuttelemaan.

Videoin yksi ilta vähän meidän eteentuloja, perusasentoja ja seuruupätkiä. Aika karmivaa katseltavaa, lähinnä siis omien törttöilyjen takia. Onneksi ensi viikolla alkaa pentukurssi, jossa toivottavasti annetaan huolella noottia kaikista tekemistäni virheistä ja mielellään opetetaan miten tehdään asiat oikein. :D

Huomenna meillä onkin jännä päivä. Pojat ojentavat auttavat tassunsa erään valokuvausopiskelijan projektiin, eli poseeraavat kameran edessä. Ajattelin, että pojathan pitää kammata ja puunata, jotta oltaisiin parhaimmillamme. Noh, Maurin korviin vilkaisin ja totesin niiden olevan puhtaat. Se siitä Maurin puunaamisesta, mutta tämä meidän karkeakarvainen... Kaivoin Furminaattorin laatikosta ja harjasin Roopen turpakarvat. Virhe! Sinne meni persoonallinen parta ja viiksikarvat(!). Onneksi ei nyt ihan kaljuksi mennyt, mutta golfpallon kokoinen karvapallo tuli kammattua pienen naamasta. Pentukarvaa nyppiessäni pari kk sitten en uskaltanut käydä naamakarvojen kimppuun, kun ne tuntuivat olevan niin tiukassa. Furminaattori ei armoa tunne, joten sinne meni risuparta ja nyt kuonon karvat ovat semmoinen aukikammattu höhhökasa. :D

Huomiseksi on myös vuokrattu treenihalli. Paikalle tulee staffeja ja me. :D Saas nähdä miten Roope selviää niiden elohopeapossujen keskellä. Samassa hallissa olisi tuntia aikaisemmin myös meidän mäykkykerhon järjestämä toko-/agility-vuoro. Saas nähdä miten jaksetaan mennä.

Niin ja meinasi ihan unohtua! Roope 4,5 kk nosti tänään ensimmäistä kertaa jalkaa pissatessa. Mamman pikkupoika.... Nyyh! Onneksi tämä tapahtui ulkona. Kämpän seiniä ei tarvitse alkaa merkkailemaan. Onneksi sisäsiisteydessä ollaan menty eteenpäin, mutta vieläkin aamukuset ehtii tulla sisälle. Roopella on ihastuttava tapa herätä kärppänä herätyskellon soimiseen ja noin 10 sekunnin sisällä käy luruttamassa pissat paperille. Tämän estäminen vaatisi aamu-unisilta ihmisiltä yliluonnollisen nopeaa reaktiokykyä, joten olemme luovuttaneet "heti heräämien jälkeen pihalle"-harjoittelun suhteen. Alkuaikoina Roope reagoi herätyskelloon hitaammin, joten sen sai kaapattua nopeasti syliin. Enää sitä ei edes saa kopattua kainaloon. :(

Eilen tuli pelästyttyä oikein kunnolla, kun tultiin miehen kanssa töistä kotiin. Makkarista oli vaihdettu lamppu tässä joku aika sitten ja lasinen plafondi oli unohtunut laittaa takaisin paikoilleen. Plafondi jäi makkariin lipastolle viikatun päiväpeiton päälle. Roope oli työpäivän aikana repinyt päiväpeiton lattialle ja sen mukana tietenkin sen plafondin. Plafondi oli mennyt täysin sirpaleiksi ja siruja oli levinnyt pitkin lattiaa. Roope kuitenkin löytyi täysin vahingoittumattomana, eikä tassuissa ollut jälkeäkään lasinsiruista. Siivosin aitausta melkein puoli tuntia, jotta sain kaikki pienimmätkin sirut talteen. Kyllä oli tyhmän onnea mukana tapahtuneessa. Noh, ainakin opittiin se, ettei Roopen ulottuville voi enää jättää mitään särkyvää tai vaarallista. Nyt täytyy toivoa, ettei kaveri ole mennyt syömään siruja. Luulisi koiran oireilleen tähän mennessä, jos sisällä oleva lasinsiru olisi aiheuttanut jotain vaurioita? Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Videoita!

2011-03-30T22:49:00.002+03:00

Noniin, nyt on liikkuvaa kuvaa!

Pojat leikkii järven jäällä maaliskuun ensimmäisellä viikolla:

Maurin temppukoulutuksen huipentuma:

Bonuksena vielä Roopen kanssa harjoiteltuja peruskäskyjä (Ignore vapiseva kuvanlaatu, kuvaaja toipui vatsataudista) :

Viikot on touhua täynnä

2011-03-29T20:53:00.001+03:00

Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet normaaleihin työpäiviin totutellessa. Tuntuu, että kotiintullessa voi jo melkeinpä valmistautua menemään nukkumaan. Näin koirallisena, lyhyet työpäivät helpottaisivat arjen pyörittämistä huimasti. Nyt tuntuu, että vapaa-aika menee joko koirien lenkittämiseen, treenaamiseen tai muihin koirallisiin touhuihin.

Kyllä se tästä, kun taas saa arjen pyörimään urillaan. Siitä johtuen pitkähköksi venynyt päivitysväli. Lisäksi läppärin usb-hiiri sanoi sopparinsa irti, joten joudumme sinnittelemään tuolla surkealla läppärin matolla. Koska kuvien liittäminen on jo valmiiksi liian hermoja raastavaa puuhaa, niin ilman kunnollista hiirtä en toimeen ryhdy. Harmi sinällään, koska Roope on kasvanut aivan hurjasti ja nyt se jää blogiin ikuistamatta. :(

Maurin viralliset kuvaustulokset saapuivat. Kertakaikkiaan positiivinen yllätys oli se, ettei Maurin selästä löytynyt loppujen lopuksi kuin yksi kalkkeuma. Lonkat olivat A/A ja kyynärät 0/0. Tuosta ei enää ihan hirveän paljoa pysty parantamaan! Nyt se distichiasis alkoi jo harmittamaan, koska muutenhan Mauri olisi rotunsa erinomainen edustaja fyysistä terveyden kannalta (henkinen puoli onkin eri juttu).

Roope kävi tuossa reilu pari viikkoa sitten hakemassa tehosterokotteen. Punnitsimme kakaran ja painoa löytyi kunnioitettavat 13 kiloa! Samalla pyysin ohimennen lääkäriä tsekkaamaan Roopen korvat, koska herra on raapinut niitä jokseenkin usein viime päivien aikana. Mitäpäs muuta sieltä korvien sisuksista löytyi kuin hiivaa. Great! Noh, saimme kivan neljän viikon ab-kuurin (2x päivässä). Samalla jäi rabies-rokote ottamatta, muista saimme tehosteen. Rabies käydään ottamassa sitten kontrollikäynnillä, joka on reilun parin viikon kuluttua. Siis mikäli hiivapeikko on saanut huutia.

Pojat ovat päässeet jäälle oikeastaan päivittäin. Roopen luoksetulon harjoittelu on sujunut lähes itsestään, kun sitä pystyy pitämään niin hyvin vapaana. Kun aamupala syötetään aamulenkin yhteydessä, on nälkäisen koiran luokse saaminen maailman helpoin homma.

Kuitenkin viime lauantaina jäällä ollessamme Roope lähti variksen perään ja huiteli pitkän matkan päähän. Luoksetulokäskyt kaikuivat kuuroille korville ensimmäistä kertaa. Voihan vehnä! No ei se mitään, mepä sitten jatkettiinkin matkaa vastakkaiseen suuntaan ja jonkin ajan kulutta Roopekin huomasi lauman jääneen (siis härreguud!) ja pinkoi pikapikaa meidän luokse. Tänään sitten herra meinasi pariin kertaan lähteä moikkaamaan jäällä hengailevia variksia, mutta nyt riitti käsky ja pitkä vihellys. Hyvä poika!

Maurin luoksetulo on päivästä ja kuun asennosta riippuvainen. Yhtenä päivänä herra karkasi kahdesti omille teilleen eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota ponnekkaille luoksetulokäskyille. Edes voimasana "NYT!" ei tehonnut. Erään kerran kun Mauri ignoorasi luoksetulokäskyn ja saapui vasta, kun olimme Roopen kanssa ehtineet taivaltaa jo pidemmän matkan, annoin koiralle lähdöt -"POIS!". Mauri hämmästyi kovin suuresti ja jäi mun ja Roopen perään roikkumaan hyvin apean näköisenä. (Oikeasti kuvittelin sen vaan luulevan emännän hassuttelevan) Jonkin aika tepasteltiin näin ja hetken päästä kutsuin taas Maurin luokse. Sieltä tultiinkin sitten vauhdilla.

Roopesta on kehkeytynyt pieni rääväsuu ja herra reagoi helposti ympäristön ärsykkeisiin haukkumalla. Ollaan jo pari ihmistä säikytetty, kun Roope pomppaa takajaloilleen ja alkaa haukkumaan, kun sillä olisi niin kova hinku päästä moikkaamaan. Lisäksi Maurin remmirähjäys on taas nostamassa päätään ja tapa on ikävä kyllä siirtymässä myös Roopelle. Erikseen lenkitettäessä ongelmaa ei ole, mutta yhdessä kaverit saavat back uppia toisiltaan (ja jos lenkittäjällä on sillä hetkellä pinna kireänä, niin siinähän sitten ollaan kunnon trio räyhääjät). Ennen kuin keksin tuohon jonkin ratkaisun, pyritään pakolliset ohitukset hoitaa hämäystaktiikalla, eli pysähdytään istumaan ja koirille kourallinen nappuloita naaman eteen. Aina se ei onnistu, mutta baby steps.

Yritän laittaa tänne jossain vaiheessa videopläkäyksen poikien leikeistä, vähän meidän treeneistä ja hassutteluista. Yksi päivä yritin ladata tänne semmoisen parin minuutin videon, mutta luovutin sen jälkeen, kun blogger latasi videota kuusi tuntia with no success... Neuvoja, vinkkejä hyvistä ohjelmista tai jostain, millä saa videoita tänne kohtuullisella vaivalla?

Ulkoilua ja treeniä

2011-02-27T14:08:00.007+02:00

Heippa taas, pitkästä aikaa!

Paukkupakkaset ovat viimeinkin luovuttaneet ja olemme päässeet nauttimaan jopa vain -21 asteen pakkasista! Hassua miten tuohonkin ilmaan tottuu. Käytiin Maurin kanssa 24 asteen pakkasella vetämässä tunnin lenkki tässä yksi ilta. Ja tuli muuten jopa hiki. Pari kuukautta sitten kumpikin olisi kääntynyt kannoillaan ulko-ovella ja sukeltanut sohvalle peiton alle. Eilen käytiin -8 asteessa tekemässä pitkästä aikaa kunnon hihnalenkki. Ihanaa, kun viimeinkin pystyy taas juoksemaan. Tai no, yli kolmen kuukauden tauko juoksusta näkyi eilisessä rämpimisessä aika hyvin.

Muutoin pojat ovat päässeet järven jäälle aina aamuisin ja töistä tullessa. Juostessa pysyy kumpikin lämpimänä, eikä itse tarvitse murehtia tuleeko koiria vastaan. Pojat juoksevat itsensä rauhallisiksi noin puolessa tunnissa, joten kumpikin on ollut aamuisin helppo jättää kotiin nukkumaan. Iltapäivällä on taas sitten hyvä käydä purkamassa työpäivän aikana kertyneet höyryt. Hihnalenkkeily kahden hyvin levänneen koiran kanssa on nimittäin verenpainetta nostava tehtävä, joten olen esittänyt pakkasukolle toiveen, ettei ihan vielä sulattaisi noita jäitä.

Roopelle oltiin kaavailemassa tälle päivälle ensimmäisiä oikeita hallitreenejä muutaman muun koiraharrastajan kanssa. Roope oli kuitenkin ilmeisesti eri mieltä ja päätti kehitellä itselleen ripulin torstaina. Pakki toimii suurimman osan päivästä, mutta sitten yhtäkkiä kakka tuleekin luruna ulos. :/ Joten teimme suunnitelmiin muutoksen ja pakkasin Maurin mukaani.

Tiesin, ettei treeneistä tulisi mitään, mutta jos sille saisi muutamat hyvät seuruupätkät ja luoksetulot häiriön alla, niin olisimme selviytyneet voittajina treeneistä. Ensimmäiset 15-20 minuuttia menikin ihan hyvin, mutta sen jälkeen alkoi Maurin hermot pettää. Loppuaika menikin siihen, että yritin saada Maurin ottamaan kontaktia. Pieni valonpilkahdus astui kehiin, kun mentiin agiradalle tekemään pari hyppyä ja A-estettä sekä puomia. Silloin Mauri keskittyi suoritukseen, eikä huomannut ympärillä olevia koiria. Mauri ehkä jopa tykkäisi agilitystä, mutta vielä ollaan hyvin pitkällä siitä, että uskaltaisin pitää sitä vapaana muiden koirien keskellä.

Pitäisi vaan päästä treenailemaan enemmän hallissa. Uusi paikka kun on kyseessä, häiriötä vieraista koirista ja paljon ääntä, niin ei mikään ihme että Mauri on kummissaan. Ensi kerralla todennäköisesti päästään helpommalla ja hiljemmalla. Siitä kyllä annan Maurille pisteet, ettei se yrittänyt hyökkiä kenenkään päälle, vaan piippaili ainoastaan omia hermojaan sekä ihanien tyttöjen perään.

PS. Roope on aivan ihana pikku hiiviökoila!

Mauri terveystarkastuksessa

2011-02-18T17:16:00.003+02:00

Mauri kävi eilen silmätarkastuksessa, sekä kuvattavana selästä, kyynäristä ja lonkista. Kyynärät ja lonkat kuvattiin ihan huvikseen, eikä tuloksiin tarvinnut pettyä.

Silmistä löytyi distichiasis lievänä, eli Maurilla on 2 ja 1 ylimääräistä silmäripseä. Tyytyväinen olen, vaikka olisihan se täysin silmistään terve koira kivempi. Lisäksi silmästä löytyi pieni pigmenttivirhe, mutta sen vaikutus on lähinnä kosmeettinen. En ole itse edes pigmenttivirhettä huomannut.

Selästä löytyi useampi kalkkeuma, joista useimmat niskan alueella. Vielä ei virallisia tuloksia ole tullut, mutta itsekin kuvien syynäämisen jälkeen löysin 3-4 kalkkeumaa. Tämä tulos aiheutti pienen pettymyksen, mutta ei tullut mitenkään yllätyksenä. Maurin veljeltä kuvattiin 6 kalkkeumaa, joten tulos ei tullut puun takaa.

Lonkista lääkäri sanoi, että ovat ihan jees, A:n ja B:n rajalla. Pikkukoirilla lonkkien rakenne on kai niin paljon isoista poikkeava, ettei C:n tai D:nkään lonkat välttämättä vaikuta koiran elämään mitenkään. En tiedä olenko ennen maininnut asiasta, mutta syy miksi halusin lonkatkin kuvauttaa on se, että Maurin toinen takajalka menee helposti pihtiin ja ajattelin sen johtuvan jostain rakenteellisesta asiasta, mutta kumpikin reisiluu oli ihan normaali. Ilmeisesti kyse on sitten jostain muusta. Ajattelin varata hierojan Maurille jossain välissä, niin hän saa sitten tutkia löytyykö takaosasta jotain jumeja tms. jotka voisi aiheuttaa pihtiinmenon.

Kyynärät kuvattiin, kun kerran oltiin jo röntgeniin menossa. Eipä niille kyynärkuville kuitenkaan niin paljon hintaa tule, joten samaan syssyyn otettiin sitten nekin. Kyynäristä ei lääkärin mukaan löydy huomautettavaa.

Nyt on sitten terveystarkastukset tehtynä ja voimme jäädä odottelemaan kuvien virallisia lausuntoja.

Nukkuma-aikeita

2011-02-11T23:44:00.004+02:00

Mikään ei ole niin ihana ja huojentava näky kuin nukkuva koiranpentu. Siinä vaiheessa pystyy hengittämään vapautuneemmin, kun kukaan ei ole pottuvarpaassa kiinni, pissaamassa matolle vaikka juuri tultiin pihalta, ja 150 euroa maksaneiden Goretexien tietää pysyvän siellä missä niiden pitääkin - kenkätelineessä.

Mutta on siinä nukkuvassa koiranpennussa muitakin hyviä puolia. Silloin pystyy tuijottamaan toisen tuhinaa haltioituneena ja räpsimään kuvia, kun toisella on tapana nukkua välillä vähän hullunkurisesti.

Isoveljensä tassunjälkiä mukaillen Roopekin omi vanhan sohvan sohvatyynyn pedikseen. Harmi vaan, kun tyyny ei ihan ylty holskun mittoihin. Silloin on kompromissi tarpeen. Tällä kertaa pylly voitti.

Tällä kertaa etutassut ja mahanalunen

Meidän koirat on niin hemmoteltuja, että niille kelpaa vain paras shampanja. Pullollisen jälkeen (tämä tosin kestänyt jo juhannuksesta lähtien) voikin sitten vetää tirsat.

Tämäkin sänky on tehty tappijalkojen mitoille! Mikä siinä muuten on, että aina pitää nukkua pää jotain kovaa vasten?

Äijäpäikkärit. Kaikki pojat yhteisunilla. Miehen naama sensuroitu yleisen siveellisyyden säilyttämiseksi. Kröhmm... Mauri...

Ja joskus kömmitään lattialla istuvan äiskän sylkkyyn, ja painetaan leuka pehmeän reiden päälle. Kun ummistetaan silmät, se ei voi enää lähteä mihinkään.

Retkeilyä ja purnaamista

2011-02-03T20:41:00.006+02:00

Tänään käytiin vähän retkellä eläinkaupassa. Koirille tarttui mukaan Extreme Kongi, semmonen ufon näköinen aktivointilelujuttu, noutodummy, narupallo, jäniksen kuivattuja korvia ja emännälle Hurtan namipussi. Roope oli tosi rauhallinen ja huolettoman oloinen. Ihan täydellinen pikku hurmuri.

Mauri sen sijaan... Heti kun saatiin auto parkkiin, aloitti Mauri vahtihaukun, vaikka pihalla ei näkynyt muita kuin pari hassua ohikulkijaa. Ja meidän pesunkestävä ihmistä rakastava pusuautomaatti HAUKKUI eläinkaupan asiakkaille. Mamman pelihousut repesivät ja tuli taas annettua vähän palautetta tuommoisestä pöllöilystä... Kun saavuttiin kotiin ja avasin auton oven, niin Mauri sinkoutui takapenkiltä ulos kielloista huolimatta (joo, tilapäisesti Mauri matkustaa vapaana takapenkillä, kun Roopella on käytössä talon ainoat autoiluvaljaat). Ja taas mamma antoi vähän palautetta. Mauri sai rangaistukseksi niskaperseotteen takaisin autoon ja käytiin hetken kuluttua hakemassa se sisälle.

Naapurin nartulla on juoksut, ja hajut on sekoittaneet Maurin pään ihan kokonaan. Tekisi mieli tunkea Maurin korviin suppilot, jos ne vaikka auttaisivat sen äänen kantautumaan sinne pääkopan sisälle asti. Mauri piipittelee jatkuvasti ulko-ovella, ja ulos lähtiessä koira ei meinaa pysyä nahoissaan. Ja kun hirmu pääsee ulos, niin hyvä ettei kuristuta kaulapantaan kun niin hirveällä draivilla pitäisi päästä haistelemaan hankea ihanien juoksupissien toivossa. Ja nyt se kilipää on ruvennut kuseksimaan pihatielle, vaikka se on ollut aina kiellettyä eikä kieltoa ole koskaan uhmattu.

Eilinen ilta huipentui siihen, että Maurin kiimahimot otti koirasta niin pahasti vallan, että Roope joutui Maurin seksileluksi.

Mur Mur Mur! Arvatkaas keltä lähtee kaksi asiaa jalkovälistä heti, kun Miäs antaa siunauksensa asialle?

Lumileikkejä

2011-01-31T23:01:00.001+02:00

Kuvia lauantain lenkiltä. Koissut sai juoksennella vapaana, kerrankin. Mauri viiletti kaukana edellä ja Roope tutkaili oksia, lunta, lintuja, eläinten jälkiä... :D

Tältä näyttää iloinen luoksetulo

Seuraa johtajaa

Nyt pikkasen etäisyyttä, senkin Sintti!

Roopella on hallussa Saksan serkkujen näyttelyposeeraus

Pää pöpelikössä

Kiire tutkimaan... kaikkea!

Kaksi väsyä ulkoilun jäljiltä

Roopen pentunäykkiminen on vähentynyt. Yritän suunnata pureskeluintoa leluihin ja kannustan niistä taistelua. Sen sijaan hihojen repiminen tai käden jyrsiminen on pahapaha asia ja niistä annetaan palautetta.

Ollaan melkeinpä joka lenkillä harjoiteltu seuraamista. Roope tarjoaa itsekin seuruuta aika paljon. Harmi vaan kun en pääse palkkaamaan kunnolla jos Mauri on mukana. Silloin tietysti pyrin kehumaan mahdollisimman usein ja mahtipontisesti.

Vaihdettiin viime viikon aikana Roopen nappulat Orijenin Large Puppyyn. Ruoka maistuu erinomaisesti. Enää ei jää kupinkaan pohjalle yhtään nappulaa ja lisää hamutaan innolla.

Maurikin on alkanut tottumaan Roopen olemassaoloon. Nyt ei tarvitse koko aikaa olla ihmettelemässä ja vahtimassa pennun tekemisiä. Mauri ei missään vaiheessa ole osoittanut pienintäkään määrää aggressiota Roopea kohtaan, mutta ei aluksi meinannut päästää Roopea meidän lähelle, vaan tuli aina blokkaamaan Roopen pois. Viime päivien aikana Mauri on alkanut jo hellittämään ja Roope saa lähestyä jos tulee rauhallisesti. Jos tullaan hirveällä ryminällä, niin silloin Mauri kokee asiakseen suojella (?) isäntiä pennun hyökkäykseltä tulemalla pennun eteen.

Tänään naksuteltiin taas ja viimeinkin Roopen epäluulot naksua kohtaan ovat hälventyneet. Ehdollistumistakin on jo tapahtunut, kunhan tajusin alkaa naksuttelemaan useammin. Aiemmin olen tarjonnut palkaksi kuivia nappuloita, mutta tänään syötin turvotettuja, joten pureskeluun ei kulunut ylimääräistä aikaa. Naksuttelin siis n. 2-4 sekuntin välein ja viimeisimmän harjoitustuokion aikana aloin jo vahvistamaan Roopen istumista. Roopen pään päälle syttyi hehkulamppu, kun tajusi että pyllyn painamisesta maahan kuuluu naks -> nappulaa. Tänään ei sitten tarjottukaan yhtään ruokaa kupista, vaan kaikki tuli ansaittua touhuilulla. Jatkossakin pyritään siihen, että mahdollisimman suuri osa ruoasta hankitaan töitä tekemällä.

Koira oppii talon tavoille

2011-01-27T18:09:00.002+02:00

Roope oppii koko ajan lisää hyviä tapoja. Tässä hetkessä koen ne tarpeellisemmaksi kuin ruutuun lähettämisen tai kierimisen. Istumisen opetin heti alkuun, koska se on avain aika moneen kivaan juttuun.

Ulos lähtiessä Roopen tulee istua ennen kuin saa luvan kulkea ovesta. Tätä pidän hyvin tärkeänä asiana oppia. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin innoissaan hihnassa rimpuileva koira. Kun koira osaa pysyä rauhallisesti paikoillaan ja lähtee liikkeelle vasta luvan saatuaan, pystytään välttämään päätön sinkoaminen rappukäytävään heti kun ovi aukeaa.

Ruokakupin saadakseen Roope istuu ja odottaa taas lupaa. Tämä oli varsin helppo opettaa negatiivisen rankaisun kautta, eli: Jos pylly nousee lattiasta -> kuppi nousee Roopen saavuttamattomiin (=palkinto poistuu). Kun pylly on maassa -> kuppi laskeutuu maahan.

Vankilasta pääsy edellyttää paikoillaan istumista ja rauhoittumista. Jos peppu nousee, ei koiralla ole asiaa lapsiportin läpi.

Roope tarjoilee istumista todella hyvin ja tuossa videossa tapahtuva loikka ennen istuutumista on saatu kitkettyä jo aika hyvin pois. ;)

Istumisen lisäksi ollaan harjoiteltu hieman eteentuloa, seuruuta ja perusasentoa pahimpaan aktivoinnin nälkään. Lisäksi ollaan harjoiteltu ahkerasti hampaiden tutkimista. Alkuun huulien nostelu oli inhottavaa pennun mielestä, mutta olen palkannut Roopen namilla aina, kun saan räpläillä tämän hampaita. Näyttelyitä ajatellen opetan Roopelle sanan "hampaat", jotta koira tietää että "Kohta joku tunkee kädet suuhun ja sen jälkeen saan namia!".

Vaikka alussa meinasin opettaa mahdollisimman paljon naksuttimella, olen päätynyt houkutteluun ja imutteluun. Roope nimittäin suhtautuu varautuneesti naksuttimen ääneen. Äänen vaimentamiseksi teippasinkin naksun ympärille teippiä, mutta silti Roope vierastaa metallikielen napahdusta. Naksahduksen on kylläkin jo jokseenkin yhdistänyt namiin, mutta ottaa silti aina vähän etäisyyttä minuun kun kuulee merkkiäänen. Pähkinä purtavaksi...

Vielä kun saisi ärsyttävän näykkymisen kitkettyä pois, niin olisin hurjan tyytyväinen. Vähentynyt se onkin, mutta päivittäin pennulle tulee aikamoisia hepulihetkiä (näykkii, hyppii, ärrää, pöllöilee...), jolloin olen katsonut parhaimmaksi pistää pennun kyljelleen makaamaan ja odotan että kaveri rauhoittuu. Roope onkin jo aika hyvin sisäistänyt tämän rauhoittelun ja luovuttaa nopeasti rimpuilun suhteen ja jää rauhassa maahan makaamaan. Otan tämän rauhoittelutavan käyttöön myös silloin, jos haluan saada Roopen rauhoittumaan jossain stressaavassa paikassa.

Yksinolokin on alkanut jo sujumaan paremmin. Roope ja Mauri jäävät rauhassa kotiin nukkumaan, mutta töistä tullessa pissaiset ja kakkaiset sanomalehdet Roopen aitauksessa paljastavat, että hereillä ollaan oltu. Vastaanotto on äänekäs - Roope herää uniltaan hirmuiseen haukkuun ja kestää hetken ennen kuin osaa rauhoittua sen verran, että voin ottaa sen aitauksesta. Viime viikolla alkoi poru jo aitauksessa olosta. Nyt Roope menee sinne ihan mielellään ja kotona ollessa voidaan pentu laittaa sinne jäähyilemään ilman vastalauseita. Kyllä se tästä!

Mauri on kyllä ollut todella pitkäpinnainen pennun suhteen. Roope saa myllätä ja roikkua korvissa lähes miten lystää, eikä Mauri ole yrittänyt pistää pentua lihoiksi. :D Tarpeen vaatiessa pentu saa lähdöt, vaikka mielestäni Mauri saisi hanakammin antaa palautetta hampaiden käytöstä. Ääniefektit on toisinaan tasoa eläintarha. Välillä ollaan itsekin puututtu leikkiin, kun pennulla alkaa mennä kierroksille. Silloin mennään hetkeksi aitaukseen viilentelemään tunteita.

Luoksetulosta

2011-01-22T11:11:00.003+02:00

Yritän alkaa kirjaamaan päiväkirjatyyppisesti Roopen koulutuksen edistymisestä, joten väliin pukkaa minimerkintöjä päivän aikana tehdyistä asioista. Näin pysyn itse vähän kartalla siitä miten ollaan edetty ja kirjaan toimintasuunnitelmia tulevaisuutta ajatellen. Myöhemmin sitten palataan aiempiin kirjoituksiin ja todetaan ei näin.

Tänään suuntasimme eläintarhan (=Mauri & Roope) kanssa yhteiselle aamulenkille. Jatkoin viheltelyä ja hyvin tuntui olevan muistissa. Saatiin jopa roppakaupalla lisää ärsykkeitä mm. ihmisistä ja pari koiraakin liikkui lähistöllä. Onneksi asumme rauhallisella kerrostaloalueella, jossa on paljon suoria ja pitkiä kävelyteitä, niin voi pitää Roopea aika huolettomasti vapaana lenkillä.

Tänään sitten tavattiin lenkillä Inkeri, eli Maurin tyttöystävä karkkari. Roopea ujostutti, mutta rohkeni sentään käydä vähän haistelemassa tyttöä. Päästin Roopen nopeasti hihnasta, jotta pentu pääsee liikkumaan vapautuneemmin ja hihnojen sotkeutuminen ei aiheuttaisi turhaa söhläystä. Inkeri jatkoi Maurin kanssa vaihdettujen kuulumisien jälkeen matkaansa ja Roope lähti jolkottelemaan Inkerin perään. Noh, aloin viheltämään ja hetken kuluttua Roope kääntyi ympäri ja juoksi suoraan luokseni. Hyvä poika!

Roopen luoksetulo on jo ilahduttavan hyvällä mallilla, vaikka eilen olin vielä toista mieltä. Oltiin aamulla siis jo matkalla kotiinpäin, kun takanamme kulki lenkkeilijä. Roope oli vapaana ja jäi tuijottamaan lenkkeilijää. Taas vihellystä ja koiralta vielä nopeampi luoksetulo. Olen siis osannut opettaa jotain oikein!

Tänään käydään tutustumassa kaupungissa parkkipaikkaan, haetaan eläinkaupasta uusi pussi ruokaa, sekä matkataan mummolaan riehumaan vapaana ja moikkaamaan serkkupoikaa. Siinä onkin pennulle ohjelmaa tälle päivälle.

Roopen ensimmäinen temppu

2011-01-22T00:32:00.002+02:00

Tadaa! Tämä temppu opittiin jo maanantaina. Roope tarjoileekin istumista jo tosi hienosti. Lisäksi luoksetulosta on pidetty sulkeisia. Päätin opettaa luoksetulon sekä käskyllä, että vihellyksellä. Vihellyksen koen tehokkaammaksi tavaksi, se kun erottuu selkeästi ja kuulostaa aina ainakin lähes samalta. Äänenpainosta kun pystyy helposti tulkitsemaan senhetkisen mielentilan aka. veetutuskäyrän.

Tänään iltalenkillä testailtiin vihellystä ja hyvin toimii, jos Roopella ei ole parempaa tekemistä. Meinasin jo liikaa harppoa ja viheltelin Roopen syödessä namnam loskapaakkuja. Eihän sitä silloin olisi voinut vähempää kiinnostaa... Kantapään kautta, kantapään kautta. Luoksetulosta ei tingitä. Se opetellaan varmaksi, vaikka mikä olisi.

Päivän opetus: 9-viikkonen pentu vaatii emännältä enemmän kärsivällisyyttä.

Roope tuli taloon

2011-01-20T10:52:00.000+02:00

Roope saapui keskuuteemme lauantaina. Poika on aivan ihana ja kovaääninen. Kuin hyeenan ja apinan risteytys. Eipä ole Mauri koskaan samanlaisia ääniä päästänyt. Mitä lie hollanninmurretta?

Moi, oon Roope! Ropsuksi ja Sintiksi myös minua haukkuvat

Kotimatka sujui hyvin pientä alkujännitystä lukuunottamatta. Pentu nukkui sylissä melkein koko matkan. Uhmasimme kylmää ulkoilmaa ja tutustutimme koirat toisiinsa etupihalla. Roope vähän säikähti innoissaan tervehtimään tullutta Mauria, mutta kunhan päästiin sisälle, alkujännitys karisi nopeasti pois.

Vähäsen ihmettelen täältä sivummalta vielä...

Roope on tosi sähäkkä pennuksi. Mauriakin komentaa reilusti jos leikki meinaa mennä liian rajuksi. Pari kertaa ollaan jouduttu menemään erotuomariksi, kun pojilla meinasi tulla riitaa lelusta. Toisella kertaa Mauri kyttäsi pentuaitauksen sisäpuolelle laitettua ruokakuppia, kun Roope tuli Maurin viereen häsläämään. Mauri ei ruoanhimoissaan sitten arvostanut vieressä muutoin ihan nätisti pyörivää pentua, vaan antoi kovaääniset lähdöt. Näihin tilanteisiin pitää sitten jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Roopella on tällä hetkellä painoa semmoiset rapiat 6,5 kg, joten aikamoinen jässikkä tästä vielä kasvaa! Eikä ihmekään että painoa ja kokoa tulee lisää. Kauhistelen tuota nappulamäärää, mitä pennulle pitää syöttää - 7,5 dl päivässä! Ihan järjetöntä :D

Viikonlopun pakkasesta huolimatta aloitettiin sisäsiisteyskoulutus samantien. Piipahdukset oli 5 minuutin luokkaa, kun eihän tuo pentukarva vielä juuri mitään eristä. Tosi reippaasti Roope on pihalla käynyt ihmettelemässä elämää, eikä pakkanen juuri haittaa vaikka vähän tassuja nipisteleekin. Siinä vaiheessa kun kakara on ruvennut nostelemaan käpäliään, ollaankin jo kiiruhdettu takaisin kotiovelle. Nyt on onneksi nollakeli, niin ollaan päästy ulkoilemaan ihan kunnolla. Roope on jo hienosti tajunnut, että pissa ja kakka tehdään ulos ja koko ajan vähemmän näkyy pissatahroja matoilla.

Ruoka on maistunut kohtalaisen hyvin, tosin epäilen ruokamäärän olevan liian iso, kun Roope meinaa jättää osan ruoasta syömättä.

Hei, toi on mun pedissä! Et viittis tehä jotain tolle? Etsäviitsisitsä hei etsäviitsis?

Ying&Yang?

Tottelevaisuutta ollaan alettu pikkuhiljaa "ajaa sisään". Sunnuntaina aloiteltiin naksuttimeen ehdollistamista, mutta koska Mauri on lähes koko ajan kuuloetäisyydellä, niin ei ole kauheasti päässyt sitä harjoittelemaan. Nimensä poika tunnistaa ja tulee luokse kun hihkuu tai viheltelee. Ulkoillessa pysyttelee aika paljon jaloissa, tosin viime päivien aikana on luonnollisesti alkanut reipastanutut huomattavasti. Ollaan käyty tutustumassa jo autotien vierellä kulkemiseen, eläinkauppaan ja kaupan pihaan. Tälle viikolle on luvassa vielä piipahdus kaupunkiin. Tänään Roope oppi istumaan, sekä harjoiteltiin näyttelyseisomista. Iltapissalla aloiteltiin seuruuta ja eteentulemista. Kertakaikkiaan hieno ja oppivainen tapaus. :) Täytyy vaan pitää pää kylmänä ja muistaa, että pohjat täytyy tehdä huolellisesti jos joskus meinaa saada tulosta. Ja pennun omaan tahtiin tietenkin edetään. Ei meillä ole mikään kiire mihinkään.

Grr! Taistelu pinkistä sukasta

Näin hienosti Ropsukka seuraa ihan oma-aloitteisesti. Tuo musta möykky tuossa vasemmassa laidassa on siis emännän reisi/lantio.

Tietenkin näyttelypönötystä täytyy harjoitella. Kohta ei mahduta enää pöydälle, mutta huomattavasti helpompaa harjoitella vielä tässä vaiheessa korokkeella. Oppiipahan samalla olemaan "korkealla". Tykkään hurjan paljon Roopen rakenteesta. Roopen kumpikin vanhempi on Suomen MVA, iskä myös muutaman muun maan. Toivottavasti se Roopen toinenkin palli tipahtaisi äkkiä pussiinsa, niin ei jää näyttelyt pelkälle haaveilutasolle.

Yksinoloharjoitukset aloitettiin alusta täydellä teholla. Pentu on sijoitettu makuuhuoneeseen aitaukseen, Mauri sen sijaan asuttaa olohuonetta. Sunnuntaina käytiin tekemässä tunnin kauppareissu. Pojat jäivät nukkumaan, ja takaisin tultaessa oli kaksi säihkysilmää vastassa. Aitaukseen oli tehty paskat, joten pentu oli herännyt reissun aikana. Todennäköisesti ovat harrastaneet vuoropuhelua, kun Mauri ei oikein tykkää toisten koirien metelöinnistä ja pentu taas piipittelee aina kun ei saa tarpeeksi huomiota.

Eläintarhan luoksetulo

Mauri "the Dumbo" mäyräkoira

Roope "the I Want You" hollanninpaimenkoira

Jahas jahas, onkohan lumi valkoisempaa penkan toisella puolella?

Maanantaina pentu joutui jo olemaan ihan kunnon päivän yksin, eli 7 tuntia (Mauri taas olohuoneessa) ja tänään peräti 9,5 h (tiedän, perseestä!). Harmitus on suunnaton, kun ei ole varaa pitää pentulomaa. Mielellään sitä pitäisi vaikka viikon vapaata, ettei tarvitsisi melkein kylmiltään pentua jättää noin pitkäksi aikaa yksin. Yksinoloharjoituksiakaan ei oikein olla ehditty tekemään. Toivotaan, että pentu ja etenkin Mauri sopeutuvat uuteen tilanteeseen nopeasti. Holskun ainakin kerrotaan olevan todella sopeutuvainen, joten toivon väitteen pitävän tässä asiassa paikkansa.

Pakollinen nahkamasukuva

Aikaa ei tunnu olevan ainakaan liikaa. Tämän illan aikana ollaan ulkoiltu karkeasti yhteenlaskettuna semmoiset 3 tuntia. Maurin käytin erikseen pitkällä lenkillä, mutta muuten ollaan juostu Roopen kanssa pihalla tunnin välein. Huomenna on vapaapäivä, joten yritetään keksiä jotain kivaa tekemistä. Ja sitten harjoitellaan sitä yksinoloa. Kunpa tuon kanssa ei kävisi niin kuin Maurille. Onneksi sentään sain puhuttua itselleni lyhennetyt työviikot helmikuun lopulle asti ensi viikosta lähtien, joten koirien ei tarvitse olla päivässä yksin 7 h pidempiä aikoja.

Neljä yötä pentuun on

2011-01-11T15:41:00.004+02:00

Jännitys kasvaa! Pahimpaan jännitykseen testikoottiin sunnuntai-iltana pentuaitaus kertaalleen ja meilailtiin parista pentukurssista.

Maurilla pentuaikana sanomalehtien alustana käytössä ollut muovimatto jää hitusen pieneksi aitauksessa, joten täytyy keksiä joku patentti, miten maton reunoille tai reunojen yli menevät pissat ei kastele parkettia. Ahdasta tulee olemaan, kun aitaus pystytetään makuuhuoneeseen ja aitaus kattaa lähes koko vapaana olevan lattiapinta-alan, eli n. 3 m^2. Aitaus koostuu siis kompostikehikoista, jotka on onneksi helppo taittaa kasaan tarvittaessa.

Haluan viedä koiran jo ihan pienestä lähtien ihmisten ja koirien ilmoille, joten olen penkonut tietoa mahdollisista pentukursseista. Yhdelle niistä pääsisi vasta kun tehosterokotteet ja varoaika on kulunut, eli pitäisi odottaa yli 4 kk-ikäiseksi. Onneksi kuitenkin löytyi toinen kurssi, johon riittää, että ensimmäiset rokotukset on otettu, eli ikäraja on 3kk. Täysin sopiva, vaikka mielellään mentäisiin ihan vaan pällistelemään ja harjoittelemaan vieraassa paikassa rauhoittumista jo vähän aikaisemminkin. Lisäksi kurssin pitää holsku-kasvattaja, joten uskoisin olevamme hyvissä käsissä. :D Ehkä pitää ottaa pentu sitä ennen mukaan mäykkytreeneihin. Siellä on ainakin paljon meteliä ja vikkeliä koiria aiheuttamassa ihmetystä.

Lauantaina sitten käydään hakemassa kakara kotiin. Pohdinnan alla on ensimmäinen kohtaaminen Maurin kanssa. Sääennuste lupaa kovaa pakkasta, joten toiveeni vapaana "ei-kenenkään maalla" tapaamisesta tuskin onnistuu, kun pentu jäätyy pystyyn eikä Mauriakaan kiinnosta ulkona kykkiminen kylmällä ilmalla. Hyvin epätodennäköistä, että Mauri yrittäisi teurastaa pikkuisen, mutta mielellään tarjoaisi mahdollisimman vähän latautuneen ensikohtaamisen.

Kasvattaja laittoi sähköpostia pentujen kuulumisista. Meille on nyt sitten mitä ilmeisemmin tulossa juuri Se pentu, johon ihastuin jo kuvien perusteella. Kakarat kävivät viikko sitten saamassa sirut niskanahkaansa ja lääkäri kopeloi koiruudet läpi. Meidän penikalla toinen kives on vielä laskeutumatta ja nyt pidetään isosti peukkuja, että se ujokin pallero vielä valahtaisi pussiinsa. Muuten oli kaikki priimaa ja lääkärin stetoskooppi maistui hyvälle. :D

Maurin vuoden 2011 suunnitelmista: toivottavasti kevään aikana saadaan kuvattua selkä ja lonkat (ehkä tsekataan myös kyynärät), sekä tarkistetaan silmät. Lisäksi käydään varmaankin huhtikuussa Lahti KV:ssä pyörähtämässä. Mejää ruvetaan harjoittelemaan enemmän, kun syksyllä se jotenkin jäi vaikka monta kertaa kävi mielessä jäljen tekeminen. Luolajuttujakin käydään myös tauon jälkeen kokeilemassa. Pitkä etäisyys keinoluolille tekee harjoituksissa käymisestä hieman hankalaa, mutta kai se olisi pakko sitä ahdingon läpäisyä käydä harjoittelemassa, ettei enää seuraavassa luolakokeessa meitä naureta pihalle. Jos kesälle siunaantuu ylimääräistä aikaa, niin olisi kiva käydä Maurin kanssa joku tottiskurssi, niin päästäisiin vähän lähemmäs sitä tokon (lue: möllitokon) korkkaamista.

Pennun kanssa tavoitteena on käytöstapojen opettelu ja tottiksen ja haun alkeet. Alkuun pyritään tekemään pohjat kuntoon ja edetään maltillisesti. Toivottavasti päästään mukaan treeniporukkaan tai vähintään sitten käydään koiraseuran kursseilla. Kesällä käydään pyörimässä mätsäreissä sosiaalistumassa ja harjoittelemassa hälinässä toimimista. Toukokuussa mennään sitten erkkariin pentuluokkaan toivottavasti hurmaamaan tuomari.

Nyt pitäisi vielä neljä yötä malttaa odottaa... Iik!

//Lisäyksenä vielä Maurin suunnitelmiin: Luonnetesti! Toivottavasti saadaan paikka johonkin luonnetestiin, niin saadaan virallinen arvio tuon luonteesta.

Koiravauvoja katsomassa

2011-01-01T23:32:00.004+02:00

Tänään koitti päivä, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ei, se ei ole 1.1.2011, vaan päivä joilloin tapasimme ensimmäistä kertaa uuden perheenjäsenemme. Pentuset olivat tosi pirteitä ja innokkaimmat kävivät samantien kiinni sormiin ja varpaisiin. Oma suosikkipentukin sieltä löytyi, mutta annan kasvattajalle päätäntävallan siitä, kuka sopii meille parhaiten. Onneksi hänkin oli samaa mieltä kanssani. ;) Lopullisesti homma lyödään lukkoon lähempänä luovutusta, sillä pennuthan ovat vielä kehityksensä alkumetreillä, joten luonteet kehittyvät vielä roimasti ennen luovutusta.

Tässä muutama kuva-arvoitus:

Moi! Saanko maistaa sun kättä?

Pikkupedon iso kita

Mietteliäs

Vaanimista. Huomatkaa nuo korvat!

Leikkihetki

Tuleva rotu on siis karkeakarvainen hollanninpaimenkoira. Pieni harvinaisuus Suomessa ja maailmalla, mutta onneksi täältä löytyy muutama aktiivinen kasvattaja. :) Holsku on vähän niin kuin belgi, mutta ei kuitenkaan. "Serkuksia" ovat ja belgeistä silloin tällöin tuodaan uutta verta kapeahkoon geenipooliin. Rakkaus holskuihin syttyi jo 1,5 vuotta sitten, mutta jonkin aikaa piti ajatusta omasta raitapaidasta muhia pään sisällä. Ja nyt haaveista tulee viimein totta. :)

Vierailija

2010-12-28T21:49:00.006+02:00

Mauri sai aamulla ihanan neitokaisen seurakseen torstaihin asti. Rakastavaiset ovat ehtineet vaihtamaan jo noin tuhat pusua ja Mauri on kovasti yrittänyt lämmitellä vierailijaa "niihin" puuhiin, mutta on joutunut kokemaan joka kerta nöyryyttävät pakit. Silti tämä rakkauden puolestapuhuja ei luovuta. Liekö tyhmä vai vaan mäyräkoiramaisen omapäinen?

*supisupi* Mitähän se Mauri supsuttelee, kun noin tyttöä hymyilyttää?

Parivaljakko on hurjastellut koko päivän. Iltapäivällä otettiin tunnin nokoset, mutta muuten kaverit ovat leikkineet lähes tauotta.

Pitäisi kai imuroida vähän useammin, kun koirakin alkaa olla noin pölyinen

Nyt irti mun bebasta!!

ZZzzzZZzzz....

Entäs joulu? No joulu oli meillä varsin aktiivista aikaa. Aattona käytiin emännän porukoilla syömässä oma osamme joulupossusta. Mauri ei omaksi harmikseen tänä vuonna saanut varastettua pöydältä yhtään ruokaa, jonka vuoksi ehkä sitten antoi ruoalla mässääville ihmisille oman haisevan vastalauseensa shaibaamalla olohuoneen matolle. Siinäpä sitä sitten pääruoan ja jälkiruoan välissä oli hyvä yrittää pyyhkiä semisti löysää sitä ihteensä valkoisesta matosta. Ja kyllä, siihen jäi tahra. Vanhemmat yrittivät kyllä lohduttaa sanomalla, että olivat jo muutenkin harkinneet matosta luopumista.

Maurin onneksi hänen lahjansa oli jaettu jo aiemmin päivällä, joten ei tarvinnut pelätä että illan välikohtaus vaarantaisi (muutenkin jo vähäistä) lahjasaldoa.

Pakolliset poseeraukset lahjojen edustalla. Mitähän sanomalehden sisältä paljastuu?

Lahjapapereiden repiminen on hyvin tarkkaa puuhaa, kun pitää olla kieli keskellä suuta.

Oho! Oltiinpas sitä oltu kilttinä! Lähes koiran mittainen luu. Namnams! Herkku oli niin hyvää, että Mauri vähän hermostui emännälle, kun tämä sattui hipaisemaan ohi kävellessään luuta järsivää koiruutta.

Joulupäivänä ja Tapanina vierailtiin isännän äidin luona. Sunnuntaina oli mukana kuvioissa myös 9 kk ikäinen kummilapsi, jonka kanssa Mauri pääsi tekemään tuttavuutta. Kumpikin ihmettelivät hetken toisiaan, mutta loppuillasta Mauria sai olla repimässä tyttösen kimpusta pois, kun tämä olisi niin innoissaan ollut pussailemassa häntä. Tyttö naureskeli hassulle nelijalkaiselle pusukoneelle, vaikka ne vahingossa suoraan naamaan osuneet lipaisut saivatkin piltissä hetkeksi aikaan "yök, kuolaa!" -reaktion. Toivottavasti jatkossakin tullaan toimeen näin hyvin, vaikka ne naamapusut voisi kyllä jäädä antamatta.

Uusi vuosi vietetään todennäköisesti taas maalla, piilossa raketeilta. Ei huvita yhtään tämä turha juhla. Jos jäätäisiin kaupunkiin, niin varmaan sekä emännälle että koiralle pitäisi käydä hakemassa rauhoittavia. Ei vaan kestä oma psyykekään niitä paukkuja. Viime syksynä satuimme hyvin epäonnisesti lenkillämme kulkemaan ilotulituksen vierestä. Raketit laukaistiin noin 20 metrin päässä meistä. Ja kyseessä oli vielä kunnon räjäytekarnevaali, eli jouduimme kestämään räiskintää 15 minuutin ajan. Niin meidän tuuria... Ja Mauri meni täysin sekaisin, eikä ihmekään. Onneksi tällä tapahtumalla ei ollut vaikutusta aseen laukaisemiseen reagoimiseen, koska muuten olisi kaupungille lähtenyt hyvin kirosanasävytteinen viesti siitä, että lähialueen asukkaita olisi hyvä informoida etukäteen, jos lähistöllä järjestetään ilotulitus. Mutta se siitä avautumisesta. Uusi vuosi maalla kuulostaa hyvältä, ellei päädytä siihen että Mauri käytetään jo perjantaina päivällä pitkällä lenkillä ja ilta kyhjötetään sisällä.

Pentujen tapaaminen lykkääntyi ensi lauantaihin, kun pentujen isän omistajalla oli liian kiireinen viikonloppu, eikä hän olisi ehtinyt tulla esittelemään komeaa iskää pennunostajille. :( Odottelu on aivan kamalaa! Onneksi kasvattaja on laittanut pennuista kuvia, joten sentään niiden kautta pääsee seuraamaan pienten karvapallojen elämän alkuviikkoja. Kohtahan se pieni jo kotiutuukin... Kuvia luvassa viikonloppuna, ellei taivas kaadu niskaan.

Hyvää uutta vuotta lukijoille!

24.12.2010

2010-12-23T22:08:00.003+02:00

Mauri palvelusväkineen toivottaa lukijoille vauhdikasta Joulua!

Talven riemu

2010-12-19T20:26:00.006+02:00

Mauri: Talvessa on se kivaa, kun lumesta erottaa muiden koirien kirjeet paljon helpommin. Lisäksi on kivaa, kun lunta voi kaivaa ja sieltä voi löytyä vaikkapa jäniksenkakkaa tai vaikka pikkukaloja jos jäätyneellä järvellä liikuskellaan. Nautin siitä, kun emäntä tajuaa poistaa elämääni niin kovasti rajoittavan hihnan pannastani ja antaa minun nauttia elämästäni vapautta rakastavana koirana. Talvella pääsen usein, tosin silti liian harvoin, jäälle. Siellä emäntä yleensä antaa minun juoksennella vapaana (tai jos satun päättämään lähteä tekemään tuttavuutta esim. varisten tai niitten pikkukalojen kanssa, niin joudun takaisin hihnaan. Täysin typerää.).

Seuraavassa kuvin kerromme parin päivän takaisesta palloiluleikistämme:

Heitäs mulle vähän palloa, nainen.

No okei, pyydetään nätisti...

Siellä se menee!! Se on pakko saada kiinni!!

Jee, mä sain tän kii!!

Noni, tuon tän sulle sillä ehdolla, että heität tän uudelleen tonne.

Mrrr.. Ai et meinaa antaa vai? No sit revin tän sulta!!

Taistelen viimeiseen hengenvetoon saakka!!

Heitä jo! Heitä jo!

Jes! Sainpas!

Joulu tulla jolkottaa... Mauri on tähyillyt iltaisin tonttuja, yhtään niistä ei vaan ole saanut kiinni! Sen sijaan Mauri sai toissailtana kiinni jonkun pienen vipeltäjän, jota Miäs epäilee vesimyyräksi. Luomu- ja lähiruokaa parhaimmillaan.

Vauveli senkin kasvaa. Nyt on 4 viikkoa mittarissa ja sisarusten kanssa pidetään jo painimatseja. Vielä ei olla tulevaa turrea päästy tapamaan, mutta toivottavasti ensi viikolla pääsemme silittämään pehmoista pentuturkkia. Kuvia luvassa uteliaille tai muuten vain pentukuumeisille. Pentu muuttaa osoitetta tammikuun puolessa välissä. :)

Pikkujouluihin?

2010-12-19T20:06:00.003+02:00

Katriina Omenapuun alla -blogista antoi meille pikkujouluisen haasteen:

"Valitse jokin nettikauppa ja kokoa sen valikoimasta mieleisesi pikkujouluasu. Haasta tämän jälkeen neljä henkilöä tekemään sama."

Koska jouluun on niin vähän aikaa, jätämme haasteet jakamatta. Maurin pikkujoululook näyttää (/näyttäisi) tältä:

Vaikka talvi palelluttaa, Mauri on narttujen keskuudessa Hot Stuff. Pusakassa on näkyvyyden maksimoimiseksi heijastimet.

Tämä kaulassa ei kukaan uskalla tulla haastamaan pikkujoulujen jatkoilla riitaa Maurille.

Virallisempaa edustamista varten eksyy Maurin kaulaan mirri. Herrasmies, herrasmies...

Pusakka: Terrieri.net

Panta ja mirri: Petpark

Loppusyksyn fiiliksiä

2010-12-09T22:32:00.018+02:00

Lumet ovat olleet maassa jo niin monta viikkoa, että Iltalehtikin kyselee "Oletko jo kyllästynyt lumeen?". Nyt kuitenkin laitetaan fiiliksiä marraskuun alkupuolelta. Ensi viikolla tulleepi sitten vähän tuoreempaa tavaraa. Käytiin paskakelillä lenkillä (lämpötila piirun verran miinuksella ja tuuli paiskaa kasvoista punaiset) - eli muiden ulkoilijoiden määrä on minimaalinen. Saatiin "koirapuisto" käyttöömme, kun ketään ei liikkunut lähimailla. Mentiin siis läheiselle aallonmurtajalle, jossa Mauria voi pitää huoletta vapaana. Siellä ollaan käyty aamuisin rallaamassa, eli leikkimässä hippaa. Se on Maurin mielestä ehkä kivoin leikki.

Seuraavaksi kuvapläjäys rallaamisesta ja epäonnistuneista toko -treeneistä. Ja vähän muustakin:

Sunnuntaiaamun naama. Mennäänkö jo?

Wheeee!!!!

Krhömm... Lennokasta seuraamista

"Pienehköä" edistämistä...

Kyllä se oikean paikankin välillä löysi

Luoksetuloa, kepin nokassa

Luoksetulon loppuasento. Ekalla suoraan, jee!

Pönöttämisharjoitus

Sirkustemppu tottelee nimeä "pupu". Se tarkoittaa kahdella jalalla tasapainottelua.

Talvimuotia. Huomatkaa Maurin innostunut ilme. Eläinrääkkäystä pahimmillaan. :(

Jää on todettu kantavaksi, joten Mauri on päässyt hurvittelemaan siellä iltaisin. Eilen emme olleet jäällä yksin, vaan lähellä (50 m päässä) lenkkeili myös toinen koirakko. Pahaa-aavistamattomina annoimme Maurin olla vapaana ja toisen koiran äkättyään luoksetulokutsut olivat vain jotain kumeaa taustahälyä. Onneksi Mauri sai toisesta karvanaamasta kaverin itselleen ja dramatiikalta vältyttiin. Ärräpäitä mielessäni pyöritellen kävin nolona noutamassa karkulaisen takaisin ja pahoittelin koiranomistajalle oman riiviöni käytöstä. Ja kuinka sitä tulee aina itse kirottua niitä irtokoiria... Niinpä niin, huoh.

Mauri saikin sitten tänään tehokoulutusta luoksetulosta. Joku varmaan kävi vaihtamassa Maurin tottelevaiseen yksilöön, sillä tänään koira totteli jokaista luoksetulokäskyä ja palautti ilman erillistä käskyä palkaksi saamansa narupallon. Tämä talvi onkin sitten luoksetulon tehokoulutuksen aikaa.

Tontut kuulema hoitavat koiruuksien joululahjaostokset huomenissa... Mitähän paketeista paljastuu tänä jouluna? Hmm...

Pitkästä aikaa

2010-12-01T21:15:00.002+02:00

Lienee aika ryhdistäytyä ja tehdä ensimmäinen päivitys pitkään aikaan. Hiljaisuuteen löytyy vain yksi syy -laiskuus. "Oikean elämän" puolella ollaan kuitenkin huhkittu. Ollaan kohottettu Maurin ja emännän kuntoa koko syksy ja alkutalvi. Viikossa ollaan tehty vähintään yksi yli 10 km hikilenkki ja muutaman kerran viikossa hölkkälenkki (joka taitaa olla epäurheilulliselle emännälle huomattavasti rankempaa kuin koiralle). Isäntä on käyttänyt Mauria pyöräilemässä iltaisella (lue: yöllä), kun siihen aikaan tiellä tulee vastaan korkeintaan joku lähikapakasta kotiinsa hortoileva setä.

Metsällekin on Mauri päässyt testaamaan uusia ajohaalareitaan. Enää ei mahanalunen hehku punaisena metsäreissun jäljiltä. Saalista ei pojat ole kuitenkaan mukanaan kotiin tuoneet. Metsän eläimet tuntuvat hävinneet lähes kokonaan.

Ja sitten... Seuraavan koiran hankinta edistyy isoin harppauksin. Suunnitelmat kokivat pienehköjä muutoksia, eikä välttämättä yhtään huonoja sellaisia. Tässä nyt sitten yritetään pitää jalat maassa ja toivoa, ettei tule mitään vastoinkäymisiä. Mutta kun kaikki nettikaupat suorastaan huutavat ostamaan kaikkea söpöä pentukrääsää! Muutaman viikon päästä päästään tapaamaan pentuset. Jännää!

Mätsäröintiä ja näyttelyä

2010-08-15T17:39:00.007+03:00

Käväistiin keskiviikkona eläinsuojeluyhdistyksen järjestämässä mätsärissä. Vähän hirvitti lähteä, kun ei olla kevään jälkeen näytetty naamaamme missään koiratapahtumissa eikä ehditty edes lenkittää Mauria ennen lähtöä.

Aluksi tietenkin Mauri herätti huomiota haukkumalla sinne sun tänne, mutta kunhan selviydyttiin alkuhärdellistä, niin Maurikin alkoi rauhoittua. Olimme taas tuttuun tapaan ilmoittautuneiden loppupäässä, joten saimme odotella vuoroamme tovin. Meitä vastassa oli joku terrieri, joka oli handlerin otteista päätellen näyttelyissä ennenkin kiertänyt. Onneksi Mauri näytti taas parhaat puolensa kehässä ja meidät palkittiin punaisella nauhalla.

Punaisten kehässä oli tuttuun tapaan kova taso (ilmeisesti kaikki lähistön koirat tulivat mätsäriin harjoittelemaan ensi viikon näyttelyä varten...), joten odotuksia sijoittumisen suhteen ei ollut. Suureksi ihmeekseni tuomari kuitenkin valitsi meidät viiden parhaan joukkoon ja siitä vielä punaisten 2. Kehän jälkeen tuomari jäi vielä jututtamaan meitä ja paljasti olevansa mäyräkoiraihminen. Hän kehui kovasti Mauria ja sen ulkonäköä, mikä oli tietenkin mukavaa kuultavaa. Punaisten 2 olikin se paras sijoitus, mihin tähdättiin, koska bis-kehässä olisi ollut kuitenkin vastassa Isoja Uhkia, eikä Maurin hermot olisi semmoisia kestäneet.

Hyvä sijoittuminen oli kyllä kiva piristys muuten niin toimettomaan kesään. Tämä oli samalla meidän paras sijoitus tähän mennessä. Kyllä oltiin ylpeitä meidän omasta näyttelijästä (joka repesi hirveään ärjykarjumiseen heti, kun päästiin kehästä pois)

Maailman huonolaatuisimmat ja kököimmät palkintoposeeraukset, pahoitteluni.

Mauri pitäisi ilmoittaa syksyn ryhmikseen. Tällä hetkellä näyttelyt ei vaan kiinnosta yhtään! Jotenkin sitä vaan kokee velvollisuudekseen ilmoittaa koiran niihinkin kinkereihin. Paikalle jaksaisin tuskin raahautua ilman Mauria. Kattoo ny mitä sitä tekee... Menestystä tuskin on odotettavissa, muotovaliota tuosta ei edelleenkään tule.

Tänään oli vuorossa tutustumista uuteen rotuun. Uuden rodun erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna meidän hyväksi onneksemme naapurikaupungissa, joten koettiin Miähen kanssa lähes velvollisuudeksi lähteä rapsuttelemaan otuksia. Saimme rodusta hyvin kattavan kuvan, paikalla kun oli suurin osa (lähes kaikki) Suomen yksilöistä. Jutustelin kasvattajien kanssa ja ensi keväänä olisi suunnitteilla kahdelle potentiaaliselle nartulle pentueet. Paikalla oli myös se viimekuisissa hakutreeneissä kotia vaille ollut koira.. Hän oli löytänyt uuden kodin keskiviikkona. Sanoin Miähelle ennen näyttelyyn lähtöä, että jos se on vielä ilman kotia, niin me otettaisiin se. Ei siis oltu myöhässä kuin muutama päivä!

Koirakuume, se vaan kasvaa koko ajan... Mitenköhän tässä pystyy odottamaan kevääseen asti? Ideoita?

Vuosittaisrokotuksilla

2010-07-25T11:45:00.003+03:00

Mauri kävi perjantaina vuosittaisrokotuksillaan ja reissu sujui hyvin. Itse olin sillä aikaa töissä, mutta pojat pärjäsivät vallan mainiosti ilman minuakin. Eläinlääkäri oli antanut kehuja Maurin kunnosta, mikä oli varsin mukavaa kuulla ahdistavan alkuvuoden ripuli- & laihtumisrumban jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että herra saattaa olla päässyt jopa aavistuksen liian tuhtiin kuntoon, kun ei olla päästy oikein lenkkeilemään helteitten takia. Tai ehkä se vain näyttää läskiltä sen jälkeen, kun tuijotteli puoli vuotta selvästi erottuvia kylkiluita. Lihastakin päässyt ehkä hieman varisemaan pois, mutta kunhan syksy tulee, niin eiköhän se Maurin sisäinen bodari taas esiin marssi.

Rokotusten lisäksi Mauri sai lääkekuurin erääseen miehiseen vaivaan, nimittäin tiputteluun. Herran hormoonitoiminta käy toisinaan ylikierroksilla ja vehkeestä sitten valuu näitä touhutippoja. Viime aikoina meisselinkärki on ollu koko ajan kosteana, joten olemme epäilleet mahtaako siellä olla kenties jonkinasteinen tulehdus. Elli kuitenkin sanoi, että joillain nuorilla uroksilla nyt vaan sattuu olemaan niin kivaa koko aika, että se tiputtelu on ihan "normaalitila", eikä antibiooteista silloin ole apua. Jos lääkekuuri ei auta, niin sitten odotellaan 1-2 vuotta, josko sitten kaunis musta nahkasohvamme pysyisi pidempään kuin päivän läiskättömänä. Tietenkin joku voisi kysyä kannattaako sitä koiraa sohvalle päästää, mutta (viime aikoina se on jopa nukkunut jopa sängyssäkin, hups!)... Pitäisikö sitä sitten itse mennä lattialle köllöttelemään, että voi ottaa koiran kainaloon?

Miäs tenttasi elliä kaikenmaailman kysymyksillä ja puheeksi tuli selkä- ja lonkkakuvaukset. Ajatuksena meillä on ollut kuvauttaa Mauri selästä ja mahdollisesti myös lonkista. Tuolla elliasemalla otetaan selkäkuvia, joten sinne varmaankin matkaamme syksymmällä, ellei oma mäykkykerho järjestä joukkokuvausta jossain muualla, jolloin pääsisi hieman halvemmalla. Lonkkakuvia ei kuitenkaan hänen mielestään välttämättä kannata ottaa, ellei Mauri ala oireilemaan. Syynä se, ettei tuollaista lihasmassaa kuulema huonoilla lonkilla pystyisi ylläpitämään. Tiedä sitten... Silmät ja selkä nyt ainakin tutkitaan.

Omasta puolestani tuon otuksen voisi skannata päästä varpaisiin, että tietää sitten mihin kannattaa varautua, jos kuvista löytyykin jotain huolestumisen aihetta. Helpompi tässä vaiheessa olisi välttää liikarasitusta, kuin alkaa myöhemmällä iällä hoitamaan nivelrikkoista koiraa. Tämän siitä saa, kun lukee liikaa eri rotujen terveystuloksista! Mäykythän on oikeasti todella terveitä verrattuna niin moneen muuhun rotuun ja riski sairastua nivelrikkoon on onneksi hyvin pieni. Silti huoli tuosta koirasta on välillä todella iso...

Kuinka hysteerisiä muut ovat omien koiriensa terveyden suhteen?

Maurin uudet valjaat

2010-07-18T14:51:00.004+03:00

Unohtuipa mainita, että Maurillahan oli synttärit viime lauantaina! Maurista tuli siis ihkaoikea aikuinen koira. Seuraavaan näyttelyyn joudutaankin sitten ilmoittautumaan avoimeen luokkaan, hui! Ukolle pärähti siis 2 vuotta täyteen ja mielelläni kertoisin juhlien olleen melkoiset. Tai no, miten sen nyt ottaa... Samalle päivälle oli nimittäin osuneet sukulaisen häät, joista ei sopinut olla poissa Maurin synttäreiden takia. Mauri siis pääsi hoitoon ihanan rottis-tyttöystävänsä luokse, joten tuskin päivä nyt ihan mönkään meni. Ainakin synttäritorttua oli tarjolla mielin määrin, jos ei muuta lahjaa sitten ollutkaan. :P

2-vuotias "aikuinen"

Tyhmät isännät olivat tyystin unohtaneet tärkeän päivän lähestymisen, joten mitään hienoa lahjaa Mauri ei saanut. Sen sijaan Mauri sai viime viikolla ne kauan kaivatut valjaat, joista on tämänkin blogin puolella puhuttu useaan otteeseen! Valjaat siis toimikoon Maurin synttärilahjana, kun ei muutakaan tullut (sen tyttöystävän lisäksi).

Miäs sai valita valjaiden väriksi miehekkään vihreän.

Valjaiden hankkiminen on ollut yksi murheenkryyni, kun mikään valmistaja ei ole ottanut huomioon mäyräkoirien vartalon tuomia haasteita. Onneksi löytyi eräs suomalainen yrittäjä, joka valmistaa sellaisia valjaita, joita pystyy säätämään jokaisesta kohdasta: rinnanympäryksestä, kaulanympäryksestä ja vatsakappaleesta. Valjaat maksoivat kyllä hieman normaalivaljaita enemmän, mutta ihan mielellään sitä maksaa suomalaisesta laadusta pari euroa ylimääräistä. Valjaat tilasimme lahjakas.fi-nimisestä nettikaupasta, jonka nopea, muutaman päivän, toimitusaika oli hyvin positiivinen yllätys.

Voi ei! Mitähän se nyt taas aikoo...

Sivuprofiilista näkee kuinka valjaat tarvitsevat vielä hieman hienosäätöä. Noista asetuksista huomaa kuitenkin jo sen, kuinka etupuolen haarautumiskohta jää piikin alapuolelle, eikä nouse kurkkuun.

Näissä on tilaa hengittää vähän kovemmassakin vedossa!

Otetaan niitä kuvia sitten kunnolla, kun malli jaksaa näin komeesti tönöttää...

NOMS! Tältä valjaat näyttävät alapuolelta.

Itse olen ollut hurjan tyytyväinen näihin valjaisiin. Maurikin on antanut pukea ne päälleen sulassa sovussa, vaikka Hurtan valjaisiin pujahtaminen on ollut aina ikävää. Ainoa pikkumiinus noissa valjaissa on se, että niissä on nahkaa, mikä vaatii säännöllistä huoltoa. Vaikka nuo ovatkin konepestävät, niin suhtaudun silti hieman skeptisesti nahan kestävyyteen Suomen kurakeleissä. Toivottavasti olen väärässä. :)

Lopuks haluisin vaan lähettää terkkui kaikille ihanille nartuille! Oon tullu naimaikään, joten mulle saa lähettää kirjeitä noihin lähipusikkoihin. ;)

Lomalla, töissä?

2010-07-15T21:33:00.003+03:00

Viime aikoina on ollut ihan kamalan kiireistä, joten blogi on päässyt unholaan. Viime viikko mentiin max 5 h yöunilla, not nice!

Mauri on suhtautunut ymmärtäväisesti emännän kiireisiin ja pyöritellyt illat Pyramidia tai touhuillut muuten omiaan, eli nukkunut. :D Lenkit on ihan jo tuon järjettömän helteenkin takia olleet täysi mahdottomuus. Aamulenkkejä ollaankin venytetty vähän pidemmiksi, että Mauri saisi edes vähän liikuntaa. Onneksi meillä on järvi naapurissa. Sen viilentävää vaikutusta ollaankin hyödynnetty maksimimäärä, eli Mauri on päässyt pulikoimaan melkein jokaisen ulkoilun yhteydessä.

Tällä viikolla ollaan pakattu joka ilta Maurin hienot pelastusliivit mukaan lenkille ja suunnattu rantaan harrastamaan uimakoulua. Pikkuhiljaa tuo onkin oppinut oikean uimistekniikan ja eilen koiruus noutikin järvestä omaa vinkuleluaan jo ihan suvereenisti. Tänään kokeiltiin ilman liivejä ja hienostihan se meni! Mauria ei meinannut eilen saada rannalta pois ollenkaan, kun olisi pitänyt heittää lelua järveen koko ajan. Eli ilmeisesti Maurin sisäinen vesipeto vain odotti oikean uimistekniikan oppimista. ;)

Tänään piti mennä mätsäriin, mutta kauan odotettu ukkonen ja painostava 30-asteinen helle saivat meidät jäämään kotiin nukkumaan. Emme varmaan olisi edes selvinneet tapahtumapaikalle, kun sinne pääsy olisi edellyttänyt melkein 4 kilometrin matkaa jalan.

Päivitystahti tuskin lähiaikoina tulee piristymään, joten seuraavat kuulumiset tulevat varmaan ensi kuun puolella jos tämä meininki jatkuu. :D Mutta ei välitetä siitä, vaan nautitaan tästä hervottomasta helteestä!

Koiraurheilua

2010-07-07T18:00:00.000+03:00

Saimme viimeinkin aikaiseksi tehdä Maurille verijäljen. Emme ole sitten viime kesän 20 metrin mittaisten kaoottisten harjoittelujen jälkeen tehneet jälkeä, joten odotimme kovin skeptisesti koiran suoriutumista "vaativasta" kokeenomaisesta jäljestä. Viime kesänähän Mauri veren haistettuaan veti siksakkia joka puolelle eikä tajunnuut mistään mitään "Kun täällä haisee veri niin en osaa keskittyä mihinkään!!!!".

Saimme siis kuningasidean lauantai-iltana kahdeksan aikoihin lähteä hurauttamaan autolla 20 kilsaa vanhemmilleni ja heidän metsäänsä rämpimään verisen sienen kanssa. Kyllä huomasi, että ekakertalaiset asialla, kun emännälle luotettu reitin merkkaus oli ehkä hieman vaikeasti tulkittavissa... Onneksi Miäs on alkanut ymmärtämään puolisonsa ajatuksenjuoksua niin hyvin, että selvitti meikälle merkkausten tarkoitukset. :D

Tehtiin siis kokeenomainen jälki, tosin vain n. 300 metrin mittaisena. Ekakertalaisina emme halunneet tehdä liian pitkää, ettei se vaatisi liikaa keskittymistä tuolta ADHD-tapaukselta. Ikää jäljellä 12 tuntia, kulmia kaksi (90 astetta), kaatona meillä oli hyvinkin paljon riistaa muistuttavat broilerin koivet. Otimme videokuvaakin Maurin jäljestyksestä, mutta ilmeisesti se on liian iso bloggerin käsiteltäväksi. Täytyy yrittää kokeilla osaisinko nörtätä sen youtubeen.

Käytännössä mitään MEJÄstä tietämättömänä en uskalla arvioida Maurin työskentelyä "ammattimaisesti". Kuitenkin se mitä silmilläni näin oli koira, joka seurasi määrätietoisesti jälkeä pysytellen lähestulkoon koko ajan sen päällä. Alkumakausta Mauri haisteli tovin ja lähti siitä täysin itsenäisesti seuraamaan jälkeä. Ensimmäisen kulman merkkaus oli nopea, kuitenkin ilmeisesti riittävä, mutta Mauri jatkoi kulmasta noin 1-2 metriä suoraan, kunnes huomasi hajun loppuneen ja palasi takaisin jäljelle. Toisella suoralla Maurin nenään eksyi ilmeisesti peuran haju (oli yön aikana käynyt kuopsuttelemassa jäljen vieressä) ja koira poikkesi kahdesti jäljeltä, mutta palautui nopeasti takaisin, ilman erillistä kehoitusta. Aina kun haju loppui, Mauri kääntyi meidän puoleemme, mutta ratkaisi itse ongelmansa meidän seisoessa paikoillamme hiljaa (tod. näk. Mauri katsahti meihin juuri sen takia, kun pysähdyimme). Toisen kulman merkkaus oli hyvin nopea ja huomasimme sen vasta, kun katsoimme suoritusta videolta. Kulmassa Mauri meinasi taas lähteä omia polkujaan pitkin, mutta nopeasti palautui takaisin ja seurasi jälkeä loppuun asti suoraan sen päällä kulkien. Aikaa meillä meni noin 5 minuuttia, joten turhia ei laiskoteltu.

Ai että oltiinko tyytyväisiä ja hyvin yllättyneitä? Itse arvelin etukäteen, ettei Mauri tajuaisi ollenkaan mitä metsikössä teemme. Saimmekin pienen kipinän mejäkoetta varten, mutta ehkäpä teemme vielä ainakin muutaman ihan täysmittaisen jäljen ja toivomme, että kulmien/makausten merkkaus paranisi hieman.

Läkähtynyt jälkikoira

Olinki ehkä maailman paras mejästäjä!

Jäljestyksen jälkeen kävimme uittamassa suuren metsästäjän, joka tällä kertaa ui jopa kahden kauhaisun verran. Ilmeisesti sunnuntain 30 asteen helle on pehmentänyt tuon päätä sen verran, että uimista ei koettu enää kamalan vastenmielisenä puuhana. Uiskentelun jälkeen pakkasimme kimpsumme, hurautimme takaisin kaupunkiin ja jätimme jäljestyksen väsyttämän (PHAH!) mäyräkoiran kotiin lepäämään.

Otimme suuntimaksi saman osoitteen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin, eli lähdimme eräälle ratsastustallille seuraamaan Rodun haku-treenejä. Tällä kertaa paikalla oli enemmänkin porukkaa ja meitä varten oli otettu mukaan eräs 7 kk ikäinen kotia vailla oleva yllätys. Epäreilua ihmisten kiusaamista, sanon minä! Jos Mauri olisi vanhempi ja jos kyseessä olisi hieman nuorempi tapaus, niin tuo yllätys olisi todennäköisesti tällä hetkellä loikoilemassa tuossa lattialla. Koira oli hyvin lupaava tapaus, joten ärsyttää ettei ole mahdollista hälle kotia tarjota (ellei saada Miähen kanssa auringonpistosta ja mennä vähäsen sekaisin).

Treeneissä oli aikas infernaalinen tunnelma, kun lämpöä tosiaan oli se Pekka Poudan uhkailemat 30 astetta. Porukassa oli hyvin osaavia ihmisiä, joista yksi jopa toimii tuomarina PK-lajeissa. Saimme hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen ja erittäin hyvän kuvan hausta. Harrastus vaatii hyvän ja motivoituneen treeniporukan, sillä tuossa hommassa maalimiehillä (ne metsässä kykkivät tyypit, joita koira menee haukkumaan) on hyvin suuri vastuu koiran kouluttamisessa. Tuolla treeneissä kaikilla koirilla oli toisistaan poikkeava palkkaustapa, joten siinä oli haastetta, kun piti muistaa toimia oikein annettujen ohjeiden mukaan. Nyt sormet vaan syyhyää, että milloin pääsisi sen oman rakin kanssa metsään könyämään! Miäs väläytti, että Mauristahan olisi voinut tulla hyvä hakukoira, jos sen kanssa olisi tajunnut aloittaa jo pentuna. Ilmeisesti siis Miäskin syttyi tälle lajille. :D

Lähettelin taas hieman sähköpostia... Sain hyvin paljon itseäni miellyttävän vastauksen eräältä kasvattajalta ja jos kaikki menee hyvin, niin pentusia on tulossa jossain vaiheessa. Nyt on alustavat suunnitelmat kolmea pentuetta varten, joten aika huonoa tuuria jos mikään noista ei onnistu. Tosin pari vuotta sitten yksikään vuoden aikana tehty astutus ei tuottanut pentuja joten never say never.

Kuinka teini kesytetään?

2010-07-03T15:44:00.003+03:00

Maurin teineily loppui viikko sitten. Emännällä loppui pinna ja tästä lähtien se on se ensimmäinen käsky, mitä noudatetaan ja jos sillä ei toimita, niin koirasta otetaan (silkkihansikkain) niskapersusote ja laitetaan se tottelemaan. Olimme pari päivää sitten grillaamassa ja herra känkkäränkkä päätti olla tottelematta, kun tuli sisällemenon aika. Kovalla komennolla Mauri suostui tulemaan rappusten alapäähän, mutta sitten päättikin, ettei sittenkään halua neljän seinän sisälle ja yritti pinkoa omia menojaan. Onneksi koira oli fleksissä, eikä päässyt karkuun, mutta emäntä lausui parit ärräpäät ja teki Maurille hyvin selväksi, että tuollaista venkoilua ei suvaita enää tässä pitäjässä.

Itseäänhän tässäkin saa syyttää. Pitäisi muistaa aina vaatia koiralta jo sillä ensimmäisellä käskyllä, eikä vasta sillä viidennellä. Nyt täytyy oikeasti piirtää kapeat viikset nenän alle ja alkaa pitämään kuria, ennen kuin tuosta tulee kamala peto, joka ei kunnioita ketään.

Tehostettu kurinpito on tuottanut tuloksia, sillä koirien ohitukset hoituvat nykyään ilman nameilla lahjontaa. Olen vastenhakoisesti luopunut namittamisesta ja ruvennut apinoimaan Koirakuiskaajaa, ja joudun myöntämään, että hänen tekniikallaan Maurin epätoivotun käytöksen, eli rähjäämisen, saa estettyä/katkaistua hyvinkin tehokkaasti. Mauri toki saa namipalkkaa jos ohitus onnistuu, mutta emäntä pitää tästä lähtien semmoista linjaa, että edetään rauhallisesti vastaantulevaa koiraa kohti "tässä nyt vaan kävellään trallalallaaa"-mantra päässä soiden. Jos Mauri alkaa näyttää kiihtyvän, sanon sille rauhallisesti "Ei tartte" ja jos se meinaa lähteä keulimaan, niin hihnasta pieni nykäys herätykseksi. Kuinkahan monta kertaa näistä ohitusjutuista olenkaan puhunut..?

Saimme muuten taas vaihteeksi irtokoiran/t kimppuumme. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa vain naapurin pikkuruiset silkkiterrierit. Toinen hyökkäsi päälle, mutta pelästyi meikän rääkäisyä ja jalan maahan polkaisua sen verran, että lähti karkuun. :D Tapauksessa ei kylläkään ollut mitään hauskaa, koska nämä koirat todennäköisesti päätyvät vielä jonain päivänä jonkun toisen koiran kitaan tai auton alle. Nämä pikkufifit on ennenkin ahdistelleet meitä ja Mauri pelkää niitä. Tällä kertaa pinna katkesi lopullisesti ja avasin sanallisen arkkuni koiria ulkoiluttaneelle pojalle. Sanani ilmeisesti tavoittivat pojan korvat vain osittain, sillä heti seuraavana päivänä äkkäsin koirat jälleen vapaana, mutta pojan huomattua meidän lähestymisen, hän kaappasi koirat kainaloonsa ja häipyi nopeasti sisälle. Jonain päivänä vielä astelen heidän ovensa taakse pannat ja hihnat mukanani: "Keräsimme muiden alueen koiranomistajien ja koiria pelkäävien ihmisten kanssa kolehdin ja hankimme teidän koirillenne pannat ja hihnat, joihin teillä ei ilmeisesti enää komean talon ostamisen jälkeen jäänyt varaa."

MUR!

Huomenna pääsen taas Rodun treeneihin leikkimään metsään eksynyttä. Toivottavasti huomiseksi luvattu pilvetön taivas ja +30 astetta on vain Pekka Poudan pelottelua ja päivä paljastuu armeliaammaksi.

Juhannushumusta selviytyminen

2010-06-29T00:13:00.004+03:00

Juhannusta vietimme perinteisesti ystävän mökillä sekalaisen joukkion kera. Maurilla riittii äksöniä, kun viereisellä mökkitiellä liikkui koko ajan porukkaa ja tällä jengillä oli mukanaan kaksi koiraa. Mauri tietenkin virkaintoisena vahtikoirana kertoi meille ihmisille aina, kun tiellä oli joku. Hyvä, sillä emmehän me sen harvan pusikon takaa olisi äkänneet, että siellä kulkee jotain epäilyttävää porukkaa!!! HUI!!

Ensimmäinen yö mökillä meni Maurilla haistellessa ja tutkiessa paikkoja. Mekään emme meinanneet saada unta, kun Mauri keikkui yön rappusten yläpäässä pohtimassa mennäkkö vai eikö mennä. Kyseessä oli perinteiset hemmetin jyrkät ja liukkaat portaat, joten Mauri ei saanut kulkea niitä muuten kuin kainalohississä. Emäntä nukkuikin koko yön toinen silmä auki valmiina komentamaan koiraa takaisin sänkyyn. Iskän ja äiskän välissä nukkuminen oli muutenkin kai ihan noloa, kun aamulla saimme kuulla koiran nukkuneen kahden muun kaverin vieressä osan yöstä! Oli ollut kuulemma mielenkiintoinen herätys, kun Mauri tuli sänkyyn nuolemaan naamaa ja kaivautui kainaloon kuorsaamaan.

Seuraavana päivänä Mauri saikin touhuilla pihalla vapaana, pitkä liina perässään, siihen asti kunnes huomasimme hyttysten himoitsevan Maurin verta liiaksi. Niitä sai olla koko ajan hätistämässä koiran selästä. Parhaimmillaan niitä oli iholla kerralla yli kymmenen kappaletta. Lisäksi Mauria taisi pistää ampiainen, sillä koiran pakaraan nousi kolmisen senttiä leveä kuhmu. Silmänkin viereen ilmestyi aika mojova paukama, mutta se onneksi laski parissa tunnissa. Nooh, eipä Mauria muutenkaan juuri touhuilu innostanut, sillä edellisen yön valvotut tunnit painoivat koiran silmäluomia. Mauri nukkuikin hyvin pitkälti koko illan ja yön.

Kolmantena päivänä Mauri jaksoikin jo touhuilla enemmän, mutta ne hemmetin hyttyset eivät meinanneet jättää Mauria ollenkaan rauhaan. Koiraa pystyi pitää pihalla ainoastaan siten, että sitä liikutti jatkuvasti. Onneksi olimme ostaneet juhannuseväiden ostoreissun yhteydessä Maurille oman juhannuspullon, eli shamppanjapullon muotoisen piippilelun. Sehän sai Maurin silmät syttymään ja voi että koiralla oli hauskaa, kun emäntä heitteli pulloa pitkin pihaa tunnin verran. Ja joka kerta oli yhtä kivaa käydä tonkimassa lelu puskasta ja tulla lussuttamaan sitä parin metrin päähän emännästä, kun siis sen suoraan emännän käteen tuominenhan olisi ollut osoitus yhteistyökyvystä (ei ole ollut suosiossa viime aikoina).

Kolmannen päivän iltana saimme ystäväksemme perinteisen juhannusukkosen, eli se ilta meni hyvin pitkälti sisätiloissa. Edellisenä yönä olimme perinteiseen suomalaiseen tapaan värjötelleet ulkona t-paidoissa sateisesta säästä huolimatta, mutta nyt raju sade ja ukkonen olivat liikaa meillekin. Mauri oli hieman rauhaton ja meni piilottelemaan sohvan alle, mutta tällä kertaa "pelko" näkyi vain pienenä hermoiluna. Viimekerralla Mauri virui boksissaan yli kuusi tuntia paniikissa läähättäen. Ukkosen lakattua Mauri käyttäytyi ihan normaalisti.

Mauri sai viikonlopun aikana osakseen paljon ihailua ja rapsutuksia. Emäntä oli myös todella tyytyväinen kuinka hyvin Mauri pysyi pihalla, vaikka oli käytännössä suurimman osan ulkonaolostaan vapaana. Pieniä tihutöitä tuli silti tehtyä, mutta niistäkin voi melkeinpä syyttää itseään. Mauri kävi siis pari kertaa tonkimassa roskiksia ja yhdellä kertaa pussista löytyi kananluu, jonka eräs kaveri kaivoi kovin vastahakoisen Maurin kurkusta. Ruutu-harjoituksia emme ruvenneet tekemään, koska mökki oli ympäristöineen sen verran uusi ja jännä, ettei Maurilta meinannut irrota edes kunnon seuraamista.

Kuvat, missä ne on? Kamera oli mukana ja kuviakin tuli räpsittyä - ehkä kymmenen! Eipä sitä oikein muistanut räpsiä muistoja, kun koko mökkeily oli täynnä touhua. Katsotaan, jos jossain välissä jaksan purkaa kameran ja lisään jälkikäteen kuvan tai kaksi, olettaen että Mauri on eksynyt linssin eteen.

Ja se projekti koiran hankinta... Sunnuntaina tosiaankin matkasimme 120 kilometriä tapaamaan kasvattajaa, mutta tällä hetkellä emme ole yhtään varmoja osuimmeko kasvattajan kanssa samoille aaltopituuksille. Nyt pohdimmekin vaihtoehtoja. Kasvattajassa, hänen toimissaan tai tulevan pentueen vanhemmissa ei ole siis juurikaan moittimista, mutta jäin miettimään sitä kasvattajan funktiota myöhemmissä elämänvaiheissa. Tällä viikolla lähtee siis parit mailit toisille kasvattajille, joiden ainakin oletan olevan lähempänä omaa ajatusmaailmaani. Matka ei silti ollut pettymys - tapasimme kolme aivan ihanaa rodunedustajaa ja ne olivat juuri sellaisia kuin olen toivonut. Aivan ihania rapsuteltavia tapauksia, eikä yhtään pidättyväisiä tai hermokimppuja. Tuosta suunnitellusta pentueesta on tehty kaksi varausta, joten suurella todennäköisyydellä meillekin siis riittäisi heiltä pentu jos vain toimimme nopeasti. Maltti on valttia, joten en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Se pentu tulee sitten, kun palaset loksahtavat paikoilleen. (Mut tahtoo silti hetinyt!)

Koiraa hankkimassa - ahdistus

2010-06-22T02:45:00.004+03:00

Puuh. Välillä vähän kaduttaa tämä rodunvaihto. Hirveästi taustatyötä ja tuntuu, että kaikki hyvät yhdistelmät on jo tehty. Tai sitten muuten lupaavilla koirilla on huonot terveystulokset. Onneksi läpi pengottavia sukuja on suhteellisen vähän, mutta hemmetti kun rotu on niin tuore, että nopeasti tulee tuontikoirat vastaan, enkä minä osaa ulkomaisia sukuja tutkia.

Vaikka rotu onkin harvalukuinen Suomessa, niin kanta on kuitenkin suht ok: terveys pelittää valtaosalla ja tuloksia tehdään kohtalaisen hyvin. Luonteissa vaan on paikoin suuriakin eroja. Mutta onneksi viime viikonloppuna minulle sanottiin: apua saa aina, oli kyse kenen tahansa kasvatista. Tällaista sen pitäisikin olla. Lievästi ahdisti käydä näyttelytreeneissä Maurin kanssa aluksi, kun The ihmiset kysyivät Maurin kasvattajasta. Ilmeisesti nimi ei ole niin kuuluisa, että jutustelua olisi voinut jatkaa. Kuppikunnat ovat ahterista, joten ihanaa olisi päästä sellaiseen porukkaan, jossa ollaan "yhtä suurta pientä perhettä".

Sain sähköpostia eräältä kasvattajalta. Toivottivat tervetulleeksi tutustumaan koiriinsa. Melkein tekisi mieli lähteä heti huomenna, mutta odotellaan nyt ainakin ensi viikkoon. Heillä olisi pentujakin suunnitteilla juuri otolliselle hetkelle. Onko tämä kohtalo? Pitäisi vaan muistaa pitää jalat maassa. 9 kuukautta on pitkä aika, sehän vastaa ihmislapsen odotusaikaa. Ja voihan olla, että emä jää tyhjäksi tai pennuista ei löydykään sitä meidän omaa. En saa innostua ennen kuin tapaan sen rääpäleen ja kuulen kasvattajalta, että "tämä olisi sitten se teidän pentu". Sen jälkeen rakkaan esikoisemme (siis Maurin) blogi räjähtää pikkupedon nahkamahakuvista. Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että tämä alkuvuosi on mennyt hyvin nopeasti, joten loppuvuosikin varmasti lentää siivillä.

Huomasin kuinka lipsautin edelliseen tekstiin Rodun. Leikitään, ettei sitä tapahtunut. Ollaan mystisiä vielä hetki. Ihanaa kirjoittaa asiasta, josta ei halua puhua julkisesti vielä mitään. :D Kestäkää, tämä on ainoa keino saada tätä kuumetta laskettua alemmas.

Maurille käydään ostamassa huomenna verta. Pääsemme siis verestämään (eh eh) viimeistään ensi viikolla MEJÄilyn muistoja. Otimme myös taas yhden askeleen lähemmäs TOKOn EVL-luokaa: ostin muovitörpöt, joten voimme käyttää juhannuksen ruutuun lähettämisen harjoituksilla. Pitää varmaan tilata jostain koulutusliivi, minkä selässä lukee "Tuloksia vaille valio". Se saattaisi kuvata meidän harrastamista hyvin osuvasti - kaikkee tehään mutta mitään ei oikeesti osata.

Raukka on ollut ihan masentunut lauantain jälkeen. Pojat olivat mökillä ja Mauri pääsi peuhaamaan tyttöystävänsä kanssa koko illan. No okei, kyllä ne aluksi malttoivat leikkiäkin. :P Hyttyset ilmeisti huomasivat Maurin kiihtyneen olotilan ja käyttivät suonissa virtaavaa verta törkeästi hyväkseen. Sunnuntaina koiran selkä ja päälaki olivat kuin perunapelto. Ihan varmasti kutisi ja Mauri pyörikin pitkin mattoja tunnin välein.

Tänään päätettiin yhteistuumin pitää vapaailta koiralle, eli ihan vaan pissatuslenkit, että raukka saa nuolla haavansa rauhassa. Illalla käytiin juoksemassa koirapuistossa hetki. Puistossa oli isojen puolella noutajia ja jotain muita isohkoja/keskikokoisia koiria liuta, joten menimme suosiolla toiselle puolelle, jossa ei ollut ketään. Vaikka koirat olisivatkin tulleet toimeen, niin todennäköisesti Mauri olisi jäänyt tovereitten jalkoihin ja alkanut siitä johtuen tuittuilemaan. Aidan takaa komennettiinkin sitten keskenään painivia koiria ja meillä oli kova työ saada Mauri luopumaan haukkumisestaan. En oikein ole vielä käsittänyt tuota Maurin tapaa komentaa riehuvia koiria/ihmisiä. Olen sen aika-ajoin pistänyt merkille, mutten ole pitänyt sitä kovinkaan huolestuttavana. Pittee vissiinki keksiä jottaain.

HAKUna matata

2010-06-19T13:41:00.003+03:00

Täytyy tulla tänne hehkuttamaan: päätös vahvistui entisestään, kun pääsi ihan livenä seuraamaan ja ottamaan osaa tulevan Rodun treeneihin. Paikalle ei valitettavasti saapunut meidän lisäksi kuin kaksi henkilöä (joista toisella ei edes ollut koiraa :D), mutta hyvin pärjättiin pienelläkin porukalla.

Aluksi juotiin sumpit ja juteltiin niitä näitä ja yritin antaa edes jokseenkin täysipäisen kuvan itsestäni. Sen jälkeen siirryttiin metsään ja sain iha ite taluttaa toista koiraa. nih! Oli kieltämättä hieman erilainen kokemus taluttaa reilua 20 kiloa, kuin 10 kiloa. Ja se siis tuntui ihan oikeasti koiralta, eikä tarvinnut joka hemmetin hajua jäädä tutkimaan. Ihanaa! :D

Metsässä saatiin leikkiä eksyneitä. Kun oma vuoroni tuli, läksin etsimään piilosta ja luulin löytäneeni tosi hyvän paikan. Katsoin vielä viereeni ja huomasin, että "Jaha, muurahaispesä, älä mene ainakaan siihen.". Joten istahdin puun juureen turvallisen välimatkan päähän pesästä odottamaan koiraa. Samalla kun kuulin koiran lähteneen mua etsimään, huomasin jonkun kipittävän kengälläni: "Muurahainen! Toinen! Kolmas! Neljäs! Voi V!!!!" Olin siis istahtanut puunjuurelle, johon oli ilmeisesti vasta rakenteilla muurahaispesä. Kuhina kävi ja niitä meni housun punteista sisään. Vaan eipä siinä voinut muuta tehdä kuin toivoa, että koira löytää mut nopeasti ja ohjaaja tulee vapautamaan mut tuskasta. Siinä sitten naureskelivat tyhmälle... Mutta opinpahan tulevaisuudessa valitsemaan paikkani hieman paremmin. :D Toinen piiloleikki sujui jo paremmin. Oli kyllä tosi hieno kokemus, varsinkin kun kyseessä oli ihan oikean harrastajan ihan oikeasti hyvät koirat.

Saatiin hyviä vinkkejä ja samalla sain vahvistusta käsitykselleni tästä Rodusta. Kyllä se vaan niin taitaa olla, että meille tulee "yks semmonen". Tietenkin sillä ehdolla, että joku sellaisen meille suostuu myymään. :D Oli kyllä onni, että sinä yhtenä iltana koirapuistossa tavattiin tämän rodun edustaja. Siitä se ajatus sitten lähti... Onneksi kahden viikon päästä päästään uudelleen tapaamaan näitä koiria. Toivottavasti silloin paikalle saapuu enemmän porukkaa.

Älkää silti hätäilkö, Mauri ei jää paitsioon. Sen kanssa harrastellaan jatkossakin, tosin suurin vastuu harrastuksista siirtyy isännän harteille. Jos nyt tänä kesänä saisi kokeiltua kokeenomaisesti verijälkeä ja ehkä ensi vuonna kokeillaan ihan kokeessa asti nenän toimintaa. Täytyy vaan toivoa, että tuo tuosta hieman rauhottuisi, nyt kun homma menee helposti sekoiluksi, eikä se juuri kannusta harjoittelemaan.

Mutta piti vaan tulla sanomaan, että oon ihan onneni kukkuloilla tämän asian suheen ja toivon, ettei mikään tule tämän hankkeen tielle.

Terkkuja tottelevaisuuslandiasta

2010-06-17T14:30:00.003+03:00

Tehdäänpäs pieni päivitys tässä lomailun keskellä. Ollaan lenkkeilty urakalla ja toissapäivänä harjoiteltiin taas pyöräilyä, tosin emäntä kulki ihan jalkaisin pyörän vierellä ja Mauri oli köytettynä vyötäisille ja kulki sitten sillä pyörän toisella puolella. Ukolla oli niin kovat menohalut hirveästä sateesta johtuen (miten se emäntä aina innostuu lenkkeilemään sateessa?) että vähän väliä piti olla ohjailemassa koiraa oikeaan kohtaan.

Ollaan myös aktivoiduttu tokon saralla, se siitä laiskottelusta. Ollaan otettu jo kolmena päivänä semmoisia 20-40 minuutin treenisessioita takapihalla. Tokon alokasluokka on kohta hallussa - eli "osataan melkein kaikki liikkeet aina silloin tällöin" - sillä Mauri on oppinut liikkestä seis. Ensin naksuttelin pysähtymistä, mutta sitten koira alkoikin tarjoamaan sekaisin seisomaan jäämistä ja makuuta. Jätettiin sitten naksu pois, koska en vahingossakaan halua vahvistaa tässä liikkeessä maahan menoa, jota Mauri siis tarjosi herkästi naksun kuulemiseen jälkeen (mikälie aivopieru?). Käskynä meillä on lyhyt ja ytimekäs "stop", johon reagoimista olen kokeillut jo ennen liikkeen opettelua, eli olen kesken lenkkiä hihkaissut "stop" ja Mauri jää paikoilleen ihmettelmään, että mitä se akka nyt musta haluaa. Kolmen harjoituskerran jälkeen ollaan siinä pisteessä, että Mauri pysähtyy jo aika nopeasti paikoilleen pienellä vartaloavulla (hidastan käskyä antaessa), jatkan matkaa pari metriä ja vapautan. Niin se vaan on, että mäyräkoiran oppimattomuus on ihan täyttä paskapuhetta. Pitää vaan osata motivoida koiraa oikein. ;)

Eilen kokeiltiin PK-jälkeä, eli "ihmisjälkeä", mutta siitä ei meinannu tulla yhtään mitään tyhmän omistajan mokailun vuoksi. Aluksi köytin Maurin tolppaan kiinni ja menin tamppaamaan nurmikolle n. 10 metrin janan yhdellä kulmalla. Tietenkin unohdin ripotella nakkia jäljen alkuun ja matkan varrelle. Jälki ehti muhia n. 5 minuuttia, joka taisi olla liian vähän, koska Mauri ei juurikaan jälkeä noteerannut, vaan alkoi hajustelemaan varmaan pupuja. Noh, intoa ainakin piisaa, tosin jäljessä maltti olisi valttia. Ei se rassu edes hokannut jäljen päässä olevaa nakkikasaa, vaan posotti siitäkin ohi kuvitteellisen pupun haju nokassa. Nenä sentään pysyi maassa, eli ei yritetty ilmavainua. Käsittääkseni tämä on hyvä asia, sillä nenä ilmassa esineiden ilmaisu olisi hankalaa. :D

Seuraavaksi pakitettiin pykälä taaksepäin ja tein ihan vaan nakkiruudun, eli tamppasin n. 1m x 1m alueen ja ripottelin sen alueelle nakinpaloja. Jälki hajustui vähän pidempään kuin edellinen, muttei kuitenkaan ihan 10 minuuttia. Tämä meni jo huomattavasti paremmin ja Mauri pysyi suht hyvin tampatulla alueella. Ja mikä kaikista hienointa - naapuri käveli koiransa kanssa meidän ohi, eikä Mauri kokenut tarvetta lähteä moikkaamaan, vaan tuijotti vain hetken koiraa ja painoi kärsänsä takaisin nurmeen. Pysytelkäämme hetken siis nakkiruudussa ja sitten lähetään tekemään ihan oikeaa jälkeä, jos nyt jaksetaan ruveta oikeasti harrastelemaan tällaista "hupsuttelua" enempää. Tuulen suuntaa ei otettu jäljissä huomioon, koska olimme suojaisalla takapihalla.

Lauantaina päästään seuraamaan Miähen kanssa tulevan rodun haku-harjoituksia. Olen hykerrellyt tyytyväisenä pari päivää, kun viimeinkin pääsen tutustumaan kunnolla niihin pikkuhyeenoihin ja saan osviittaa siitä miten sitä hakua oikein harrastetaan. :)

Mutta nyt, takaisin lomalle, joka yllätyksekseni päättyykin jo kolmen viikon kuluttua, kun sain viimeinkin töitä. :)

Luovaa taukoilua

2010-06-12T03:18:00.004+03:00

Olemme lomalla ja pidämme taukoa bloggailusta. Keskitymme lähitulevaisuudessa vain lenkkeilyyn ja uimaharjoituksiin. Juhannuksena menemme mökille, joten Maurille riittää taas rapsuttelijoita ja touhuttavaa. Tekstiä tulee sitten jossain vaiheessa kunhan jaksetaan tehdä jotain muuta kuin löhötä auringossa tai olla sisällä karussa vesisadetta. Nyt kuitenkin möllötetään pina coladat suupielessä ja lainataan kirjasto tyhjäksi koirakirjoista, nimittäin kuume on hyyyyyvin korkealla. Mitään varmaa ei vielä ole, rotu nyt sentään on päätetty - asia josta ollaan Miähen kanssa väännetty kättä (hyvässä hengessä) melkeinpä vuoden ajan. Yritän pitää kuumehourailut mahassani mahdollisimman pitkään, mutta salaperäinen ja mystinen tuskin pystyn kauaa enää olemaan. Ehkä alan kirjoittaa myös tulevasta koiranhankinnasta ja näin laajennan blogin sisältöä? Nyt kuitenkin menemme ulos uhmaamaan tuota kesäistä 15m/s tuulta ja vesisadetta.

Hyvää kesää lukijoille ja palataan astioille sitten jossain välissä! :)

Ihan vaan kuulumisia

2010-05-25T22:41:00.004+03:00

Perjantaina emäntä pakkasi kimpsunsa, kampsunsa ja Maurinsa ja lähti nauttimaan maalaismaisemasta Maurin mummolaan. Illalla kävimme harjoittelemassa uimista rannassa. Ensin yritettiin ilman pelastusliivejä, mutta vastahakoinen koira ei suostunut koipiaan syvempään veteen. Ikävä emäntä puki sitten nelijalkaiselle pelastusliivit ja kantoi tämän järveen. Pidättelin Mauria mahan alta kiinni ja annoin sen polskia paikallaan. Ajattelin, että ehkä se tajuaisi, ettei se vajoa syvyyksiin vaikka pohja ei tunnukaan tassujen alla. Mauri kauhoi paikallaan kuin hukkuva, joten homma ei toiminut ihan niin kuin olin ajatellut. Kokeiltiin vielä pari kertaa, mutta yhtä huonolla tuloksella. Enemmän Mauria kiinnosti rannalla maahan tippuneet risut ja emännällä oli täysi työ kaivaa niitä koiran suusta. Ehkä se vain pitää pikkuhiljaa myöntää itselleen, ettei tuosta vesipetoa tule. :( Harmittaa, koska uinti olisi kesäisin niin hyvä tapa pitää lihaskuntoa yllä. Mietin jopa pitäisikö Mauri viedä Hyvinkäälle koirakylpylään harjoittelemaan uimista asiaan perehtyneen ihmisen kanssa.

Kun lähdettiin rannasta takaisin, kytkin Maurin pitkään liinaan, mutta annoin sen kuitenkin liikkua vapaana. Se oli sitten pienehkö virhe. Tien vieressä oleva pusikko veti koiraa puoleensa magneetin tavoin ja koirahan pujahti sinne emännän huutaessa "Pysähdy! Ei mene! Paikalla! Paikalla paikalla paikalla!!!". Päässä välähti liian myöhään, että siitä liinastahan olisi voinut ottaa kiinni. Pusikko oli sen verran tiheää, että minen sinne vapaaehtoisesti perään menisi, joten oli vain pakko toivoa, ettei liina jäisi mihinkään risuun kiinni.

Räkä poskella on hyvä olla!

Hetken aikaa oli hiljaista, mutta onneksi metsän valtias selvitti itsensä sieltä läpi... Ja juoksi suoraan meikän ohi seuraavaan ryteikköön. Piruvie tuota metsästäjää! Hitto, mene sitten! Jatkoin omaa matkantekoani ja koira seikkaili jossain ties missä se hemmetin liina perässään. Päästyään yli vapauden aiheuttamasta riemusta Mauri antoi viimeinkin ottaa itsensä kiinni. Joo, pitäisi ehkä alkaa muistuttelemaan sitä luoksetuloa herralle. :D Mutta minkäs koira nyt sitä itselleen mahtaa, kun kerran elämässään pääsee maistamaan vapautta.

Wee!!! En anna ainakaan ikinä kiinni tuolle naikkoselle, vaan juoksen vapaana aina maailman ääriin!

Maurin kimpussa oli ehkä noin 200 hyttystä, jotka nostattivat makkaran nuppiin aika mojovat kohoumat. Maurin selkäkin on täynnä noita. Mauri onkin pari päivää pyöritellyt itseään pitkin mattoja. Ilmeisesti kutitus on siis aika kova. Ei oo kivaa, jos koko kesä pitää ressukan kutista. Offia ei kuitenkaan viitsi suihkia koiraan. :D Olen kuullut, että syöttämällä valkosipulia yhden kynnen päivässä koira alkaisi haisemaan niin paljon, että se häätäisi kaiken maailman öttiäiset kimpusta. En kuitenkaan viitsisi haistella valkosipulin tuoksuista koiraa koko kesää, vaikka valkkarin syöttäminen koiralle onkin terveellistä. Ehkäiseekö punkkipannat hyttysiltä?

Paukapää

Lauantaina kävimme tekemässä pitkän aamulenkin, edellisestä kerrasta viisastuneena tavan 1,8 m nahkahihnalla. Kotikadulle käännyttyämme alkaa naapurin pihasta kuulua haukkua. (Naapurimme kuuluu kastiin "koirat irti yötä päivää, eikä niille tarvitse opettaa oman tontin rajoja, kun kerta maalla asutaan (tai ei muuten vain välitetä, vaikka 200 metrin päässä kulkee motari)". Muutama vuosi takaperin niiden edesmennyt rotikka mm. käytti vanhempieni talon rappusia vessanaan ja kerran jäi seuraamaan meikää kun lähdin lenkille.) Pihasta ryntäsikin ensimmäisenä berni, jonka perässä amstaffi ja joukon jatkona kääpiö(?)bulli. Sydän pomppasi kurkkuun, koska noh, viimeiset kaksi eivät ole mitenkään kuuluja koirasosiaalisuudestaan, eikä Maurikaan ole liian innoissaan moikkaamassa muita koiria hihnassa ollessaan.

Berni onneksi jättäytyi kauemmas, mutta amstaffi ja bulli piirittivät meitä ja pyörittiin Maurin kanssa ympyrää, etteivät koirat pääsisi kosketusetäisyydelle. Naapureilla ei ollut pienintäkään kiirettä tulla hakemaan koiriaan pois ja itsellä alkoi hirttää pinna kiinni ja loppujen lopuksi päädyin karjumaan täyttä kurkkua koirille, että lähtevät helvettiin. Amstaffin sainkin hätistettyä, mutta bulli tuntui ottavan hätyyttelyni vain haasteena ja innostui härkkimään vielä lisää, ja Maurikin alkoi saavuttamaan räjähtämispistettään. Lopulta naapurin täti tuli noutamaan bullinsa pois ja muka pahoillaan pyysi anteeksi ja sanoi "ei vissiin vielä ehtinyt tapahtumaan mitään?". Suoraan sanoen vitutti hyvin ankarasti, mutta päädyin vaan pukahtamaan, että "Joo, ei VIELÄ!" ja jatkoimme matkaa kotiin. Sydän tykytti kahtasataa kun mietin päässäni miten tuossakin olisi voinut käydä. Myöhemmin päivällä tämä bulli vielä ilmestyi meidän pihaan, mutta onneksi olimme sisällä vierailun aikana. Seuraavalla kerralla saavat hakea pihaamme eksyneen koiransa löytöeläintalolta. Tämä oli jo kolmas irtokoirakohtaaminen kuukauden aikana, mutta onneksi nämä eivät ole vaikuttaneet Maurin remmirähjäämiseen. Ei nämä "välikohtaukset" ihan niin paljon harmittaisi, mutta kun on yrittänyt saada kasvatettua Maurin luottamusta muhun sen bossina. Joka kerta, kun en pysty pitämään muita koiria etäällä, näen miten luottamuskäyrä lähtee jyrkkään laskuun.

Eilen olimmekin jo palautuneet kaupunkiin ja päätin lähteä tavaksi muodostuneelle viikon "superlenkille". Menimme taas kuluttamaan pururataa ja teimme spurtteja pitkin mäkiä. En kyllä ymmärrä miten talvella kukaan uskaltaa mennä niitä mäkiä alas suksilla. Itseä alkoi huimaamaan jo mäkien juurella, ja alaskin tultiin hyyyvin varovaisesti "tamppaamalla". :D Mauri oli taas ihan innoissaan ja sai pari kertaa hepulin, jonka aikana se juoksi meikää ympäri fleksin naru tapissa. Meitä vastaan käveli eräs mies, joka kertoi omistaneensa karkkarin, mutta se oli nukkunut viime talvena pois 13 vuoden iässä. Mies silminnähden liikuttui nähdessään Maurin ja sanoi vielä lopuksi, että nämä ovat kyllä parhaita ystäviä mitä olemassa on. Ja niinhän se on. Supsutinkin Maurille, että se ei saa kuolla ikinä, koska se on aivan liian tärkeä meille.

Tänään ollaankin sitten nukuttu pitkään ja otettu päikkäreitä yhdessä sohvalla (heh, raskasta tämä lomailu). Käytiin me lenkilläkin ja tehtiin lähemmäs 10(!) ohitusta, joista onneksi suurin osa sujui Maurilta moitteetta. Edistystä on siis tapahtunut, vaikka välillä tuntuu, että tuo ei opi ikinä ohittamaan muita koiria. Olen kyllä huomannut, että pitäisi kiinnittää enemmän huomiota omaan elekieleen ja etenkin äänenpainoon. Olen tyhmyyksissäni kiihdyttänyt Mauria kehumalla sitä innostavaan sävyyn ja näin nostanut sen kierroksia, vaikka tarkoitus olisi laskea niitä. Tyhmä! Tänään taas huomasin sen, että kun kehun Mauria ohituksen aikana rauhoittavasti, niin se jaksaa tsempata, mutta kun hihkun ja lähden lähes juoksuun, niin Mauri kiihtyy ja saattaa sitten purkaa sen lähestyvään koiraan. Mitenköhän tämänkin jutun tajuamiseen on kulunut niin paljon aikaa? Ärsyttää, kun tietää periaatteessa miten nuo ohitukset pitäisi hoitaa, mutta silti tulee tehtyä noin tyhmiä mokia.

Lauantaina toivottavasti suunnataan mätsäriin. Ollaan missattu jo useampi mätsäri tässä kuussa, joten toivon että tällä kertaa päästään paikan päälle. Mauri on viimeinkin alkanut esittämään itse itsensä. Enää ei tarvitse kuin sanoa "seiso" ja tehdä pieni hienosäätö takajalkojen kanssa, niin koira seisoo kuin patsas. Sääli sinällään, koska näyttelyitä ei ole suunnitteilla ennen syyskuuta.

Mistä nuo sateet muuten ilmestyivät? Aurinko takaisin ja vähän äkkiä!

di-di di-di din di-di di-di din di-din di-din di-din

2010-05-19T21:23:00.004+03:00

Viime aikoina olen kuullut jo useammasta koirasta, joka ulvoo kuullessaan Kotijäätelöauton tunnusmelodian. Yhden aikaan yöllä löysin youtubesta tämän värssyn ja sain nerokkaan (eh heh) päähänpiston testata sen toimivuutta Maurilla. Ja sehän toimi!

Suhtauduin tähän asiaan aluksi kovin skeptisesti, koska yleensä Mauri on aika hiljainen, eikä esim. hauku innostuessaan (paitsi kettuillessa). Mutta niin vain havahtui ressukka yöuniltaan ulvomaan Jäätelöauton tunnusbiisin tahdissa. Olin suhteellisen äimistynyt tästä kokemuksesta. Ja niin taisi olla Maurikin. Mitähän mahtoi piskin päässä liikkua tuolla hetkellä? Täytyy varmaan ottaa haasteeksi siedättää Mauri tuolle äänelle, sillä meidän kulmilla liikkuu kyseisen puljun auto, jotta vältytään nololta hetkeltä jos auto sattuu kohdalle. Onneksi ei olla toistaiseksi liikuttu ulkona samaan aikaan.

Löytyykö muilta laulavia koiria?

Jos joku haluaa testata oman koiran reaktiota, niin tässä linkki.